Runoilija ja muusa (elokuva)
| Runoilija ja muusa | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Jaakko Pakkasvirta |
| Käsikirjoittaja |
Titta Karakorpi Jaakko Pakkasvirta |
| Tuottaja | Jaakko Pakkasvirta |
| Säveltäjä | Otto Donner |
| Kuvaaja | Esa Vuorinen |
| Leikkaaja | Irma Taina |
| Lavastaja | Matti Marttila |
| Pääosat |
Esko Salminen Katja Salminen Elina Salo Paavo Liski |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Oy Mainos-TV-Reklam Ab |
| Ensi-ilta | 13. lokakuuta 1978 |
| Kesto | 94 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Runoilija ja muusa on Jaakko Pakkasvirran ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1978. Epookkidraama tehtiin runoilija Eino Leinon satavuotisjuhlaelokuvaksi.
Elokuva kertoo runoilija Leinosta ja hänen elämänsä naisista: ristiriitojen täyttämästä avioliitosta Freya Schultzin kanssa sekä rakkaussuhteesta runoilija L. Onervaan.
Aikalaiskriitikot ylistivät runoilija Leinosta kertovaa draamaelokuvaa runsain kiitoksin. Eräs arvostelija kirjoitti: ”On saatu aikaan hyvin merkittävä ja onnistunut juhlaelokuva, innoittava ja toisia nuoria yrittäjiä kannustava, ja myös itse elokuvan tekeminen on tapahtunut vaivoja säästämättä.” Toinen kriitikko säesti: ”Jos Runoilijan ja muusan kirjallinen dramaturgia on korkealuokkainen, on sitä myös elokuvan visuaalinen hahmotus.” Jaakko Pakkasvirran ja kuvaaja Esa Vuorisen luomaa kuvamaailmaa kiiteltiin, samoin Otto Donnerin musiikkia. Pakkasvirran ohjauksen arvioitiin olevan ”kunnianhimoinen ja onnistunut”, jossa ansiolistalla olivat ”tyylikkyys, ajankuvan hallinta sekä tarpeettoman ’värikkyyden’ karttaminen”. Myös pääosanäyttelijät saivat suorituksistaan kiittävät arviot. Kriittisyys elokuvaan kasvoi 1980-luvulla televisioesitysten myötä.[1]
Runoilija L. Onervaa näytellyt Elina Salo voitti vuonna 1979 roolistaan parhaan naispääosan Jussin. Lisäksi Esa Vuorinen palkittiin Jussilla parhaasta kuvauksesta ja Matti Marttila parhaasta lavastuksesta.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Esko Salminen | … | runoilija Eino Leino |
| Katja Salminen | … | Freya Schultz, Leinon ensimmäinen vaimo |
| Elina Salo | … | runoilija L. Onerva |
| Paavo Liski | … | Kasimir Leino |
| Pertti Palo | … | Artturi Lönnbohm |
| Marita Nordberg | … | Freyan äiti |
| Heidi Krohn | … | Olga Lönnbohm |
| Kalle Holmberg | … | Akseli Gallen-Kallela |
| Henri Kapulainen | … | Jean Sibelius |
| Jaakko Pakkasvirta | … | Otto Manninen |
| Virpi Uimonen | … | Anni Swan |
| Leif Wager | … | kartanon isäntä |
| Asta Backman | … | kartanon emäntä |
| Anitta Niemi | … | kartanon tytär |
| Esa Pakarinen Jr. | … | von Numers, Japanin-sodan upseeri |
| Ismo Kallio | … | maalaiskirjailija |
| Tom Wentzel | … | Freyan rakastaja |
| Kyllikki Forssell | … | Ida Aalberg |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Matkalle kannattaa aina lähteä”, Peter von Bagh haastattelee Esko Salmista ja Elina Saloa elokuvan tiimoilta. Filmihullu 6/1978.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||