Kankkulan kaivolla (elokuva)
| Kankkulan kaivolla | |
|---|---|
 Elokucan juliste. |
|
| Ohjaaja |
Aarne Tarkas Toivo Särkkä |
| Käsikirjoittaja | Reino Helismaa |
| Perustuu | Antero Alpolan ja Aune Ala-Tuuhosen radiolle tekemään viihdesarjaan Kankkulan kaivolla. |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Toivo Kärki |
| Kuvaaja | Olavi Tuomi |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Oke Tuuri Ismo Kallio Leni Katajakoski Hannes Häyrinen Kauko Kokkonen Jalmari Rinne Siiri Angerkoski Eemeli |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 1960 |
| Kesto | 97 min |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kankkulan kaivolla on T. J. Särkän ja Aarne Tarkaksen ohjaama elokuva vuodelta 1960. jonka tuotti Suomen Filmiteollisuus.
Elokuva perustuu Yleisradion suosittuun radiohupailuun Kankkulan kaivolla, jota esitettiin radiossa vuodesta 1958[1]. Elokuva on silloiseen SF-tyyliin nopeasti ja halvalla tehty. Eräät elokuvakriitikot ovat kutsuneet vuotta 1960 "suomalaisen elokuvan vuodeksi nolla"lähde? ja Kankkulan kaivolla -elokuvaa yhdeksi sen pohjanoteerauksista.[2]
Elokuvan on käsikirjoittanut Reino Helismaa. Radiosarjan ideoivat ja kirjoittivat Antero Alpola ja Aune Ala-Tuuhonen.[1] Radiosarjan käsikirjoittajat eivät osallistuneet elokuvan tekemiseen ja tiettävästi pitivät lopputulosta hirveänä.lähde?
Käsikirjoitus noudattelee melko uskollisesti alkuperäistä ideaa muun muassa Tippavaaran isännän kohdalla, jonka puheet tahtovat kääntyä kerta toisensa jälkeen vihjailuun pontikan keittämisestä. Tarina on komedia, jossa alkuperäisiä radiosketsejä on sidottu yhteen romanttisella juonella (nuori nimismies, jonka pitäisi käräyttää Tippavaaran isäntä pontikankeitosta, rakastuu tämän tyttärentyttärentyttäreen) ja Pumppu-Veikkojen musiikkiesityksillä.
Radiotoimittaja Hannes Häyrinen (tunnettu radiosarjassa "speakerinä", jota termiä ei kuitenkaan elokuvassa lainkaan käytetä), Oke Tuuri Tippavaaran isäntänä ja Kauko Kokkonen yleismies Jantusena uusivat radioroolinsa. Neulasen Mantaa esittää Eija Inkerin sijasta Siiri Angerkoski ja Sylfred Huilaa Mauno Hyvösen sijasta Kaarlo Wilska. Koomikko Eemeli näyttelee kauppias Romppasta, joka radiohupailuissa mainitaan usein mutta joka ei koskaan itse esiinny niissä. Ismo Kallio nuorena nimismiehenä, Leni Katajakoski Leena Tippavaarana sekä Jalmari Rinne vanhana nimismiehenä ovat elokuvaa varten kehitettyjä hahmoja. Radiohupailun Mai-Brit Heljon esittämää Synnove Pulloa ei esiinny elokuvassa lainkaan. Assi Nortialla hieman suurempi rooli mustalaisnaisena.
