Taas tapaamme Suomisen perheen
| Taas tapaamme Suomisen perheen | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Toivo Särkkä |
| Käsikirjoittaja | Serp |
| Tuottaja | Toivo Särkkä |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Olavi Tuomi |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Lasse Pöysti Maire Suvanto Elina Salo Matti Oravisto Marjatta Kallio |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 25. joulukuuta 1959 |
| Kesto | 99 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Edeltäjä | Suomisen Olli yllättää |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Taas tapaamme Suomisen perheen on Toivo Särkän ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1959. Se on kuudes ja viimeinen elokuva sarjassa Suomisen perhe.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Suomisen perheen kesäasunnon eli Kesärannan maisemiin. Kesän vietossa siellä ovat Suomisen Aino, Olli, Pipsa ja kaksoset Matti ja Marja sekä Karin-mummo ja Volmar-vaari. Tarinasta puuttuvat perheen esikoinen Elina ja perheen isä Väinö Suominen. Kotiapulainen Hilda on sen sijaan vahvasti läsnä ja vielä sukunimen kera. Juoni rakentuu köyhän pienviljelijän mailla sijaitsevan uraaniesiintymän ympärille. Hyveellisen Ollin vastavoimana on paheellinen Aarne Lokka. Luokkarajoista ei neljätoista vuotta edellisen Suomisen perhe -elokuvan jälkeen valmistuneessa teoksessa olla yhtä tarkkoja kuin sarjan vanhemmissa osissa. Isäntäväki ja palvelusväki mahtuvat mainiosti saman kahvipöydän ääreen.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomiset ystävineen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lasse Pöysti | … | Olli Suominen |
| Maire Suvanto | … | Pipsa Suominen |
| Elsa Turakainen | … | Aino Suominen |
| Jyrki Lappi-Seppälä | … | Matti Suominen |
| Ulla-Riitta Jämsä | … | Marja Suominen |
| Eine Laine | … | Karin-mummu |
| Arvo Lehesmaa | … | Volmar-vaari |
| Siiri Angerkoski | … | Hilda Männistö |
| Elina Salo | … | Laura Sorri |
| Aili Tikka | … | Iida |
Lokat ystävineen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Matti Oravisto | … | Aarne Lokka |
| Marjatta Kallio | … | Anita Lokka |
| Matti Aulos | … | johtaja Lokka |
| Unto Salminen | … | insinööri Kivi |
Pitäjäläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pentti Irjala | … | konstaapeli Jaatinen |
| Aarne Laine | … | Pullin isäntä Santeri Pulli |
| Emma Väänänen | … | Pullin emäntä |
| Martta Kinnunen | … | Selma Löytty |
| Raakel Laakso | … | Loviisa Nyyttinen |
| Paavo Jännes | … | ukkotuomari |
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1950-luku lähenee loppuaan. Suomisen Olli on lukenut tuomariksi ja toimii nimismiehen sijaisena samassa kunnassa, jossa perheen kesäasunto sijaitsee. Tullessaan töistä kotiin konstaapeli Jaatinen seuranaan Olli löytää tienpientareelta kirjan nimeltä Uraaninetsijän opas ja geigermittarin käyttö. Kirjan omistaa muuan Aarne Lokka, jonka perhe on ostanut Saarenpään kartanon Suomisten naapurista kesäasunnokseen. Aarne on kiinnostunut Pullinsaaren kallioista, jotka omistaa köyhä pienviljelijäpariskunta. Aarnella on sisko Anita, jonka halusta Lokat vierailevat Suomisilla. Tanssiaisissa Olli tekee lähempää tuttavuutta Anitan kanssa. Konstaapeli Jaatisen ja Hildan välille syntyy pientä romanttista väreilyä. Yöllä Pullinsaaren lato syttyy tuleen ja rehut palavat sen mukana. Palopaikalla Aarne toistaa tarjouksensa ostaa kalliot.
