Marita Nordberg

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marita Nordberg
Marita Nordberg vuonna 1966.
Marita Nordberg vuonna 1966.
Syntymäaika 15. helmikuuta 1929
Syntymäpaikka Tuusula
Aktiivisena 1949–2004
Kuolinaika 30. lokakuuta 2009 (80 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Oikea nimi Hjördis Marita Nordberg-Mustakallio
Ammatti näyttelijä
Merkittävät roolit Reetta Tuura
Puoliso Kimmo K. Mustakallio
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hjördis Marita Nordberg-Mustakallio (o.s. Nordberg; 15. helmikuuta 1929 Tuusula30. lokakuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.[1][2] Nordberg oli freelance-näyttelijä 20 vuotta, jonka jälkeen hän oli vuodesta 1988 kiinnitettynä Suomen Kansallisteatteriin. Hän toimi myös Televisioteatterissa, esiintyi 16 Uuno Turhapuro -elokuvassa Uunon anoppina Reetta Tuurana sekä yli kahdessakymmenessä muussa elokuvassa.[3]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuusulan Kellokoskella syntyneen ja kasvaneen Nordbergin vanhemmat olivat ruukin sorvari ja konttoristi. Ylioppilas Nordberg aloitti Helsingin yliopistossa kirjallisuuden ja historian opinnot, mutta päätyi lopulta Suomen teatterikouluun innostuttuaan harrastajateatteri Ympäristöteatterin ansiosta teatterista. Esiinnyttyään eri teattereissa ja oltuaan mukana Televisioteatterissa sen perustamisesta lähtien hän jäi freelanceriksi 1967. Teatteriuran huippukohtia oli esiintyminen Joonas Kokkosen oopperassa Viimeiset kiusaukset, jonka mukana hän pääsi Metropolitan-oopperaan asti. Freelance-kauden jälkeen oli vuorossa Kansallisteatteri, ja hän on sanonut harmitelleensa freelance-kautta siksi, että teatteriin hän on aina kaivannut ja että mielenkiintoisia teatterirooleja saattoi jäädä freelanceriuden vuoksi tekemättä.[3]

Nordberg nähtiin kymmenissä televisioelokuvissa ja -sarjoissa, kuten Ilkamat ja Parempi myöhään. Ääninäyttelijänä Nordberg teki Baylenen roolin elokuvassa Dinosaurus. Hänen viimeiseksi jäänyt elokuvansa oli Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004). Nordberg harkitsi kesällä 2009 roolia Salatut elämät -sarjassa, mutta hän päätti kuitenkin, ettei ota roolia vastaan. Yksi syy oli, ettei "hän voinut sitoutua kuvauksiin niin pitkäksi aikaa".[4]

Marita Nordbergin puoliso oli vuodesta 1956 lääketieteen tohtori, professori Kimmo K. Mustakallio. Heidän poikansa Sami Mustakallio on julkisuudessa kertonut kokemuksistaan CP-vammaisena. Sami Mustakallio vihittiin papiksi monien hankaluuksien jälkeen vuonna 2000.[3][5]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1949 Ruma Elsa ylioppilas
1951 Tytön huivi Liisa
1952 Suomalaistyttöjä Tukholmassa tyttö tansseissa
Yö on pitkä nainen ravintolassa
1953 Rantasalmen sulttaani haaremityttö
Me tulemme taas kyläläinen
Maailman kaunein tyttö valokuvaaja
Lumikki ja 7 jätkää Pirkko
Jälkeen syntiinlankeemuksen koululainen
1956 Ei enää eilispäivää Maija
1961 Rakas... Pärren vaimo
Tyttö ja hattu hattuliikkeen omistaja
1963 Obmolov
Totuus on armoton rouva Arra
1966 Millipilleri hemaiseva rouva
1967 Pähkähullu Suomi talon tyttö
1970 Takiaispallo (potilas sairaalassa)
1976 Lottovoittaja UKK Turhapuro Reetta Tuura
1977 Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon (arkistomateriaalia) Reetta Tuura
1978 Tuntematon ystävä rappioalkoholisti
Lakeuden laulu
Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy Reetta Tuura
Runoilija ja muusa Freyan äiti
1981 Uuno Turhapuron aviokriisi Reetta Tuura
Ameriikan morsian
1982 Uuno Turhapuro menettää muistinsa Reetta Tuura
Jousiampuja rouva Koskenseppä
1983 Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin Reetta Tuura
1984 Viimeiset kiusaukset
Uuno Turhapuro armeijan leivissä Reetta Tuura
Kun Hunttalan Matti Suomen osti Psykiatrin vaimo
1985 Uuno Epsanjassa Reetta Tuura
1986 Uuno Turhapuro muuttaa maalle Reetta Tuura
Pikkupojat Jäpälän vaimo
1987 Uuno Turhapuro – kaksoisagentti Reetta Tuura
1988 Tupla-Uuno Reetta Tuura
1990 Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla Reetta Tuura
1991 Uuno Turhapuro herra Helsingin herra Reetta Tuura
1992 Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti Reetta Tuura
1993 Uuno Turhapuron poika Reetta Tuura
Rakkauden kiirastuli
1994 Uuno Turhapuron veli Reetta Tuura
1998 Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies Reetta Tuura
2004 Uuno Turhapuro – This Is My Life Reetta Tuura


Televisioelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Televisioelokuva
1961 Kauppamatkustajan kuolema
1962 Muotinäytös
1964 Kuukausi maalla
1965 Teekutsut
Armoton ammattilainen
1980 Opri ja Oleksi
1988 Irti maasta

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Televisiosarja Rooli
1966–1973 Hanski Virtaska
1969 Naapurilähiö Helmi Raita
1970 Ilkamat useita rooleja
1979–1980 Parempi myöhään useita rooleja
1987–1988 Vihreän kullan maa Tanja Tertti
1996 Uuno Turhapuro Reetta Tuura
1997 Paluu naapurilähiöön Helmi Raita
Kotikatu Asta
1997–1998 Nitrokabinetti Rosa Behlström
1999 Kaverille ei jätetä Loviisa Mäntykallio
2002 Sänky Äiti
2003 Kansankynttilät Kaarina Töyhtö
2004 Me stallarit Rva af Gräddeström

Dubbauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 473. Helsinki 2005. ISBN 952-471-629-1
  2. Marita Nordberg Elonet. Viitattu 27.9.2011.
  3. a b c Lilja, Esa: Kyvykäs näyttelijä hymyili roolilleen Turhapurojen anoppina. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 3.11.2009, s. C5. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  4. http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288335622702.html. Viitattu 21.1.2014
  5. Sami Mustakallio vihitään papiksi Vantaan Lauri. 10.5.2000. Vantaan seurakunnat. Viitattu 3.11.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.