Kerttu Krohn
| Kerttu Krohn | |
|---|---|
 Kerttu Krohn 1950-luvun alussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kerttu Siviä Krohn |
| Syntynyt | 27. helmikuuta 1912 Turku, Suomi |
| Kuollut | 10. tammikuuta 1998 (85 vuotta) |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit |
Anna Liisa (Anna Liisa) Bolette (Meren tytär) Imettäjä (Romeo ja Julia) Frosine (Saituri)[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kerttu Siviä Krohn (o.s. Salonen; 27. elokuuta 1912 Turku – 10. tammikuuta 1998) oli suomalainen näyttelijä. Tyttörooleista Suomen Kansallisteatterissa 1930-luvulla uransa aloittanut Krohn ilmensi jo varhain taiteellista omaleimaisuutta ja kehittyi sittemmin monipuoliseksi näyttelijä-laulajaksi.[2] Puheteatterin ohella Krohn näytteli useissa televisioelokuvissa ja piti omia lausuntailtojaan.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kerttu Krohnin vanhemmat olivat kauppias Kustaa Salonen ja Amanda Salonen. Krohn kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1934 ja opiskeli estetiikkaa ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa sekä kävi Suomen Näyttämöopistoa 1934–1936. Sittemmin hän jatkoi yksityisoppilaana opettajinaan muun muassa Hilda Pihlajamäki ja Helene Brecht. Hän oli Suomen Kansallisteatterin kiinnitettynä näyttelijänä 1936–1941. Vuosina 1955–1957 hän toimi perustamansa, ympäri Suomea kiertäneen Teatteri 55:n johtajana, mitä seurasi näyttelijänkiinnitys Turun Kaupunginteatteriin 1959–1963 ja MTV-teatteriin 1965–1969.[1]
Krohnin näyttämötehtäviä olivat muun muassa nimiosa klassikkonäytelmässä Anna Liisa ja Frosinen rooli Saiturissa. Hän näytteli myös muun muassa Boletten roolin näytelmässä Meren tytär, Megaran roolin näytelmässä Herakles ja neiti Leemingin roolin näytelmässä Jumalat hymyilevät. Lisäksi Krohnilla oli lukuisia lausuntailtoja ympäri Suomen.[1][3]
Krohn näytteli nuoruudessaan myös muutamassa elokuvassa: vuonna 1937 hänellä oli Miss Lilyn rooli Tapio Ilomäen elokuvassa Mies Marseillesta ja vuonna 1939 pieni osa Jorma Nortimon elokuvassa Halveksittu. Krohn palasi elokuvataiteen pariin studiokauden ja uuden aallon taitteessa vuonna 1962, jolloin hän näytteli sivuroolin Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran komediassa Yö vai päivä. Myöhemmin 1960-luvulla ja edelleen 1970-luvulla Krohn näytteli lukuisissa televisiotuotannoissa.[4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kerttu Salonen avioitui professori Eino Krohnin kanssa 1940. Pariskunnalle syntyi tyttäret Marjo Hannele (s. 1942) ja Tiina Elisabet (s. 1951). Näyttelijä Heidi Krohn oli hänen tytärpuolensa.[1]
Krohn on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[5]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokangaselokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mies Marseillesta (1937)
- Halveksittu (1939)
- Yö vai päivä (1962)
Televisioelokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtatiellä (1965)
- Biedermann ja tuhopolttajat (1966)
- Herakles (1966)
- Kapituliherra (1966)
- Kuningas IV (1966)
- Don Perlimplinin ja Belisan puutarharakkaus (1966)
- Aamiainen motellissa (1966)
- Henrik IV (1967)
- Alaston kuningas (1967)
- Tuntematon potilas (1974)
- Oi kallis kansanhuolto (1977)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma: Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1965.
- Martin, Timo – Niemi, Pertti – Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1974. ISBN 951-30-2505-5
- Kerttu Krohn Elonetissä.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Norjan kansalliskirjasto. (Arkistoitu – Internet Archive)
|