Ollin naisystävä Laura Sorri saapuu vierailulle Kesärantaan. Rapukesteillä Saarenpäässä Laura tuntee olonsa yksinäiseksi, kun Anita pitää Ollia varattuna omiin tarkoituksiinsa. Anita esittelee Ollille kamarinsa ja Aarnen huoneen, josta löytyy geigermittari. Geigermittari ja ladon kengänjäljet viittaavat siihen, että uraania himoitseva Aarne on polttanut Pullin isännän ladon. Yhdessä Lauran ja veljensä kanssa Olli käy noutamassa Aarnen veteen upotetut kengät. Lokan perheen koiran ansiosta hän kykenee todistamaan Aarnen syylliseksi. Anita ja isä-Lokka yrittävät lahjoa Ollia pelastamaan Aarnen vankilalta, mutta Olli ei taivu. Volmar-vaari on ylpeä lahjomattomasta tyttärenpojastaan.
Tuotanto ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Särkkä tarttui elokuvan tekoon, kun pitkäaikainen kuunnelmasarja päättyi, ja ohjasi tällä kertaa sen itse.[1] Muista Suomisen perhe -elokuvista poiketen Serp (Seere Salminen) käsikirjoitti Taas tapaamme Suomisen perheen -elokuvan yksin; elokuvien toinen käsikirjoittaja Elsa Soini oli kuollut vuonna 1952. Perheen isää Väinö Suomista aikaisemmissa elokuvissa esittänyt Yrjö Tuominen oli kuollut vuonna 1946. Taas tapaamme Suomisen perheen oli Pipsa-tytärtä esittäneen, jo aikuiseksi varttuneen Maire Suvannon ensimmäinen elokuva yli kymmeneen vuoteen ja samalla se jäi hänen viimeiseksi esiintymisekseen valkokankaalla.[2]
Suomisen isoäidin etunimi on Karin, kun se 1940-luvun Suomisen perhe -elokuvissa on Sofia. Volmar-vaaria eli Ainon isää tulkitsee Arvo Lehesmaa, roolin alkuperäinen esittäjä Hugo Hytönen kuoli vuonna 1944. Kolmessa ensimmäisessä Suomisen perhe -elokuvassa Elinan sulhasta Lasse Lehtovaaraa näytellyt Unto Salminen nähdään insinööri Kivenä, Lokkain perhetuttuna. Ollin avoauto kuuluu autourheilija Asser Walleniukselle.[3]
Elokuvan ensi-ilta oli 25. joulukuuta 1959 Helsingissä Rexissä ja Tuulensuussa. Taas tapaamme Suomisen perheen yleisömenestys oli verrattain hyvä[3]. Televisiossa elokuva esitettiin ensimmäisen kerran 26. joulukuuta 1963. Taas tapaamme Suomisen perheen on mustavalkoinen ja se on julkaistu DVD:nä.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kriitikot ottivat Suomisen perheen uuden tulemisen melko suopeasti vastaan. Valma Kivitie kirjoitti Elokuva-Aitassa: ”Sivistyneen virkamiesperheen kotoinen elämä on Serpin kuvaamana totta ja kaunista.” Serpin käsikirjoitus sai kiitosta muiltakin kriitikoilta. Osa kriitikoista arvioi tarinan liian tutunomaiseksi.[4] Helmikuun 2012 televisioesityksen yhteydessä julkaistussa arviossa eräs kriitikko piti elokuvan asetelmia velttoina.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 6. ISBN 951-37-0116-6.
- Elonet
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 20.2.2012, s. D 7.
- ↑ Kilpi, Timo: ”Eri kiva!” Tähdet: Ilta-Sanomien erikoislehti 13.10.2016, s. 63. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
- ↑ a b Elonet, muut tiedot.
- ↑ Elonet, sisältö.
- ↑ Päivän elokuvia. Tv-maailma 7/2012, s. 13.