Väinö Malmivaara

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pastori Väinö Rafael Malmivaara

Väinö Rafael Malmivaara (vuoteen 1906 Malmberg, 7. marraskuuta 1879 Kiuruvesi13. marraskuuta 1958 Kiuruvesi) toimi Oulun hiippakunnan piispana 1943–1954.

Väinö Malmivaara kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1899, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1907 ja suoritti pappistutkinnon 1913. Sisällissodan aikana hän toimi valkoisten joukoissa kenttäpappina.

Malmivaara oli Kainuun kansanopiston johtaja Paltamossa vuosina 1909–1913 ja Karhunmäen kristillisen kansanopiston johtaja Lapualla 1914–1926 ja sen jälkeen Kiuruveden kirkkoherrana 1926-1943. Malmivaaran piispankausi osui sotien jälkeiseen aikaan ja hän osallistui keskeisesti seurakuntien jälleenrakennustyöhön.

Kirkollisten tehtäviensä lisäksi Malmivaara myös kirjoitti runoja, virsiä ja tietokirjallisuutta. Vuosina 1927–1932 hän toimi Kokoomuksen kansanedustajana Kuopion vaalipiiristä.

Väinö Malmivaaran isä Wilhelmi Malmivaara oli körttiläisyyden johtohahmoja 1900-luvun alussa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rukousvirsiä (1933)
  • Matti Mankulanaho (1934)
  • Kristuksen rakkaus (1945)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun piispan vaakuna Edeltäjä:
Yrjö Vallinmaa
Oulun piispa
19431954
Seuraaja:
Olavi Heliövaara
Tämä pappiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.