Henrik Otto Donner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henrik Otto Donner
Henrik Otto Donner 1960-luvulla.
Henrik Otto Donner 1960-luvulla.
Syntynyt 16. marraskuuta 1939
Tampere
Kuollut 26. kesäkuuta 2013 (73 vuotta)
Pietarsaari
Ammatti muusikko, säveltäjä
Järjestö Teosto

Henrik Otto Donner (16. marraskuuta 1939 Tampere26. kesäkuuta 2013 Pietarsaari[1]) oli suomalainen musiikkivaikuttaja. Donner oli muusikko, säveltäjä, sovittaja ja toimi muun muassa Teoston puheenjohtajana. Donner toimi useissa monitaiteellisissa projekteissa sekä vasemmistolaisessa poliittisessa laululiikkeessä. Hän yhdisti projekteissaan pop- ja rock-musiikkia, jazzia, uutta taidemusiikkia, elektronista musiikkia sekä iskelmää.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donner aloitti uransa vuonna 1958, jolloin hän liittyi Ossi Aallon orkesteriin trumpetistiksi. Samana vuonna hän aloitti sävellysopinnot Sibelius-Akatemiassa Joonas Kokkosen ja Nils-Eric Fougstedtin johdolla. 19631964 Donner oli György Ligetin opissa Wienissä ja Siemensin elektronisen musiikin studiossa Münchenissa.

Donner tutustui vuonna 1962 Zagrebissa Terry Rileyyn ja teki vuosina 1963–1965 yhteistyötä tämän sekä teatterimies Ken Deweyn kanssa. He toteuttivat Helsingissä elokuussa 1963 Suomen ensimmäisen happeningin Street Piece.

Vuonna 1966 Donner perusti yhdessä Christian Schwindtin ja Atte Blomin kanssa levy-yhtiö Love Recordsin.[2] Donner toimi yhtiössä toimitusjohtajana vuosina 19761979. Love Records oli poikkeuksellisen tuottelias ja laaja-alainen levy-yhtiö. Tämä johtui yhtiön toiminta-ajatuksesta, jonka mukaan kaikki myynnistä saatava tuotto käytettiin uusien levyjen tuottamiseen.

Vuonna 1969 Donnerilta ilmestyi Pentti Saarikosken runokokoelmaan sävelletty En soisi sen päättyvän, joka oli Suomen ensimmäinen rock- ja jazz-muusikoiden yhteisteos. Hän teki myös elokuva- ja mainosmusiikkia, mm. "Parempaan asumiseen" Risto Jarvan samannimiseen mainoselokuvaan. Myös ensimmäisen Spede-elokuvan X-paronin musiikki on Donnerin säveltämä.[3] Hän myös esiintyi elokuvassa sivuroolissa.

Yleisradion viihdepäällikkönä Donner toimi 19701974 ja oli perustamassa Elävän Musiikin Yhdistystä vuonna 1978.[2]

Myöhemmin hän toimi mm. vanhojen levytysten masterointiin erikoistuneen DER-studion johtajana ja musiikkipedagogina sekä sävelsi säännöllisesti teoksia mm. UMO Jazz Orchestran esitettäväksi. Hän oli Teoston puheenjohtaja 1994-2006.[4]

Syksyllä 2006 Otto Donner organisoi Loveradio-projektin, jossa kuukauden ajan soitettiin Love Recordsin tuotantoa korkeatasoisen puheohjelman lomassa. Donnerin mukaan tavoitteena oli tehdä sellaista ohjelmaa, jota Yleisradion olisi pitänyt tehdä.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik Otto Donner oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso vuosina 1962–1975 oli kuvanveistäjä Christina Margaretha Schulman ja toinen puoliso vuodesta 1975 Irina Martina (o.s. Lillas ent. Winquist).[5] Lapsia Donnerilla on kaikkiaan viisi.

Henrik Otto Donnerin veli on etnomusikologi ja säveltäjä Philip Donner (s. 1945).

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik Otto Donnerin sävellystuotanto on laaja, ja siihen sisältyy muun muassa toistatuhatta laulua sekä jazz-sävellyksiä, kuorokappaleita, elokuvamusiikkia ja näyttämömusiikkia.

  • Cantata Profana, kamariorkesterille ja 3 laulajalle (1962)
  • Ideogramme I (1962)
  • Ideogramme II (1963)
  • For Emmy 2, kamariyhtyeelle (1963)
  • Sinfonia nro 1 Moonspring, or Aufforderung zum..., jousiorkesterille ja Hammond-uruille (1964)
  • X-Paroni, elokuvamusiikki (1964)
  • Gilbert, musikaali (1965)
  • 6 bagatellia jousikvartetille (1965)
  • To Whom It May Concern, sinfoniaorkesterille ja jazz-yhtyeelle (1966)
  • Käpy selän alla. elokuvamusiikki (1966)
  • En soisi sen päättyvän, Pentti Saarikosken teksteihin (1968)
  • XC, kamariyhtyeelle kuorolle ja sopraanolle Ezra Poundin sanoihin (1969)
  • Ruusujen aika, elokuvamusiikki (1969)
  • Jousikvartetto (1970)
  • Notte, kitaralle (1971)
  • Niin vähän on aikaa (1972)
  • Strings (1976)
  • Runoilija ja muusa, elokuvamusiikki (1978)
  • Pedon merkki, elokuvamusiikki (1981)
  • Linna, elokuvamusiikki (1986)
  • Dalens ande (1987)
  • Linna (1989)
  • Räpsy ja Dolly eli Pariisi odottaa, elokuvamusiikki (1990)
  • ...and It Happened to Me, saksofonille ja big bandille (1993)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haussila, Petri – Bagh, Peter von: Muistot – Henrik Otto Donner. 30.6.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.7.2013.
  2. a b c Henrik Otto Donner kaatoi raja-aitoja Yle. Viitattu 18.1.2014.
  3. Otto Donner Elonet. Viitattu 18.1.2014.
  4. The final album of late Henrik Otto Donner released by TUM Record Music Finland. Viitattu 18.1.2014.
  5. Kuka kukin on, s. 110. , 1978. Projekti Runeberg (viitattu 18.1.2014).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ruohomäki, Jukka: Otto Donner ja elektroninen musiikki. Musiikin suunta, 2013, 35. vsk, nro 3, s. 6–14. ISSN 0780-0703.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]