Unto Salminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Unto Salminen 1930-luvun alussa.

Unto Emil Kalervo Salminen (23. maaliskuuta 1910 Helsinki16. elokuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Unto Salmisen suku on näyttelijäsukua. Salminen oli naimisissa näyttelijä Kyllikki Väreen kanssa, joka kuoli vuonna 1951. Salminen tunnetaan roolistaan muun muassa Nummisuutarien Eskona. Hän näytteli vuosina 1931–1951 Suomen Kansallisteatterissa, ja tämän jälkeen mm. Intimiteatterissa ja Radioteatterissa.

Salminen kilpaili nuoruudessaan pikajuoksussa. Hänet valittiin Torinon EM-kilpailuihin 1934, mutta työkiireiden vuoksi hän ei osallistunut kisoihin.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unto Salminen oli lahjakas ja tunnettu näyttelijä, ja hänet nähtiin noin 40 eri elokuvassa 1930-luvun alusta vuoteen 1969, jolloin ilmestyi hänen viimeinen elokuvansa Ruusujen aika. Salminen on näytellyt miespääosia/suuria rooleja mm. elokuvissa Seitsemän veljestä (1939), Nummisuutarit (1938), Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa (1939), Yövartija vain... (1940), Takki ja liivit pois! (1939), Uuteen elämään (1942) ja Ruusu ja kulkuri (1948). Salminen näytteli myös kolmessa ensimmäisessä Suomisen perhe -elokuvassa perheen vävyä Lasse Lehtovaaraa. Salminen oli elokuvanäyttelijänä erittäin suosittu 1950-luvun alkupuolelle asti, mutta lupaava ura katkesi sodassa saatujen vammojen vuoksi syntyneeseen alkoholismiin ja nivelreumaan. Salminen nähtiin kuitenkin vielä muutamissa sivurooleissa puolentoista vuosikymmenen ajan.

Salminen oli odottanut paljon poikansa Esko Salmisen Kristo-pojan syntymää, mutta kuoli viisi päivää ennen tämän syntymää. Salminen oli kuollessaan 62-vuotias.

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Markku Siukonen, Matti Ahola: Suuri EM-kirja, s. 16. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.