Levyraati

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo televisio-ohjelmasta. Musiikkialbumista kertoo artikkeli Levyraati (albumi).
Levyraati
Logo vuodelta 1984.
Logo vuodelta 1984.
Tyyli viihdeohjelma / musiikkiohjelma
Kestoaika 60 min
Pääosissa Jaakko Jahnukainen (19611980)
Vesa Nuotio (1980)
Jukka Virtanen (1980–1997)
Raakel Lignell (20022003)
Ruben Stiller (2003–2005)
Alkuperämaa Suomi
Verkko Tesvisio (1961–1964)
MTV (1964–1992)
MTV3 (19931997, 20022005)
Esitetty Alkuperäinen versio:
1961 – 1997
Toinen versio:
2002 – 2005
Tunnuskappale The Blues Walk
Tuotanto
Ohjaaja(t) Matti Elo
Marsa Partanen
Eino Virtanen
Lemmikki Louhimies
Jorma Molarius
Risto Linnus
Antero Rossi
Vesa Nuotio
Hannu Seikkula
Timo Ryymin
Juhani Tiikkainen
Jouko Konttinen
Jorma Muhonen
Inkeri Pilkama
Sirpa Teräs
Mervi Pohjanheimo
Pertti Humppila
Aiheesta muualla
IMDb
Jaakko Jahnukainen juonsi Levyraatia vuosina 1961–1980.
Levyraati vuonna 1962, kuvassa juontaja Jaakko Jahnukainen ja raadin jäsenet Jopi Eräkare, Mauno Maunola, Paavo Einiö, tunnistamaton henkilö ja Auvo Nuotio.

Levyraati oli suomalainen television musiikkiohjelma. Ohjelmaa esitettiin vuosina 1961–1997 ja 2002–2005, mikä tekee siitä yhden Suomen television pitkäikäisimmistä viihdeohjelmista.

Pitkän esityshistoriansa ansiosta siitä on tullut keskeinen osa suomalaista televisiohistoriaa ja -kulttuuria[1]. Se on legendaarisimpia ja tunnetuimpia kotimaisia televisio-ohjelmia[1].

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyraadissa oli yksi juontaja sekä 4–5-jäseninen raati. Raadin tehtävänä oli arvioida uusinta äänilevymusiikkia. Ohjelmassa esitettiin kappaleita, joiden kuuntelemisen jälkeen raati antoi pisteitä asteikolla 1–10. Laulut saivat myös sanallisen arvion.

Raati koostui vakiojäsenistä ja viikoittain vaihtuvista vieraista[1]. Raadissa oli alun perin yleensä kaksi vakiojäsentä ja kolme viikoittain vaihtuvaa jäsentä. Ohjelman paluun jälkeen vuodesta 2002 alkaen vakiojäseniä oli vain yksi.

Levyraadin periaatteena oli, että raadin jäsenet eivät etukäteen tienneet, mitä levyjä oli tulossa arvioitavaksi. Ohjelman ensimmäisellä juontajalla Jaakko Jahnukaisella oli tapana tuoda kuunneltaviksi valitsemansa levyt lähetyksen alkaessa studioon mustassa salkussa, johon kukaan muu ei saanut koskea. Jahnukaisen seuraajat jatkoivat samaa käytäntöä.[2]

Alkuaikoina musiikkiesitysten soidessa saatettiin tv-ruudussa näyttää vain pyörivää vinyylilevyä ja raatilaisten arvioivia ilmeitä. Kuvituksena käytettiin myös valokuvia esiintyjästä.[3] Myöhemmin esityksiä kuvattiin videonauhalle ohjelmaa varten, ja lopulta ohjelmassa esitettiin varsinaisia musiikkivideoita.

Levyraadin alkuperäisessä versiossa oli pitkään tunnusmusiikkina Clifford Brownin ja Max Roach Quintetin levyttämän "The Blues Walk" -kappaleen teema.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyraati pohjautui alun perin yhdysvaltalaiseen ohjelmaideaan[1]. Tämä idea toteutettiin seuraavaksi Iso-Britanniassa, BBC:n kanavalla vuonna 1959 alkaneessa Juke Box Juryssa, jossa studiovieraista koostuva paneeli arvioi ja kommentoi jukeboksin soittamia musiikkikappaleita[1]. Ohjelmaidean tulosta Suomeen ei ole tietoa, mutta asiaan on saattanut vaikuttaa Levyraadin juontajana sittemmin toiminut Jaakko Jahnukainen[1]. Suomalaisessa versiossa ei jukeboksia ollut[1]. Noihin aikoihin ohjelmia oli mahdollista mukauttaa tarpeen mukaan, koska virallisia formaattisopimuksia ei vielä solmittu eikä ohjelmaoikeuksista maksettu mitään[1]. Oletettavasti resurssien rajallisuuden vuoksi suomalainen versio oli tyylikkäitä esikuviaan vaatimattomampi[1].

Levyraati alkoi Tesvisiossa vuonna 1961[1]. Se siirtyi myöhemmin Mainos-TV:lle, joka esitti sitä vuoteen 1997 asti[1]. Ohjelmaa alettiin esittää uudelleen vuonna 2002 ja se jatkui vuoteen 2005 saakka[1].

Juontajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyraadin ensimmäinen juontaja Jaakko Jahnukainen oli tunnettu jazzmies, joka kuohutti usein ohjelman katsojien mieliä tuomitsemalla esimerkiksi The Beatles -yhtyeen kappaleet "mölinäksi". Kotimainen iskelmämusiikki ei liioin ollut Jahnukaisen suosiossa; aikakirjoihin on jäänyt Veikko Tuomen levyttämän Sabina-tangon saama ohjelman silloin vielä lyhyen historian huonoin pistemäärä syksyllä 1961.

Jahnukainen löi lisää löylyä arvioidessaan iskelmien suosion perustuvan yleisön huonoon makuun. Sen sijaan hän ujutti kuunneltavien levyjen joukkoon jokaisella kerralla ainakin yhden jazzlevyn.[4] Levyraadilla oli Jahnukaisen kaudella parhaimmillaan liki kaksi miljoonaa katsojaa.[4]

Jahnukaisen kuoleman jälkeen vuonna 1980 hänet korvattiin Vesa Nuotiolla, joka juonsi yhden kauden. Nuotion seuraajana toimi Jukka Virtanen, joka oli esiintynyt Levyraadissa vaihtuvana jäsenenä vuonna 1965. Virtanen jatkoi juontajana vuoteen 1997, jolloin ohjelma jäi tauolle.

Levyraati palasi tauon jälkeen ruutuun vuonna 2002, jolloin juontajana toimi Raakel Lignell. Syksyllä 2003 juontaja vaihtui jälleen, jolloin Lignell korvattiin Ruben Stillerillä.

Levyraadin juontajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakioraatilaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyraatia esitettiin aluksi vuosina 1961–1997. Raadin ensimmäiset vakiojäsenet olivat Mauno Maunola, Jopi Eräkare, Mimmu (Margareta Mutreich) ja Eeva Kaste. Heidän lisäkseen raatiin kuului yksi viikoittain vaihtuva jäsen. Vuosien varrella raadin kokoonpano muuttui, ja vakiojäseninä olivat edellä mainittujen jälkeen muiden muassa Pirkko Liinamaa, Klaus Järvinen, Tapani Ripatti, Petri Kaivanto, Irina Krohn, Sirpa Kuoppamäki, Sallamaari Muhonen, Juha Siltanen, Raimo Lintuniemi, Mari Vesala, Anne Koivunen ja Jari Puhakka.[5]

Levyraadin vakiojäseniin 1970-luvulla kuuluneen musiikkitoimittaja Tapani Ripatin mukaan Jaakko Jahnukainen oli suunnitellut raadin kokoonpanon hyvin tarkkaan niin, että jäsenet täydensivät toisiaan. Ripatin mukaan Klaus Järvinen punnitsi esityksiä ja esittäjiä musiikillisen asiantuntemuksensa pohjalta ja jopa hieman tahallaan kärjisti kritiikkiään, kun taas Pirkko Liinamaa ja Ripatti arvioivat levyjä enemmän tunnetasolla.[6] Pirkko Liinamaa on muistellut, että Jahnukainen kutsui hänet mukaan ohjelmaan edustamaan tavallisen musiikinkuuntelijan näkemyksiä.[2]

Ohjelman tehtyä paluun vuonna 2002 vakioraatilaiseksi tuli Njassa, joka toimi tehtävässä ohjelman lopettamiseen saakka.

Raadin pitkäaikaisina vakiojäseninä vuosina 1976–1989 olleet Pirkko Liinamaa ja Klaus Järvinen ovat muistelleet, että katsojilta ja esiintyjiltä tuli ohjelmien jälkeen ajoittain hyvinkin kiukkuista palautetta. Tämän sai kokea varsinkin Oulunkylän Pop & Jazz Konservatorion rehtorina työskennellyt Järvinen, joka uskalsi vaatia muusikoilta ammattikoulutusta. Toisaalta Järvinen katsoi pystyneensä Levyraadin kautta korostamaan päättäjille musiikkikasvatuksen merkitystä.[2]

Samankaltaisia ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parodioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putous-komediaohjelmassa on esitetty Pilkunviilaajien levyraati -nimistä parodiaa Levyraadista. Aiemmin samankaltaisia parodioita ovat esittäneet mm. Jope Ruonansuu sekä Alivaltiosihteeri-ryhmä.[7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Heidi Keinonen: Televisioformaatti ja kulttuurinen neuvottelu. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, 2019, nro 123. Artikkelin verkkoversio. en
  2. a b c Suvi Kerttula: Virtaa riittää. Ilta-Sanomat, Plus-liite 17. syyskuuta 2016, s. 10–13. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
  3. Mällinen, Jarno: Kaikkien levyraatien äiti. Kaleva, Peto-liite 25.9.2009.
  4. a b Jake Nyman, Jukka Lindfors ja Pekka Gronow (toim.): Suomi soi 3: ääniaalloilta parrasvaloihin, s. 53–54. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2507-6.
  5. Kalervo Kärki: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 501. Helsinki: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
  6. Vaalisto, Heidi: Ex-levyraatilainen: Klaus Järvinen oli tarkka ja analyyttinen musiikkitietäjä – antoi pakit Baddingillekin 18.1.2020. Ilta-Sanomat.
  7. ”Alivaltiosihteeri - Psykoraati”. fi-FI
  8. ”Jope Ruonansuu - Hajuraati”. fi-FI

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]