Siirry sisältöön

Donna Reed

Wikipediasta
Donna Reed
Henkilötiedot
Koko nimi Donna Mullenger
Syntynyt27. tammikuuta 1921
Denison, Iowa, Yhdysvallat
Kuollut14. tammikuuta 1986 (64 vuotta)
Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Puoliso William J. Tuttle (1943–1945)
Tony Owen (1945–1971)
Grover Asmus (1974–1986)
Lapset 4
Näyttelijä
Taiteilijanimet Donna Adams
Aktiivisena 1941–1985
Merkittävät roolit Ihmeellinen on elämä
Täältä ikuisuuteen
Palkinnot

Oscar-palkinto (1954)
Golden Globe (1963)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Donna Reed (oik. Donna Belle Mullenger, 27. tammikuuta 1921 Denison, Iowa, Yhdysvallat – 14. tammikuuta 1986 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, jonka aktiivisin uran vaihe oli 1940–1960-luvuilla. Hänen tunnetuimpia elokuviansa ovat Ihmeellinen on elämä ja Täältä ikuisuuteen, josta hän voitti parhaan naissivuosan Oscarin. Tilannekomediasarjassa The Donna Reed Show hän näytteli vuodet 1958–1966. Siitä Reed palkittiin Golden Globella. Sarjan jälkeen hän näytteli enää harvakseltaan.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donna Mullenger syntyi Iowan Denisonissa 1921. Lukioaikana hänet valittiin kampuksen kuningattareksi, ja hänestä otetut sanomalehtivalokuvat herättivät elokuva-alan kykyjenetsijöiden kiinnostuksen.[1] Mullenger ei suunnittelut elokuvauraa ja opiskeli pikakirjoitusta ja vaativampia toimistotöitä Los Angeles City Collegessa. Hän halusi opettajaksi, mutta hänen rahansa eivät riittäneet. Opiskeluaikana hän työskenteli teatterissa ja alkoi saada kutsuja koekuvauksiin Metro-Goldwyn-Mayerille. Mullenger allekirjoitti filmisopimuksen saatuaan opintonsa valmiiksi.[2]

Reed teki elokuvadebyyttinsä B-elokuvassa Pakopaikka (1941). Siinä hänen nimensä oli alkuteksteissä Donna Adams, ja MGM vaihtoi hänen nimensä kahden ensimmäisen elokuvan jälkeen Donna Reediksi.[3] Hänen seuraavia elokuviansa olivat muun muassa neljäs Pettävä varjo -elokuva Pettävä varjo kummittelee (1941) sekä Calling Dr. Gillespie (1942), The Human Comedy (1943), See Here, Private Hargrove (1944) ja Dorian Grayn muotokuva (1945).[1]

Donna Reed, James Stewart ja Karolyn Grimes elokuvassa Ihmeellinen on elämä.

Reedin roolisuoritus herttaisena Marynä jouluklassikossa Ihmeellinen on elämä (1946) toi hänelle pitkäaikaista huomiota. Hänet valittiin sen jälkeen moniin samantapaisiin rooleihin, joita hän näytteli muun muassa elokuvissa Vihreän delfiinin maa (1947), Saturday’s Hero (1951) ja Tie voittoon (1953). Reed sai tehtyä irtioton klassikossa Täältä ikuisuuteen (1953), missä hän näytteli klubiemäntää.[4] Roolisuoritus toi Reedille parhaan naissivuosan Oscarin.[1]

Oscar ei kuitenkaan vaikuttanut Reedin tähtikuvaan tai tuonut muutosta hänen rooleihinsa. Hän esitti edelleen useimmiten miespäähenkilön rakkauden kohdetta. Reedin elokuvia olivat muun muassa komediapari Martin ja Lewisin Villikkopojat pulassa (1953), Gun Fury (1953), Tie kohti länttä (1955), jossa hän näytteli Sacagaweaa, Rytmin kuningas – Benny Goodman (1956) ja Kuudes mies (1956). [1]

Reedillä oli vuosina 1958–1966 ABC-kanavalla oma tilannekomediasarja The Donna Reed Show, josta hän voitti Golden Globen ja oli neljästi ehdolla Emmy-palkintoon. Sarjan vahva ja myönteinen perheenäiti oli komediahahmo, josta Reedillä ei ollut paljon aikaisempaa kokemusta. The Donna Reed Show’n jälkeen Reed näytteli enää satunnaisesti.[1] Hänellä oli vuonna 1978 rooli NBC:n neljä tuntia kestäneessä televisioelokuvassa The Best Place to Be ja seuraavana vuonna kaksituntisessa Lemmenlaiva-jaksossa. Vuonna 1984 Reed palkattiin sydänleikkauksessa olleen Barbara Bel Geddesin tilalle Miss Ellien rooliin televisiosarjaan Dallas. Hän näytteli sarjassa vain yhden kauden ajan, vaikka hänelle tehtiin alkujaan kolmivuotinen sopimus. Reed sai potkut, kun Bel Geddes palkattiin takaisin.[2] Reed haastoi sarjan tuottajat oikeuteen ja voitti vähän ennen kuolemaansa.[5]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Donna Reed ja Tony Owen lapsineen 1959.

