Heidi Krohn
| Heidi Krohn | |
|---|---|
Heidi Krohn Lahden kirjamessuilla 2009 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. elokuuta 1934 Helsinki, Suomi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Lapset |
|
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1955– |
| Merkittävät roolit | Silja Salmelus Silja – nuorena nukkunut |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Heidi Silja Krohn (s. 17. elokuuta 1934 Helsinki)[1] on suomalainen näyttelijä. Hän on valmistunut Suomen teatterikoulusta ja oli vuosina 1955–1995 kiinnitettynä useissa ammattiteattereissa ja esiintyi elokuva- ja televisiorooleissa.
1950-luvulla Krohn oli elokuvarooliensa ansiosta yksi Suomen suosituimmista naisnäyttelijöistä. Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Leena (1954), jossa Krohn näytteli pääosan opiskellessaan vielä teatterikoulussa. Krohnin elokuvarooleista tunnetuin on pääosa Jack Witikan ohjaamassa elokuvassa Silja – nuorena nukkunut (1956).[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Krohnin isä oli kirjallisuustieteen ja estetiikan professori Eino Krohn ja äitipuoli näyttelijä Kerttu Krohn. Heidi Krohnin oma äiti sairastui skitsofreniaan pian Heidin syntymän jälkeen. Äidille tehtiin lobotomia ja hänen persoonansa muuttui dramaattisesti, ja hän jäi pois Heidin elämästä.[3] Talvi- ja jatkosodan aikana Krohn lähetettiin veljensä kanssa kahdesti sotalapseksi Ruotsiin.[4]
Krohnin poika avoliitosta näyttelijä Esko Salmisen kanssa on näyttelijä Kristo Salminen.[2] Krohnin ja näyttelijä Stig Fransmanin tyttäriä ovat näyttelijä Sanna Fransman[1] ja Minna Lavikainen.[5]
Teatterikiinnitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teatteri 55. 1955–1957
- Tampereen pikkuteatteri 1959–1961
- Helsingin Kaupunginteatteri 1965–1972
- Turun kaupunginteatteri 1972–1977
- Helsingin kaupunginteatteri 1977–1995
- Teatteri Avoimet Ovet 1999–2000
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kulttuurirahaston apuraha vuosina 1965, 1987, 1993 ja 1998
- Valtion taideapuraha 1967 ja 1989
- Näyttelijäliiton hopeinen ja kultainen ansiomitali
- Näyttelijäliiton kunniajäsenmerkki 2000
- Valtion taiteilijaeläke vuodesta 1996[6]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leena (1954)
- Tähtisilmä (1955)
- Silja – nuorena nukkunut (1956)
- Tyttö tuli taloon (1956)
- Pää pystyyn, Helena (1957)
- Vihdoinkin hääyö... (1957)
- Nummisuutarit (1957)
- Herra sotaministeri (1957)
- Paksunahka (1958)
- Turkasen tenava! (1963)
- Vihreä leski (1968)
- Runoilija ja muusa (1978)
- Tuntematon ystävä (1978)
- Apinan vuosi (1983)
- V. Y. Vihdoinkin yhdessä (1986)
- Anita (1994)
- Kasvoton mies (1995)
- Rakkaus ja laki: Lähimmäisenrakkaus (2017)
Televisiosarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koettakaa vedellä, vastasi palopäällikkö (1983)
- Kotikatu (1996)
- Palava rakkaus (1997)
- Tähtilampun alla (1997)
- Ihmeidentekijät (1998)
- Parhaat vuodet (2000–2002)
- Benner & Benner (2002)
- Venny - Kultakauden kolmiodraama (2003)
- Käenpesä (2004)
- Salatut elämät (2005)
- Helppo elämä (2009–2010)
- Mustat lesket (2014)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 232. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ a b Haastattelussa Heidi Krohn, filmitähti (Arkistoitu – Internet Archive), Elokuvauutiset 8.12.2011. Viitattu 27.4.2014.
- ↑ Suvi Kerttula: Suomalainen näyttelijälegenda meni katsomaan naapurin vauvaa – tästä tuli myöhemmin hänen rakastettunsa Ilta-Sanomat. 17.8.2024. Viitattu 17.8.2024.
- ↑ Huusari, Eija: Elokuvatähti Heidi Krohn: ”Kohtasin lapsena traagisia asioita ja kehitin itselleni sellaisen suojamekanismin, etten hevin hätkähdä mistään" Eeva.fi. 6.12.2020. Viitattu 22.3.2025.
- ↑ Heidi Krohn Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 8.1.2017.
- ↑ Alkio, Jyrki: Taiteilijaeläkkeisiin muutoksia. Helsingin Sanomat, 8.5.1996, s. 36. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heidi Krohn Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Heidi Krohn -kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)