Eemeli (koomikko)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esko Toivonen
Syntymäaika 28. kesäkuuta 1920
Syntymäpaikka Helsinki
Aktiivisena 1956–1984
Kuolinaika 9. marraskuuta 1987 (67 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Oikea nimi Esko Olavi Toivonen
Muut nimet Eemeli
Ammatti näyttelijä, koomikko, viihdyttäjä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Esko Olavi ”Eemeli” Toivonen (28. kesäkuuta 1920 Helsinki9. marraskuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, koomikko ja viihdyttäjä. Hänet tunnettiin vakavakasvoisena koomikkona ja ”Suomen Buster Keatonina”.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esko Toivonen hankki ensimmäisen kitaransa 14-vuotiaana, ja oppi soiton alkeet orkesterimuusikko Viljo Immoselta. Laulaja-viihdyttäjän ura alkoi sota-aikana rintamalla erilaisissa viihdytystilaisuuksissa. Taiteilijanimi Eemeli syntyi noina aikoina Repe Helismaan nähtyä Toivosen esiintymässä. Helismaa tuli esityksen jälkeen kysymään: "Mikäs mies se sinä olet?". Tähän tämä oli vastannut: "Tällainen Uuno-Eemeli vaan" (noihin aikoihin ymmärrykseltään yksinkertaista ihmistä oli tapana kutsua Uuno-Eemeliksi). Helismaa totesi: "Kyllä sinä enemmänkin olet se Eemeli", ja niin tuli Toivosesta Eemeli.

Sotien jälkeen Toivonen elätti itsensä muun muassa Westerbackin kultasepänliikkeen edustajana ja kauppamatkustajana. Autolla ympäri Suomea kiertäessään hän kuljetti kitaraa mukanaan. Laulellen ja vitsejä kertoen kauppa kävi hyvin. Eemeli kehitti repertuaariinsa myös niin sanotun suutrumpetin eli imitoi suullaan trumpetin ääntä (elokuvassa Oho, sanoi Eemeli: ”Minun on vain taloudellisen hädän vuoksi pakko soittaa trumpettia ilman trumpettia”). Myöhemmin hän piti omaa kelloliikettä sekä toimi mainoslahjatavaroiden maahantuojana ja Oy Veho Ab:n PR-miehenä.

Eemelin läpimurto julkisuuteen tapahtui 1950-luvun puolivälissä Helismaan nähtyä Eemelin esittämässä Helismaan kappaleita omintakeisella tyylillään. Parivaljakko lähti kesällä 1956 yhteiselle kiertueelle, josta alkoi kymmenvuotinen yhteinen taival. Pian kävi tie Helismaan kautta Tesvision hupailuihin sekä Helismaan yhteyksien kautta elokuviin ja levystudioille.

Eemelin ensimmäinen elokuvarooli oli keväällä 1959 Veikko Itkosen tuottamassa musiikkikavalkadissa Suuri sävelparaati, jossa Eemeli ja Repe esiintyvät lavastemiehinä. He heittävät huulta musiikkinumeroiden välissä ja esittävät itsekin pari kappaletta. Vuoden 1959 aikana hän teki Suomen Filmiteollisuudelle vielä toisen elokuvan, Yks’ tavallinen Virtanen, jossa Eemeli näytteli Pummi-nimistä työtä vieroksuvaa duunaria, jolla on takanaan kaksi vuotta kansakoulua ja neljä kuukautta ”Seutulan kansanopistoa” (tuolloin rattijuopot suorittivat tuomionsa Seutulan lentokenttätyömaalla). Tässä elokuvassa on jo nähtävissä Eemelin komiikan lajityyppi, jota muut elokuvaroolit noudattivat: vakavanaamainen vitsejä laukova, kirjakieltä puhuva hahmo.

Aikalaisten mielestä hänen televisio- ja elokuvaesiintymisissään oli näkyvillä vain aavistus siitä, millainen koomikkolahjakkuus hän todella oli. Tommi Rinne muisteli asiaa Peter von Baghin haastattelussa seuraavasti: ”Me naurettiin niin, että ei sillä ollut mitään määrää, paitsi niinä hetkinä, kun sanottiin: Kuvaus! Kamerat käyntiin! Silloin Eemeli jäykistyi. Se ei saanut ollenkaan sitä parasta itsestään irti, mitä se sai kosketuksessa yleisön kanssa.”

Eemelin esiintyminen elokuvassa Yks’ tavallinen Virtanen, oli herättänyt siinä määrin huomiota, että Suomen Filmiteollisuuden tuottaja T. J. Särkkä päätti ottaa Eemelin seuraavaksi filmin pääosaan. Oho, sanoi Eemeli, jonka ensi-ilta oli keväällä 1960, oli vuoden katsotuimpia kotimaisia elokuvia. Sitä seurasi vielä kaksi Eemelin nimissä tehtyä elokuvaa Molskis, sanoi Eemeli, molskis! (1960), ja ”Ei se mitään!” sanoi Eemeli (1962). Vuoden 1960 aikana Eemeli nähtiin vielä elokuvissa Kaks’ tavallista Lahtista ja Kankkulan kaivolla sekä vuonna 1961 Veikko Itkosen elokuvissa Mullin mallin ja Voi veljet, mikä päivä!. Kriitikot eivät juurikaan Eemelin komiikkaa tuolloin arvostaneet, mutta kansa piti Eemelistä. Eemelin elokuvaura katkesi vuoden 1963 näyttelijöiden lakkoon, jonka myötä elokuvien tuotanto lähes loppui Suomesta useaksi vuodeksi.