Donna Reed oli kolme kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinen liitto William Tuttlen kanssa kesti vain vuoden. Reed ja tuottaja Tony Owen menivät naimisiin vuonna 1945. He adoptoivat kaksi lasta ja saivat myös kaksi biologista lasta, mutta liitto päättyi eroon 1971. Reedin kolmas mies oli eläköitynyt eversti Grover Asmus, jonka kanssa Reed oli yhdessä kuolemaansa asti.[2][6]

Reed joutui 10. joulukuuta 1985 sairaalaan verta vuotavien haavaumien takia. Hänellä diagnosoitiin loppuvaiheen haimasyöpä, ja hän pääsi sairaalasta suhteellisen hyvässä kunnossa jouluksi kotiin. Reed kuoli kotonaan Beverly Hillsissä 14. tammikuuta 1986.[2]

Donna Reedin nimeä kantava järjestö The Donna Reed Foundation for the Performing Arts on perustettu hänen kotikaupunkiinsa Denisoniin hänen kuolemansa jälkeen. Ei-kaupallinen järjestö tukee nuoria näyttelijöitä uran alkuun.[7]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1941 Pakopaikka The Get-Away Maria Theresa ”Terry” O’Reilly
Pettävä varjo kummittelee Shadow of the Thin Man Molly
1942 The Bugle Sounds Sally Hanson
Andy Hardy hurmurina The Courtship of Andy Hardy Melodie Eunice Nesbit
Mokey Anthea Delano
Calling Dr. Gillespie Marcia Bradburn
Apache Trail Rosalia Martinez
Eyes in the Night Barbara Lawry
1943 The Human Comedy Bess Macauley
Dr. Gillespie’s Criminal Case Marcia Bradburn
The Man from Down Under Mary Wilson
Sotilasheila Thousands Cheer nainen Red Skeltonin sketsissä
1944 See Here, Private Hargrove Carol Holliday
Gentle Annie Mary Lingen
1945 Dorian Grayn muotokuva The Picture of Dorian Gray Gladys Hallward
He antoivat kaikkensa They Were Expendables luutnantti Sandy Davyss
1946 Faithful in My Fashion Jean Kendrick
Ihmeellinen on elämä It’s a Wonderful Life Mary Hatch Bailey
1947 Vihreän delfiinin maa Green Dolphin Street Marguerite Patourel
1948 Mies pimeässä Beyond Glory Ann Daniels
1949 Chicagon alamaailma Chicago Deadline Rosita Jean D’Ur
1951 Saturday’s Hero Melissa
1952 Rikosketju Scandal Sheet Julie Allison
Hirttosilmukka Hangman’s Knot Molly Hull
1953 Tie voittoon Trouble Along the Way Alice Singleton
7 meren merirosvot Raiders of the Seven Seas Alida
Täältä ikuisuuteen From Here to Eternity Alma ”Lorene” Burke
Villikkopojat pulassa The Caddy Kathy Taylor
Gun Fury Jennifer Ballard
1954 He ratsastivat länteen They Rode West Laurie MacKaye
Kostajan paluu Three Hours to Kill Laurie Mastin
Muistojeni Pariisi The Last Time I Saw Paris Marion Ellswirth / Matine
1955 Tie kohti länttä The Far Horizons Sacagawea
1956 Rytmin kuningas – Benny Goodman The Benny Goodman Story Alice Hammond
Puhelu tuntemattomalta Ransom! Edith Stannard
Kuudes mies Backlash Karyl Orton
Afrikka liekeissä Beyond Mombasa Ann Wilson
1958 Murha Rivieralla The Whole Truth Carol Poulton

Televisioelokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1979 The Best Place to Be Sheila Callahan
1983 Deadly Lessons neiti Wade

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Jaksot
1954 Ford Television Theatre Lydia Campbell ”Portrait of Lydia”
1957 General Electric Theatre Rayna ”Light from Tormendero”
Suspicion Letty Jason ”The Other Side of the Curtain”
1958–1966 The Donna Reed Show Donna Stone 275 jaksoa
1984 Lemmenlaiva The Love Boat Polly / Gwen ”Polly’s Poker Palace”, osat 1 & 2
1984–1985 Dallas Eleanor ”Miss Ellie” Ewing Farlow 24 jaksoa

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Donna Reed, 64, Dies of Cancer at Her Home Encyclopedia Britannica. 23.1.2021. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Donna Reed, 64, Dies of Cancer at Her Home 14.1.1986. Los Angeles Times. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
  3. ↑ From the archives: Iowa values carried Donna Reed to Hollywood stardom and an Oscar Des Moines Register. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Hischak, Thomas S.: American Literature on Stage and Screen: 525 Works and Their Adaptations, s. 75. Jefferson, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat: McFarland & Company, 2012. ISBN 978-0-7864-6842-3 Kirjan sivu Google Books -palvelussa. (englanniksi)
  5. ↑ The Television Generation Mourns Its Favorite Surrogate Mother, Tough but Tender Donna Reed People. 27.1.1986. Viitattu 28.12.2025.
  6. ↑ Miller, Judy: Sleuthing in the Donna Reed Archves DBR News. 9.12.2022. Viitattu 28.12.2025.
  7. ↑ The Donna Reed Foundation for Performing Arts donnareed.org. Viitattu 28.12.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Donna_Reed&oldid=23749410”