Viimeiset kiusaukset

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viimeiset kiusaukset
Paavo Ruotsalainen.jpg
Alkuperäinen nimi Viimeiset kiusaukset
Määritelmä Kaksinäytöksinen ooppera
Säveltäjä Joonas Kokkonen
Libretto Lauri Kokkonen
Pohjautuu Lauri Kokkosen samannimiseen näytelmään
Tyylilaji "Karvalakkiooppera"
Kieli suomi
Kantaesitys 2. syyskuuta 1975
Suomen kansallisooppera
aikajana Kokkosen oopperoista
Viimeiset kiusaukset
1975

Viimeiset kiusaukset on säveltäjä Joonas Kokkosen ainoa ooppera. Sitä pidetään Aarre Merikannon Juhan ja Leevi Madetojan Pohjalaisten ohella keskeisimpänä suomenkielisenä oopperana.kenen mukaan? Ooppera kertoo maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalaisen elämästä.

Oopperan libreton on kirjoittanut säveltäjän pikkuserkku kirjailija Lauri Kokkonen samannimisen näytelmänsä pohjalta[1]. Ooppera sai kantaesityksensä 2.9.1975 Suomen Kansallisoopperassa. Oopperan Joonas Kokkonen teki ajatellen Paavoksi Martti Talvelaa.[2]

Kaksinäytöksinen ooppera koostuu 14 kohtauksesta. Yhdistävänä musiikillisena teemana voi pitää Paavon virttä Sinuhun turvaan, Jumala (vuoden 1986 virsikirjassa nro 382), joka toistuu oopperassa muunneltuna ja vihdoin kokonaisuudessaan oopperan lopussa. Virren tekstin on kirjoittanut psalmin 71 pohjalta Ruotsin kirkon arkkipiispa Haqvin Spegel vuonna 1688 ja se tuli suomalaiseen virsikirjaan vuonna 1701 (ns. Vanha virsikirja). Virren sävelmänä on pohjoissavolainen koraalitoisinto. [3] Kokkonen sävelsi oopperaansa, ei tosin yksinomaan, kaikkiaan 16 vuoden ajan.

Esityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperaa on esitetty ensiesityksen jälkeen lähes kolmesataa kertaa. Teos on ollut vierailulla Suomen kansallisoopperasta seitsemässä kaupungissa mukaan lukien New Yorkin Metropolitan-ooppera. Sitä esitettiin Sakari Puurusen ohjauksena Suomen Kansallisoopperassa vuosina 1975-1983, Paavo Liskin ohjaamana 1994 ja Jussi Tapolan ohjaamana 2001. Huhtikuussa 2007 ooppera nähtiin Temppeliaukion kirkossa puolinäyttämöllisenä versiona neljä kertaa. Savonlinnan Oopperajuhlilla Viimeiset kiusaukset oli ohjelmistossa vuosina 19771980.

Åke Lindman ohjasi Viimeiset kiusaukset Nilsiän Aholansaareen 2000–2003. Heinäkuussa 2007 Lindmanin ohjaama teos esitettiin Opera Cava-festivaalilla Nilsiässä Louhosareenalla.

Oopperaa esitettiin kesällä 2009 jälleen täydessä oopperamittakaavassa Nivalassa, Nivalan jäähallissa 11.-16.6.2009. Esityksen järjesti Jokilaaksojen musiikkisäätiö. Paavon roolissa nähtiin baritoni Esa Ruuttunen, Riitan roolissa sopraano Johanna Rusanen-Kartano, Seppänä Petri Pussila ja ykkösmiehenä Lassi Virtanen.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo Ruotsalainen, suomalaisen herätysliikkeen johtaja - basso
  • Riitta, Paavon vaimo - sopraano
  • Juhana, Paavon ja Riitan poika - tenori
  • Jaakko Högman, seppä - basso
  • 1. mies - tenori
  • 2. mies - baritoni
  • 3. mies - basso
  • 1. nainen - sopraano
  • 2. nainen - mezzosopraano
  • 3. nainen - altto
  • Anna Loviisa, Paavon 2. vaimo - puherooli
  • Albertiina Nenonen, palvelijatar - puherooli
  • varjo - tanssija
  • kansaa - kuoro

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumapaikka ja -aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi 1800-luvun alkupuolella

Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. kohtaus 'Paavon kuolinvuoteella'

Nilsiän Aholansaari.

