Ei ruumiita makuuhuoneeseen
| Ei ruumiita makuuhuoneeseen | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Aarne Tarkas |
| Käsikirjoittaja | Aarne Tarkas |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Toivo Kärki |
| Kuvaaja | Olavi Tuomi |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Anneli Sauli Helge Herala Tommi Rinne Marjatta Kallio |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 1. toukokuuta 1959 |
| Kesto | 104 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ei ruumiita makuuhuoneeseen on Aarne Tarkaksen vuonna 1959 ohjaama ja käsikirjoittama jännityselokuva. Tarkas näyttelee itsekin elokuvassa, varjostavan konnan pikku roolin.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapteeni Kaarna ja luutnantti Honka ovat lomalla Espanjan Malagassa ja törmäävät hotellissa poliisin tuntemaan rahanväärentäjä Sotoon ja hänen koplaansa. Soto on saanut käsiinsä Hitlerin aikoinaan valmistuttamat sadan dollarin painolaatat väärennetyn rahan tekemiseksi. Soto suunnittelee tuovansa laatat Suomeen, koska arvelee voivansa rauhassa painattaa väärää rahaa täällä.
Kaarnan palatessa Suomeen Soto onnistuu vaihtamaan laatat sisältävän kassinsa hänen kanssaan. Näin hän saa painolaatat rajatarkastuksen läpi Suomeen. Soto ei kuitenkaan onnistu saamaan laattoja takaisin itselleen, ja asia valkenee myös laatat tuoneelle Kaarnalle. Soto yrittää murhata Kaarnan ja Hongan mutta joutuu lopulta poliisien vangitsemaksi.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Anneli Sauli | … | Dolores Conzales |
| Helge Herala | … | kapteeni evp. Matti Kaarna |
| Marjatta Kallio | … | Mademoiselle Mimi |
| Tommi Rinne | … | luutnantti evp. Esko Honka |
| Ture Junttu | … | Benito Soto |
| Åke Lindman | … | Mike, 1. konna |
| Heimo Lepistö | … | Jean, 3. konna |
| Tauno Söder | … | Dave, 4. konna |
| Issi Schaibel | … | Tino, 2. konna |
| Unto Salminen | … | Pedro, hovimestari |
| Uljas Kandolin | … | espanjalainen konna |
| Masa Niemi | … | ravintolan isäntä |
| Leo Jokela | … | Leon, konna |
| Santeri Karilo | … | José, portieeri |
| Leila Wallenius | … | vastaanottovirkailija |
| Ville-Veikko Salminen | … | lentoperämies |
| Heikki Savolainen | … | 1. kansainvälisen poliisin etsivä |
| Pehr-Olof Sirén | … | 2. kansainvälisen poliisin etsivä |
| Martti Kalima | … | lentokapteeni Laitinen |
| Jaakko Maakorpi | … | suomalainen tullimies |
| Seppo Sariola | … | 1. suomalainen etsivä |
| Severi Seppänen | … | 2. suomalainen etsivä |
| Ossi Runne | … | orkesterinjohtaja |
| Nisse Nordström | … | trumpetisti |
| Ossi Malinen | … | saksofonisti |
| Ville Katz | … | rumpali |
| Mirja Karisto | … | tarjoilija |
| Viljo Voipio | … | asiakas Kaivohuoneella |
| Nestori Lampi | … | asiakas Kaivohuoneella |
| Laila Rihte | … | asiakas Kaivohuoneella |
| Toivo Lahti | … | asiakas Kaivohuoneella |
| Aili Montonen | … | asiakas Kaivohuoneella |
| Pentti Irjala | … | talonmies |
| Aili Valli | … | nainen lentokoneessa |
| Aarne Tarkas | … | varjostava konna |
| Veikko Mård | … | varjostava konna |
| Matti Kuusla | … | mies ravintolassa |
| Aimo Hiltunen | … | espanjalainen konna |
| Jukka-Pekka Kinnunen | … | espanjalainen konna |
| Kauko Vuorensola | … | espanjalainen konna |
| Arttu Suuntala | … | espanjalainen konna |
| Spede Pasanen | … | espanjalainen konna |
| Tuulikki Suomela | … | sisäkkö |
| Hannes Veivo | … | konna |
| Toimi Kiviharju | … | konna |
| Lennart Lauramaa | … | konna |
| Paavo Hukkinen | … | konna |
| Kaarlo Wilska | … | konna |
| Matti Lehtelä | … | konna |
| Kauko Kokkonen | … | konna |
| Keijo Komppa | … | konna |
| Aarne Laine | … | palopäällikkö |
| Ekke Hämäläinen | … | konstaapeli |
| Carl-Erik Creutz | … | radiokuuluttajan ääni |
| Hugo Ahlberg | … | uutistenlukijan ääni |
| Paavo Hyttilä | … | |
| Annikki Lauramaa | … |
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvioissa elokuva sai tyrmääviä kommentteja, kuten: ”Filmi on rytmiltään hidaspoljentoinen, kuten sen huumorikin. Tosin siinä on naseviakin repliikkejä ja hauskoja tilanteita, mutta nämäkin ovat enemmän nasevia perusajatukseltaan kuin toteuttamistavaltaan. 'Uskalletut' lempimiskohtaukset ovat kömpelyydessään lähinnä mauttomia.” (Tomira Savtschenko, Kansan Uutiset), ja sitten täysin vastakkaisia: ”Ei ruumiita makuuhuoneeseen on kautta linjan sujuvaa ja reipasta kerrontaa täynnä. Ohjaaja on ollut vireessä ja ilmeisesti myös täysin omalla alallaan” (Jukka Martinkari, Turun Sanomat).
Televisioesitysten yhteydessä elokuvaa on luonnehdittu arvioissa myös pikkunäppäräksi (Arto Pajukallio, Helsingin Sanomat)[1] ja kepeäksi jännärikomediaksi, jonka iskevä alku tosin laimenee elokuvan edetessä (Tv-maailma).[2]. Tappelukohtauksia on sanottu niin hyvin toteutetuiksi, että ne pitävät elokuvan voimissaan.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||