Väinö Malmivaara

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väinö Malmivaara
Väinö Malmivaara.jpg
Syntynyt 7. marraskuuta 1879
Kiuruvesi
Kuollut 13. marraskuuta 1958 (79 vuotta)
Kiuruvesi
Ammatit kansanopiston opettaja ja johtaja, kirkkoherra, piispa, runoilija, kirjailija
Aikakausi 1908—1954
Tyylilajit runot, virret ja tietokirjat
Esikoisteos Herännäisyyden vainioilta. 1. 1908
Puoliso Ellen Maria Malmivaara o.s. Gummerus
Lapset Paavo Vilho, Arvi Taneli "Tatu", Heikki Tapani, Kaisa Salome ja Väinö Juhani "Jukka"
Vanhemmat Wilhelmi Malmivaara ja Karin Malmivaara o.s. Rajander

Rovasti ja jumaluusopin kunniatohtori
Kansanopistoyhdistyksen, Suomen Pyhäkouluyhdistyksen ja Oulun Diakonissalaitoksen kunniajäsen
Kunnia- ja ansiomerkit K.SVR 1 ja VR 4, Vapaussodan muistomitali sekä Suojeluskuntain ansioristi

Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Väinö ja Ellen Malmivaaran perhe Kiuruvedellä 1926-1943. Vasemmalta: tuleva kouluneuvos Tatu, Kaisa, isä Väinö, tuleva piispa Jukka, äiti Ellen, Heikki ja Paavo.

Väinö Rafael Malmivaara (vuoteen 1906 Malmberg, 7. marraskuuta 1879 Kiuruvesi13. marraskuuta 1958 Kiuruvesi) oli suomalainen pappi, uskonnonopettaja, kansanopiston johtaja, kirkkoherra, piispa, runoilija ja kirjailija. Malmivaara toimi Oulun hiippakunnan piispana 1943–1954.

Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Malmivaara syntyi rovasti Wilhelmi ja Karin Malmivaaran o.s. Rajander perheeseen. Wilhelmi Malmivaara oli silloin Kiuruveden pitäjänapulaisena. Wilhelmi Malmivaara oli herännäisyyden eli körttiläisyyden johtohahmoja 1900-luvun alussa.

Väinö Malmivaara kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1899, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1907 ja suoritti teologisen erotutkinnon 1912 ja vihittiin papiksi 1913.

Malmivaara avioitui Ellen Maria Gummeruksen kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta: Paavo Vilho (1906), Arvi Taneli "Tatu" (1908), Heikki Tapani (1912), Kaisa Salome (1914) ja Väinö Juhani "Jukka" (1916).

Työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi Väinö Malmivaara toimi Lapuan yhteiskoulun uskonnonopettajana vuosina 1904–1908 ja vt. uskonnonlehtorina Oulun klassillisessa lyseossa 1908–1909. Tämän jälkeen Malmivaara aloitti kansanopistotyön. Hän oli Kainuun kansanopiston johtajana Paltamossa vuosina 1909–1913 ja Karhunmäen kristillisen kansanopiston johtajana Lapualla 1914–1926.

Papin tehtäviä hän hoiti 1913–1914 ylimääräisenä pappina Paltamossa, Ristijärvellä ja Kiuruvedellä. Karhunmäen aikana Malmivaara toimi ylimääräisenä pappina Ylistarossa ja kenttäpappina vapaussodan aikana 1918. Kirkkoherraksi hänet valittiin Kiuruvedelle, jossa työkaudeksi tuli 1926–1943. Lapualle hänet valittiin kirkkoherraksi 1943, mutta ehti hoitaa virkaa puoli vuotta. Näet Oulun hiippakunnan piispa Yrjö Wallinmaa oli 1943 tutustumismatkallaan pohjoisen Lapin seurakuntiin. Neuvostopartisaanien hyökkäyksessä tämä sai surmansa. Väinö Malmivaara valittiin Wallinmaan tilalle piispaksi. Malmivaaran piispankausi osui sotien jälkeiseen aikaan ja hän osallistui keskeisesti seurakuntien jälleenrakennustyöhön. Vuonna 1954 Malmivaara jäi eläkkeelle.