Myrskyinen yö tammikuussa 1852. Löyhkä-Paavo, herännäissaarnamies ja sielunhoitaja käy viimeistä kamppailuaan kuoleman kanssa. Puoliksi rajan, veräjän, tuolla puolen hän elää elämänsä tapahtumia vielä kerran ikään kuin ulkopuolisena ja kuitenkin läsnä olevana. Tämä kamppailu ja itsetilitys on tehtävä yksin. Paavo nousee vuoteesta ja hänen menneen elämänsä tapahtumat alkavat vyöryä näyttämölle.

2. kohtaus 'Riitta tanssipaikalla'

Nuorten tanssipaikka, kesäilta.

Paavokin tulee tansseihin ja löytää sieltä tulevan puolisonsa, Riitan. Väen joukosta erottuu kolme miestä ja kolme naista. He ovat Paavon pääasialliset vastanäyttelijät hänen elämänsä jälkipuinnissa. Heidän kauttaan Paavo kokee vikansa ja puutteensa. Heidän Paavo kuulee sanovan Riitalle: "Muista pettu! Miehesi jätti sinut. Karkasi kotoaan ja jätti sinut pienten nälkäisten lasten kanssa. Sinua hän vähiten muisti." Hieman kohtauksen puolivälin jälkeen säveltäjä antaa Paavon laulaa luonnonkuvauksen, jossa saarimotiivi kaikuu raikkaana. Riitta uhmaa yleistä mielipidettä ja lähtee Paavon mukaan. Yhdessä he taivaltavat vielä kerran sepän luokse.

3. kohtaus 'Seppä'

Sepän paja.

Nuorena Paavo oli saanut tärkeitä elämänohjeita syvälliseltä sepältä: "Yksi sinulta puuttuu ja sen ohessa kaikki: Kristuksen sisällinen tunteminen". Nyt Riitta haluaa päästä perille miehensä henkisestä ja hengellisestä ytimestä ja sen kielteisistä seurauksista kysymällä: "Pitääkö opin takia kärsiä pienten lasten?" Vaikeaan kysymykseen seppä tokaisee: "Naisten kanssa ei kannata käsitellä opillisia asioita." Paavo on kohtauksessa mukana. Hänelle puomi on kiinni, mutta sepällä on siihen avaimet.

4. kohtaus 'Halla'

Uudisraivio, tyyni kesäilta, hallan uhka.

Tulevaisuus näyttää valoisalta Paavolle ja Riitalle. Esikoistytär on syntynyt. Haaveillaan korkeasta talosta ja pelloista. On lehmä ja järvessä kalaviljaa lapselle. Veräjällä on ohjasperät ja Paavo synkistyy. Riitta avaa veräjän ja kutsuu karjan kotiin. Paavolle veräjä on puomi, joka on painajaismaisesti kiinni. Ohjasperillä liikutellaan tähkiä, jottei halla vie viljaa. Lapsi jää jalkoihin.

5. kohtaus 'Juhana ja Riitta'

Paavon pirtti.

Juhana korjaa isänsä konttia. Riitan suruksi Juhanastakaan ei ole talon isännäksi. Täällä hänen on ikävä, mutta äidistään pojalla on runollinen kuva: "Kun huokaukset tulevi, musta ilta muien mukana... Silloin on äiti mielessäni, saaren sydän, kantajani, talven tuulten lämmin helma, kesämetsän karjan kutsu, iltavirren itkettämä." Nuoruuden innolla hän pyöräyttää äitiään lattialla ja häviää töihinsä, mutta Riitta piilottaa kontin.