Elokuvan yleisömenestys oli loistava, kääntäen verrannollinen kriitikoiden näkemyksiin.[3]
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Greta Brotherus kirjoitti arviossaan Nya Pressenissä ensi-illan jälkeen: "Maisteri Särkkä on pohtinut todella pitkään, miten alas voi farssinteossa vaipua ennen kuin ollaan pohjalla. Nyt hän on lyönyt oman ennätyksensä."[4] Ilta-Sanomien kriittikko Yrjö Kemppi kuvaili Helismaan käsikirjoitusta ”kirjalliseksi ripuliksi”.[5]
Kun elokuva oli esitetty televisiossa 30. marraskuuta 2004, kriitikko Jussi Karjalainen kirjoitti Helsingin Sanomissa: ”T. J. Särkän kulttuurisesta valtakaudesta romanttista kuvaa elättelevien kannattaa ehdottomasti katsoa Kankkulan kaivolla -farssi. Muistutukseksi tosiasioista, jotka eivät aina olleet hohdokkaita. Ensinnäkin tehtiin aivan hirvittävän tökeröitä elokuvia, Kankkulan kaivolla huonoista huonoimpana. Rappio oli edenyt luihin ja ytimiin. Kankkulan kaivosta pystyi kirjoittamaan inspiroituneet haukut. Arvosteluteilaus oli täydellinen, eikä mikään ole kasvanut nostalgiankaan nimissä korkoa. – – – SF:n filmitallissa aineisto imettiin tuuttiin, jossa siitä tuli särkkäläisen rillumarei-mallin venytys lopulliselle äärirajalle.”[6]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan alussa radiotoimittaja (Hannes Häyrisen) saapuu juuri ennen juhannusta linja-autolla Kankkulan kylälle tehdäkseen ohjelmaa seudulta. Hienosti pukeutunut radiotoimittaja puhuu mahdollisimman puhdasta kirjakieltä, koska elokuvassa irvaillaan sen aikaista jäykkää esiintymistä julkisuudessa.
Linja-auto ei vie häntä perille asti, vaan Kankkulan kylään saapuu yleismies-Jantunen puskabussillaan noutamaan matkalaisia. Kankkulan kylässä, Romppasen kioskilla, on juuri alkamassa "show", joka aloittaa laulujen ketjun läpi elokuvan. Radiotoimittaja kertoo magnetofonilleen tulevan radio-ohjelman sisältöä. Samalla hän toimii elokuvan kertojana ja kuvaa kylän tapahtumia ja sen asukkaita.
Jantusen lähtiessä viemään Tippavaaraan vesiputkia ja tavanomaista viikoittaista kymmenen ruisjauhosäkin tilausta radiotoimittaja lähtee mukaan. Tätä säestää tietysti radiokuunnelman "Pitkä matka on Tippavaaraan" -laulu.
Hän vierailee myös Tippavaaran vanhanisännän tuvassa, jossa tämä ikämies esittelee tiluksiaan kartalta ja miltei paljastaa pitkän iän salaisuuden. Katsojia hauskuutetaan arvailemaan, mitä se mahtaa olla. Kankkulan kaivollakin puhutaan nuoruuden lähteestä. Seudulla on kolme vesistöä, joiden nimiä yhdistävät viittaukset alkoholiin.
Paikkakunnan vanha nimismies arvelee Tippavaaran isännän keittelevän pontikkaa ja etsii tämän tehdasta pitkin metsiä. Lopussa keittopaikka paljastuu, mutta selviää, että isäntä on tuottanut pontikan sijasta Atomitärpättiä. Lisäksi Tippavaaralla on Rohjus-niminen ohjuksentorjuntalaite.
Lähtiessään Tippavaarasta radiotoimittaja saa mukaansa pullon kirkasta, joka kuitenkin radiotoimittajan palattua matkustajakotiin paljastuu kirkkaaksi vedeksi. Sen pitemmälle 1950-luvun lopun radiohupailussa tai siitä tehdyssä elokuvassa ei voitu mennä esitysluvan peruuntumisen pelossa.
Eemeli laulaa aika-ajoin ja iltamissa esiintyy muitakin 1960-luvun alun viihdyttäjiä. Juhannusjuhlilla laulaa Auvo Nuotio Pumppu-Veikkojen soittaessa taustalla. Esa Saario esittää joko dubattuna tai omalla äänellään useita laulajia, muun muassa Tapio Rautavaaraa, Lännen Lokaria ja Georg Otsia
Lopussa Tippavaaran vanha isäntä vie vanhan vallesmannin tehtaalleen, jossa tehdään atomitärpättiä eikä pontikkaa. Ainakin tuolloin, aiemmasta ei ole niin varmaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Kansallisfilmografia 6, kyseistä elokuvaa käsittelevä artikkelilähde tarkemmin?
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Tekijät, Elonet.fi, viitattu 12.5.2013
- ↑ AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 19/2013 sivu 29
- ↑ Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 12.5.2013
- ↑ Lehdistöarvioita Elonet.fi, viitattu 12.5.2013
- ↑ Timo Kalevi Forss: Helismaa – Sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä, s. 197. Helsinki: Like Kustannus, 2021.
- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sövel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 481. Helsinki: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kankkulan kaivolla Elonet.
| ||||||||||||