Tesvisio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tesvisio
Tesvision logo vuodesta 1960 vuoteen 1965
Tesvision logo vuodesta 1960 vuoteen 1965
Lähetykset alkoivat maaliskuu 1956
Lähetykset loppuivat 6. maaliskuuta 1965
Omistaja

Tekniikan edistämissäätiö (1956–1959), Oy Tesvisio Ab (1960–1964),

Oy Yleisradio Ab (1964–1965)
Maa Suomen lippu Suomi
Näkyvyysalue Helsinki, Turku, Tampere
Aiemmin TV-kerho (1956)
TES-TV (19571960)
Rinnakkaiskanava(t) Tamvisio, Turun TES-TV

Tesvisio (alkujaan TES-TV) oli Suomen ensimmäinen televisiokanava, joka lähetti ohjelmia vuosina 1955–1965. Kanavan juuret ovat Radioinsinööriseuran vuonna 1954 perustaman televisiokerhon kaapelitelevision koelähetyksissä, joilla eri puolille Helsinkiä lähetettiin tuote-esittelyjä. Kanava oli luonteeltaan kaupallinen, joten sillä lähetettiin mainoksia ja kustannettuja ohjelmia.

Tesvision näkyvyysalue oli hyvin rajallinen. Aluksi sen lähetyksiä voitiin seurata vain pääkaupunkiseudulla, myöhemmin näkyvyys laajeni myös Turkuun ja Tampereelle. Sen sijaan 1957 perustettu MTV saavutti Yleisradion verkon vuokralaisena huomattavasti laajemman yleisön. Niinpä Tesvision oli miltei mahdotonta taistella mainostajista MTV:n kanssa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiokerho teki Suomen ensimmäisen langattoman tv-lähetyksen 20. huhtikuuta 1955. Ensimmäinen julkinen lähetys taas tapahtui 24. toukokuuta. Sen ohjasi ja juonsi Lasse Pöysti. Englantilainen Mr. Watson hypnotisoi ja Erkki Harjama esitti sääkatsauksen. Lisäksi ensimmäisessä ohjelmassa esiintyivät Maikki Länsiö, Birgitta Ulfsson-Pöysti, Nils Brandt sekä Kipparikvartetti ja Retuperän WBK.[1] Kanava toimi aluksi Teknillisen korkeakoulun toimiluvalla. Lähetysten taloudellinen toiminta vakiintui, kun Tekniikan edistämissäätiö ryhtyi tukemaan toimintaa vuonna 1956.[2]

Jääkaappia esitellään TES-TV:n studiokeittiössä.

Säännölliset lähetykset aloitettiin vuoden 1956 maaliskuussa. Vuoden 1957 alusta kanava otti nimekseen TES-TV. Merkittävä osa kanavan ohjelmistosta oli mainoksia ja sponsoroitua ohjelmaa. Teknillisen korkeakoulun tiloissa toimittiin vuoteen 1959 asti, jolloin alettiin pohtia kanavan kaupallistamista.[3]

Marraskuussa 1959 kanavaa varten perustettiin osakeyhtiö, ja kanavan nimeksi tuli seuraavan vuoden alussa Tesvisio.[4][5] Vuonna 1963 näkyvyysalue laajeni Turkuun ja Tampereelle.[6] Ohjelmaa esitettiin keskimäärin 28 tuntia viikossa, ja Tampereen paikallisyhdistyksestä juurensa saaneen Tamvision ohjelmia alettiin näyttää koko näkyvyysalueella.[7]

Tesvision ohjelmakartta oli päivittäin vaihteleva. Esimerkiksi kevätkaudella 1962 lähetettiin uutislähetyksiä sunnuntaisin kello 18.20, maanantaisin kello 19.20 ja 21.05, tiistaisin 19.25 ja 21.55, keskiviikkoisin kello 18.25, 19.40 ja 21.15 sekä vuoroviikoin kello 22.15 tai 22.25. Torstaisin uutiset tulivat kello 18.45, perjantaisin ei lähetetty mitään ohjelmaa ja lauantaisin uutiset tulivat kello 19.25 ja 20.55. Lauantaisin lähetettiin tuolloin Helsingin Punavuoren Insinööritalon ravintolasta suora viihdeohjelma Hyvää iltaa, jota juonsi Kai Brunila. Sunnuntai-iltapäivisin Lenita Airisto veti ohjelmaa Laiva on lastattu. Tesvision muita kotimaisia ohjelmia olivat Levyraati ja Nuorten tanssihetki, ulkomaisia sarjoja Tohtori Kildare, Wagon Train, Donna Reedin show sekä Lucille Ballin Lucy ja minä.[8]

Tesvisiolla alkoi olla taloudellisia ongelmia, joten Yleisradio osti sen ja Tamvision vuonna 1964.[4] Tesvisio kuitenkin jatkoi vielä toimintaansa 6. maaliskuuta 1965 asti, minkä jälkeen silloinen Yleisradion TV-ohjelma 2 korvasi sen seuraavana päivänä.[9][10] Helsingin Sanomien tv-ohjelmatiedoissa kanava ilmoitettiin Tesvision nimisenä viimeisen kerran sunnuntaina 28. helmikuuta 1965. Seuraavana päivänä alettiin käyttää nimeä TV-ohjelma 2.[11]

Ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[7]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lukkarinen, Vilho ja Nurmimaa, Väinö J.: Kun telkkari Suomeen tuli – TES-televisiotoiminnan historia. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keinonen, Heidi: Kamppailu yleistelevisiosta. TES-TV:n, Mainos-TV:n ja Tesvision merkitykset suomalaisessa televisiokulttuurissa 1956–1964. Tampere: Tampere University Press, 2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.6.2011).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kemppainen, Pentti: Radio kuuluu kaikille! Kaupallisen radion historia Suomessa., s. 57. Into, 2015.
  2. Keinonen 2011, s. 50.
  3. Keinonen 2011, s. 50–51, 64, 162.
  4. a b Tes-TV:stä se alkoi Elävä Arkisto. Viitattu 18.7.2010. (englanniksi)
  5. Keinonen 2011, s. 55.
  6. Keinonen 2011, s. 10.
  7. a b Keinonen 2011, s. 126.
  8. Tesvisiossa ohjelmaa jälleen lauantai-iltoina. Helsingin Sanomat, 6.1.1962, s. 7. Näköislehti (tilaajille).
  9. Tesvision joutsenlaulu Yleisradio. Viitattu 23.11.2011.
  10. Taavitsainen, Iikka: Television musiikkiohjelmat vuosina 1958–1972. Televisio määrällisenä musiikkisivistäjänä, s. 60. Pro gradu -työ. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.11.2011).
  11. Tesvisio tänään viimeistä päivää. Helsingin Sanomat, 28.2.1965, s. 47.