6. kohtaus 'Viimeinen leipä'

Paavon pirtti, kirves.

Paavo on lähdössä matkoilleen: "Missä kontti? Olet taas piilottanut sen." "Niin olenkin. Pysy kotona. Mikä lieska sinulla on jaloissa, kun aina pitää olla menossa?" Kaksi erilaista elämäntapaa iskeytyy vastakkain. Toinen on taiteilija, jonkinlainen boheemi, ja toinen vastaa jokapäiväisestä käytännön elämästä. Syntyy vakava riita, jonka Riitan huuto lopettaa: "Minä tapan sinut. Säästän sinut häpeästä. Sitten on minun syyni, jos kuolemme nälkään." Kirveenterä kolahtaa ovenpieleen. Paavo löytää kontin, ottaa talosta ainoan leivän ja lähtee taipaleelle, mutta hänen edessään on jälleen suljettu ovi. Sanoinko sinua tuulen koiraksi? Minä olen tuulen koira: haukuin tuuleen. Ja tuuli vihelsi minua lähtemään milloin juosten, milloin veneellä, milloin hevosella järven jäätä myöten pakkasella aisakello soiden. Ja taas edessä on puomi. Kirveellä sen saisi särjetyksi, mutta se taisi särkeä minut. "Riitta, missä olet?"

7. kohtaus 'Tieto Juhanan kuolemasta'

Aholansaaren pirtti.

Kylän naiset tarkkailevat ovenpieltä, jossa on syvä kirveen jälki. Paavoa ja Riittaa kohtaa uusi isku: Juhana on tapettu myllyreissulla. "Ohjasperät kaulassa laahautuu kotipihaan järven takaa ylämyllyltä asti. Suuren selän ylitse, kun aurinko paistaa keväthankeen."

8. kohtaus 'Riitan kuolema'

Paavo Riitan kuolinvuoteella.

Nyt Riitta voi hyvin. Aholansaaren ja Lehtomäen petäjien rungot piirtyvät kevättalven taivasta vasten. Riitta kertoo salaa kuunnelleensa aikoinaan, miten Paavo kevätkalaa saatuaan oli veisannut: "Oi, Herra ilo suuri." Riittakin tunnustaa hyräilleensä mukana. Hän oli kiittänyt, kun lapset saivat ruokaa. Paavolle kiittäminen on vaikeaa. Riitta laulaa: "Tyyntyy iltaan, ei tule halla. Nyt on kiitettävä. Lue minulle kiittämisestä." Paavo aloittaa kiitospsalmin "Kiitä Herraa minun sieluni..." Lukemisen keskeyttää puupuhaltimien, viulujen, celestan ja harpun kirkas sointu. Riitalle avautuu tuonpuoleinen. Juhana tulee häntä vastaan kiittäen. Paavon lukeminen kangertelee. Riitalle veräjä on auki.

Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. kohtaus 'Kalajoen käräjät'

Kalajoen käräjätalo.

Kolme miestä odottelee Paavoa käräjien muistopaikalle. Miesten tarkoituksena on saada Paavo satimeen. Paavo saapuu ja vahvistaa itseään parilla viinaryypyllä. Aikakirjoja luetaan ja Paavo tuntee, että hänen nimensä muisto vääristyy. Naiset juoksevat paikalle tanssimaan Paavolle "pyhien muistojen polkan". Paavon nimen muisto poljetaan maahan. "Jumalan poika, armahda minua syntistä", huutaa Paavo ja kaatuu maahan.

