Kai Krohn

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kai Krohn 2013

Kai Krohn (s. 29. heinäkuuta 1936 Helsinki[1][2]) on Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian emeritusprofessori.[3] Krohn tunnetaan merkittävänä AIDS-tutkijana.[4][5]

Kai Krohn väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1966 ja valmistui patologian erikoislääkäriksi vuonna 1969. Hän on julkaissut noin 200 tutkimusta immunologian ja immunopatologian aloilta.[2]

Kai Krohn kuuluu huomattavaan kulttuurisukuun. Hänen isänsä Sven Krohn toimi Turun yliopiston filosofian professorina.[1] Krohnilla on neljä lasta ensimmäisestä avioliitostaan Leena A. Krohnin (o.s. Salo) kanssa, joista tunnetuimpia ovat Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn, helsinkiläinen kunnallispoliitikko Minerva Krohn ja teatteriohjaaja-näytelmäkirjailija Katja Krohn. Kai Krohnin serkkuja ovat muiden muassa kirjailijat Aarni Krohn, Leena Krohn ja Tiina Krohn, näyttelijä Heidi Krohn ja kuvataiteilija Inari Krohn.[1][6][7][8][9]

Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa Krohn valittiin Pälkäneen kunnallisvaltuustoon Vihreän liiton listalta.[10] Pälkäneellä Krohn on pyrkinyt edistämään Pälkäneen rauniokirkon suojelua.[11][12] Krohn aikoi alun perin arkkitehdiksi ja arkkitehtuuri on säilynyt hänen erikoisharrasteenaan.[2]

Tieteellinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virustutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimiessaan vierailevana tutkijana New Yorkin veripalvelussa Krohn kuvasi ensimmäisenä Hepatiitti B -viruksen rakenteen.[13]

Krohn on tutkinut vuodesta 1983 alkaen HI-virusta[14][15][16] ja keskittynyt AIDS-rokotteen kehittämiseen.[17][18][19][20][21][22][23] Vuonna 1987 julkaistussa tukimuksessa Krohnin ryhmä osoitti, että voi kulua yli vuosi tartunnasta siihen, että AIDS-testit antavat positiivisen tuloksen.[24]

Tampereen yliopisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krohn toimi vuosina 1973–95 Tampereen yliopiston patologian professorina.[25] Hän oli yksi Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian instituutin perustajista[3] ja toimi sen ensimmäisenä johtajana vuosina 1995–2001.[3][4][26][27]

Krohn on Tarton yliopiston kunniatohtori.[28]

