Irina Krohn

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Irina Krohn
Irina Krohn.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 10. heinäkuuta 1962 (ikä 56)
Helsinki
Poliitikko
Puolue Vihreät
Asema Kansanedustaja 1995-2006
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki

Irina Kaarina Krohn (s. 10. heinäkuuta 1962 Helsinki) on suomalainen kulttuurivaikuttaja ja Vihreän liiton poliitikko. Hän toimii Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajana 2006–2016 ja on entinen kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krohn nousi kansanedustajaksi vuoden 1995 eduskuntavaaleissa, ohi Vihreän liiton puheenjohtajan Pekka Haaviston. Hänet valittiin uudelleen 1999 ja 2003, ja hän oli vihreiden eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja 2005-2006. Hän erosi eduskunnasta siirtyessään toisiin tehtäviin 31.7.2006. Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin 1993.

Krohnin vuonna 1998 tekemä lakialoite johti lakiin vaalirahoituksen julkisuudesta.[1][2] Krohn on toiminut Inkerikeskus ry:n hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 2005 hän vaati tehtäväksi selvitystä Neuvostoliittoon 1944–1945 palautettujen inkeriläisten kohtaloista.[3]

Kulttuurivaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krohn on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri (dramaturgia). Ennen kansanedustajuuttaan hän työskenteli teatteriohjaajana ja kolumnistina. 1980-luvun lopussa Krohn vaikutti Helsingin Kellariteatterissa.[4] Teatterikorkeakoulun kiistoissa hän tuli julkisuuteen Jussi Parviaisen tukijana.[4] Vuonna 2001 Krohnilta ilmestyi kirja Tottelematta paras.

Krohn siirtyi eduskunnasta Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajaksi kesällä 2006 kesken vaalikauden. Krohn valittiin toiselle toimitusjohtajan viisivuotiskaudella 2011, hänen toimitusjohtajakaudet tulevat täyteen heinäkuussa 2016.[5][6] Vuodesta 2007 Krohn kuului Innovaatioyliopisto-hankkeen johtoryhmään.[7]

Irina Krohnin isä on professori Kai Krohn. Hänen sisaruksiaan ovat lääkäri-poliitikko Minerva Krohn ja ohjaaja Katja Krohn. Hänen pikkuserkkujaan ovat näyttelijät Sanna Fransman ja Kristo Salminen sekä Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn.[8][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. LA 50/1998 vp Lakialoite: Vaalilaiksi – Eduskunta
  2. VALLAN LIIKKEET - Makkaramietiskely johti bikinilakiin - Helsingin Sanomat, 24.5.2008, sivu A4
  3. Valtioneuvoston selvitettävä myös inkeriläisten luovutus (Internet Archive)
  4. a b Arja Andersson: Ankkalinnan vallanjako Kellariteatterissa. Ilta-Sanomat, 15.8.1988, s. 33.
  5. Irina Krohn jatkaa Elokuvasäätiön johtajana Yle Uutiset. Viitattu 27.4.2016.
  6. Elokuva: Tuottaja Lasse Saarinen valittiin Elokuvasäätiön uudeksi toimitusjohtajaksi HS.fi. Viitattu 27.4.2016.
  7. Innovaatioyliopistohankkeelle johtoryhmäOpetusministeriö 5.7.2007
  8. Maria Mustranta: PERHESITEITÄ – Irina ja pkkutytöt. Helsingin Sanomat – Kuukausiliite, 2011, nro 12, s. 26–28.
  9. Krohnin suku. Helsingin Sanomat, 14.11.2004. maksullinen verkkoversio Viitattu 26.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Irina Krohn.