2. kohtaus 'Kalastaja'

Riitan ääni kuuluu: "Paavo, missä olet?" "Helvetissä", Paavo vastaa. "Et, Paavo, olet vain murhehuoneessa. Tule saareen!", Riitta lohduttaa miestään. Mutta Paavo ei tule. Hänen on vielä puhuttava Suomen kansalle. "Kalastajamonologi" välittää kuvan Paavosta sielunhoitajana. Tuliseen verkkoon hän kokoaisi toivonsa menettäneet syntisparat, sytyttäisi heihin tulen, herättäisi heissä itsetuntemuksen, synninsurun. Pakkopaidasta hän päästelisi heidät sitten ja laskisi uimaan turvalliseen veteen. Jälleen Riitta kutsuu: "Paavo, heitä jo matkat! Tule saareen kiittämään". Mutta Paavon on vielä matkustettava Helsinkiin suureen juhlaan.

3. kohtaus 'Promootio'

Helsingin Nikolainkirkon (nyk. Tuomiokirkko) edusta; promootion juhlintaa.

Kolme miestä ja kolme naista tässä kohtauksessa akateemisen oppineisuuden edustajina osoittavat Paavon kuuluvan "varsinaiseen kansaan". Hänen on turha pyrkiä oppineitten rinnalle. Promootiokulkueen hän saa kuitenkin pysähtymään ja aloittaa yksinkertaisen saarnansa: "Ystävät, nöyrtykää. Ylistäkää, ylistäkää Hänen pyhää nimeänsä Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani..." Pohjolan piispan näkyessä Paavo syöksyy tämän perään. Häneltä estetään pääsy piispan luo.

4. kohtaus 'Kutsu saareen'

Lohduttava Riitta kutsuu jälleen Paavoa saareen, mutta Paavo ei ole varma, otetaanko hänet vastaan. Riitta siteeraa Paavon omia sanoja: "Vaikka hevosen hakija korvessa veisatkoon, sekin otetaan vastaan, kun se oikein veisaa". Tietoisena epätäydellisyydestään Paavo on valmis tulemaan saareen, alimmaiseksi porraspuuksi. Riitta on antanut hänelle anteeksi.

5. kohtaus 'Vainajat'

Seppä, Riitta ja Juhana siteeraavat omimmat lauseensa pyhistä kirjoista. Paavon sisäinen elämä järjestyy. Vielä kerran muistuvat mieleen sepän kirja, viikate, elonkorjuuaika, halla, kirves ja ohjasperät.

6. kohtaus 'Paavon kuolema'

Paavon tupa, Aholansaari.

Paavo "teutaroi" yksinään pimeässä tuvassa vaatien pääsyä piispan perään. Ominaiset ja talonväki yrittävät saada häntä pysymään aloillaan. Taistelu rauhoittuu. Paavon elämän tilitys on päättynyt. Kolme miestä ja naista, jotka näyttelivät hänen öisessa taistelussaan keskeistä roolia, ovat hänen läheisiään, tyttäriään, vävyjään ja palvelusväkeä.

Vielä Paavo pyytää lukemaan sepän kirjan lopusta. Olisiko tämä ollut aran Löyhkä-Paavon heikko anteeksipyyntö laiminlyödylle perheelle? Halusiko hän sanoa: tällainen olisin halunnut olla, jos olisi ollut voimia? Sepän kirjan rivit kehottavat vapahdettua ihmistä osoittamaan Hänelle suosion, että "rakastat hänen köyhiä pyhiänsä ja seurakuntiansa, halvimpia, heikoimpia siitäkin huolimatta, että ne käsityksissään voivat olla erilaisia".

Viimeistä kertaa Paavo aloittaa oman virtensä "Sinuhun turvaan, Jumala". Virsi kasvaa vähitellen ylimaalliseen duuriloistoon. Vielä kerran Riitta kutsuu Paavoa tulemaan saareen. Kiusaukset ovat ohi. Paavo kuolee. Myrskyinen tammikuun yö Aholansaaressa tyyntyy ja kääntyy aamuun.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauri Kokkonen: Viimeiset Kiusaukset Naytelmat.fi. 1959. Viitattu 26.6.2009.
  2. Viimeiset kiusaukset toi oopperan kansan suosioon yle.fi. Viitattu 25.1.2017.
  3. Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja, s. 458. Kustannusosakeyhtiö Kotimaa, 1987.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]