Elokuvien teon ohessa Eemeli ja Repe kiertelivät ahkerasti iltamissa ympäri Suomea muun muassa ”Eemelin saunailta” -nimellä ja tekivät myös pienimuotoisen Euroopan-kiertueen. Helismaan kuoltua vuonna 1965 Eemelin pariksi tuli Toivo ”Topi” Gerdt. Nämä esiintyivät yhdessä muun muassa televisiossa. 1970-luvun puolella Eemeliä säesti usein hanuristi Reino Markkula. Eemeli esiintyi säännöllisesti myös radiossa ja mainoksissa muun muassa Mallasjuomien mannekiinina. Vuonna 1967 Eemeliltä ilmestyi kirja Eemelin hätäopas eli Välttämätön kirja kaikille jotka käyttävät käymälää.

Esa Pakarisen kanssa yhdessä tehty albumi Esa & Eemeli ilmestyi vuonna 1972. Samana vuonna he tekivät yhteisen kiertueen Yhdysvalloissa, missä esiintyivät amerikansuomalaisille. Vielä vuonna 1980 Eemeli nähtiin Spede-elokuvassa Tup-akka-lakko ja saman vuoden Syksyn Sävelien satoa -ohjelmassa kappaleella ”Mulla menee hitaasti”. Eemelille myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 1984, ja hän vietti elämänsä viimeisinä vuosina talvet Floridassa ja kesät Suomessa.[2]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

Dubbaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1967 Viidakkokirja Kuningas Louie (vuoden 1968 dubbaus)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oho, sanoi Eemeli / Taas Rovaniemen markkinoilla (Rytmi R 6386, 1959)
  • Humppafoksi / Sahara (Rytmi R 6418, 1960)
  • Tanssit Tippavaarassa (Rytmi R 6465, 1961) B-puolella Jorma Lyytinen & Pärre Förars
  • Syntymäpäivät Tippavaarassa / Tippäjärven vesj (Rytmi R 6496, 1962)
  • Tukkijätkän twist / Susijahti (Rytmi R 6510, 1962)
  • Saukkosen avioero (Rytmi R 6524, 1962) B-puolella Ragni Malmsten
  • Eemelin saunassa / Onko sulla sellaista (Fontana 271560, 1963) Repe Helismaan kanssa
  • Humppa humppa humppa tättärää / Palokuntajuhlat (Rytmi R 6546, 1964)
  • Eemeli ja torvi (Rytmi R 6551, 1964) B-puolella Tapio Rautavaara
  • Eemeli ja Severi / Eemelin heilat (Rytmi R 6563, 1966) Esa Pakarisen kanssa
  • Kovat paikat 1 / Kovat paikat 2 (Rytmi R 6572, 1967)
  • Mustalaisromanssi / Tytön tavarat (Rytmi RM 101, 1968)
  • Syntymäpäivät / Vähän ennen kymmentä (Odeon 5E 006 34233, 1970)
  • Vaarin luona / Myyrä (Odeon 5E 006 34413, 1971)
  • Mulla menee hitaasti / Sisään vaan (JP-Musiikki JPS 1031, 1980)

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eemelin Eepee (Rytmi RN 4158, 1958)
  • Kolme Eemeliä (Rytmi RN 4166, 1959)
  • Oho, sanoi Eemeli (Rytmi RN 4210, 1960)
  • Kotimaisia elokuvasävelmiä 4: Kankkulan kaivolla (Rytmi RN 4216, 1960)
  • Repe & Eemeli (Rytmi RN 4220, 1960)
  • Huumoria: Repe & Eemeli (Rytmi RN 4241, 1962)
  • Huumoria 2: Repe & Eemeli (Rytmi RN 4250, 1962)

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, WSOY, 2004lähde tarkemmin?
  • Suomen kansallisfilmografia 5 & 6, VAPK, 1991lähde tarkemmin?
  • Peter von Bagh: Suomen Filmiteollisuuden tarina, Tommi Rinteen haastattelu, YLE, 1990lähde tarkemmin?
  • Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970. lähde tarkemmin?

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. M. A. Numminen kohtaa Eemelin Yle Elävä arkisto. Viitattu 4.9.2010.
  2. Jari J. Marjanen: Eemeli Pomus.net. Viitattu 4.9.2010.
  3. Eemeli Internet Movie Database. Viitattu 4.9.2010.
  4. Eemeli: Tangolla päähän – Kootut levytykset 1970–1972 POP-lehti. Viitattu 4.9.2010.
  5. Veikko Tiitto: Eemeli diskografia 1958–2002 Viitattu 4.9.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]