APECED-geeni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krohnin kokoama suomalais-japanilais-sveitsiläinen tutkijaryhmä identifioi APECED-geenin, ja antoi sille nimen AIRE (autoimmune regulator).[29][30][31]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Visakorpi Jarmo, Seppälä Raimo, Pasternack Amos & Ylitalo Pauli (toim.): 30-vuotinen sota. Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan synty ja selviytyminen. Tampereen yliopisto, 2003.
  • Krohn, Kai: Oma ja vieras. Lääkäri ja tutkija muistelee. Recallmed, 2013.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuka kukin on (Aikalaiskirja), s. 439. Otava, 1978. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c Reijo Sippola ja Jarmo Kettunen(toim.): Tampereen kasvot, s. 50. Tampere: Sanasato Oy, 1997.
  3. a b c Kai Krohn Tarton yliopiston kunniatohtoriksi. Yliopistouutiset, marraskuu 2009. Tampereen yliopisto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.11.2013.
  4. a b Tutkijoita ja persoonallisuuksia Tampereen yliopisto. Viitattu 5.11.2013.
  5. Heikki Laurinolli: Pelurit kaappasivat bioteknologiafirman. Aikalainen, 24.1.2014. Tampereen yliopisto. Artikkelin verkkoversio.
  6. Maria Mustranta: Perhesiteitä – Irina ja pikkutytöt. Helsingin Sanomat – Kuukausiliite, 2011, nro 12, s. 26–28.
  7. Krohnin suku. Helsingin Sanomat, 14.11.2004. maksullinen verkkoversio Viitattu 26.10.2009.
  8. Jälleen yksi Krohn. Helsingin Sanomat, 14.9.2003. maksullinen verkkoversio Viitattu 26.10.2009.
  9. Yllätykset odottavat sukututkijaa. Helsingin Sanomat, 12.7.1997. maksullinen verkkoversio Viitattu 9.11.2013.
  10. Vihreät perheet juhlivat vaalivoittoa Kaisaniemessä. Helsingin Sanomat, 23.10.2000. Artikkelin verkkoversio.
  11. Pälkäneen rauniokirkon alla tuhatvuotisia ehjiä hautoja. Helsingin Sanomat, 26.6.2003. Artikkelin verkkoversio.
  12. Pälkäneen kirkonraunio yhä vailla kattoa. Helsingin Sanomat, 3.1.2006. Artikkelin verkkoversio.
  13. P. T. Jokelainen, Kai Krohn, A. M. Prince and N. D. C. Finlayson (1970). "Electron Microscopic Observations on Virus-Like Particles Associated with SH Antigen". J Virol. 6 (5): 685-689. ISSN 1098-5514. 
  14. Heidi Piiroinen, Antti Järvi, Hanna Nikkanen: Kesä 1983. Helsingin Sanomat, 30.6.2013. Artikkelin verkkoversio.
  15. Marjut Swahn: AIDS-tieto karttuu lupaavasti. Helsingin Sanomat, kuukausiliite, 1987, s. 42-45.
  16. Professori Kai Krohn: Väestön sietokyky voi kehittyä kestämään hi-virusta. Helsingin Sanomat, 8.7.1990. Artikkelin verkkoversio.
  17. Anja Mulari-Ikonen: Tampereesta merkittävä aids-tutkimuksen keskus. Aamulehti, 15.8.1987, s. 1, 11.
  18. Halpa aids-rokote saataville vuonna 2008? 8.12.2002. YLE.
  19. Aids-rokotetta aletaan testata HYKS:ssä. Helsingin Sanomat, 27.2.1993. Artikkelin verkkoversio.
  20. Rokotteet aidsin estämiseksi ovat osoittautuneet tehottomiksi Yhdistelmälääkitys hidastaa HI-viruksen etenemistä enemmän kuin rokotehoidot. Helsingin Sanomat, 11.12.1996. Artikkelin verkkoversio.
  21. Hiv-rokotteen ihmiskokeet aloitetaan.... Helsingin Sanomat, 16.12.1997. Artikkelin verkkoversio.
  22. 11 lupaavaa yritystä – Hi-viruksen kukistaja, ehkä. Helsingin Sanomat, 17.9.2000. Artikkelin verkkoversio.
  23. Tamperelaisyritys aloitti kokeet ihmisillä. Helsingin Sanomat, 1.12.2001. Artikkelin verkkoversio.
  24. Gina Kolata: New Findings made on AIDS Detection. The New York Times, 3.10.1987, s. 1, 8.
  25. Kai Krohn: Lääkekehittelyn lumetta. Voima, 2006, nro 4. Artikkelin verkkoversio.
  26. Finn-Medi lyhentää sydänleikkausjonoja Tampereella. Helsingin Sanomat, 25.9.1994. Artikkelin verkkoversio.
  27. Yliopisto-opiskelijoista parhaat poimitaan varhain tohtoriputkeen. Helsingin Sanomat, 23.8.2000. Artikkelin verkkoversio.
  28. Kai Krohn Tarton yliopiston kunniatohtoriksi. Helsingin Sanomat, 5.12.2009. Artikkelin verkkoversio.
  29. Nagamine K, Peterson P, Scott HS, et al. (1997). "Positional cloning of the APECED gene.". Nat. Genet. 17 (4): 393–8. doi:10.1038/ng1297-393. PMID 9398839. 
  30. Peterson, P., Heino, M., Krohn, K.: APECED-oireyhtymän immunologinen ja geneettinen tausta. Duodecim, 1998, nro 114(15). Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.10.2009.
  31. AIRE geenien nimikomitean tietokannassa (HUGO) (englanniksi)