Iisalmen lääninrovastiksi Malmivaara valittiin 1933, jossa tehtävässä hän palveli Lapualle siirtymiseen 1943 asti. Kirkolliskokouksen jäsenenä hän oli 1927–1954. Vuosina 1937–1938 hän kuului virsikirjan tarkastuskomiteaan varajäsenenä. Kirkkokäsikirjakomitean jäsenenä hän myös oli sekä kotielämän ongelmia pohtivan komitean puheenjohtajana 1949–1951.

Herännäisyys oli Malmivaaralle läheisin herätysliikkeistä. Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan puheenjohtajuutta hän hoiti 1922–1954, kuului Hengellisen Kuukauslehden toimitukseen vuodesta 1906 vuoteen 1954 ollen kaksi viimeistä vuotta lehden päätoimittaja. Hän kirjoitti Herättäjä-Yhdistyksen julkaisuihin. Hän oli Karhunmäen ja Portaanpään kansanopistojen johtokunnissa.

Malmivaaran tehtäväalue ulottui myös kunnallisiin ja yleisiin tehtäviin. Eduskunnan jäsenenä hän oli 1927-1932 Kuopion vaalipiiristä. Hän edusti Kansallista Kokoomusta ja kuului Kulkulaitos-, Perustuslaki- ja Sivistysvaliokuntiin.

Malmivaara teki opinto- ja edustusmatkoja Yhdysvaltoihin 1925, Ruotsiin 1945, 1947 ja 1951. Norja oli vuorossa 1947 ja Tanska 1948.

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmivaara sai rovastin arvon 1929 ja jumaluusopin kunniatohtorin arvon 1945. Hän sai Kansanopistoyhdistyksen kunniajäsenyyden 1952, Suomen Pyhäkouluyhdistyksen 1954 ja Oulun Diakonissalaitoksen 1956. Hänelle myönnettiin kunnia- ja ansiomerkit K.SVR 1 ja VR 4, Vapaussodan muistomitali sekä Suojeluskuntain ansioristi.

Kirjallisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Malmivaara kirjoitti runoja, virsiä ja tietokirjallisuutta muiden tehtäviensä ohessa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Herännäisyyden vainioilta. 1. Väinämöisen kirjakauppa, 1908.
  • Rukousvirsiä. Kustannusosakeyhtiö Herättäjä, 1933.
  • Matti Mankulanaho: heränneen kansanmiehen elämäkerta. WSOY, 1934.
  • Kun unesta noustiin. Herättäjä, 1937.
  • Kuivettunut käsi. Herättäjä, 1938.
  • Uusi virsi : kertomuksia nuorille. Herättäjä, 1938.
  • Hän haavoittaa ja parantaa : paimenkirje Oulun hiippakunnan seurakunnille ja papistolle. Kirjapaja, 1945.
  • Kristuksen rakkaus : puheita ja kirjoitelmia. Kuva ja sana, 1945.
  • Oulun hiippakunta 1942-1946 : Oulun hiippakunnan papiston lokakuun 7-9 p. 1947 pidettävälle synodaalikokoukselle. Oulun hiippakunta, 1947.
  • Kohti isänmaata. Muut tekijät Olavi Kares ja Armas Antila. Herättäjä-yhdistys, 1952.
  • Armoistuimen eteen : puheita ja kirjoitelmia vuosien varrelta. Herättäjä-yhdistys, 1954.
  • Korven vaeltaja : heränneen kansanmiehen elämäkerta. Herättäjä-yhdistys, 1955.
  • Se armo on sanomaton : saarnoja ja puheita. Herättäjä-yhdistys, 1960.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toivorikas ja uskollinen. Piispa Väinö Rafael Malmivaaran muistokirja. Heättäjä-Yhdistys, 1961.
  • Nils Gustaf Malmbergin suku : sukukirja. Nils Gustaf Malmbergin sukuseura r.y., 1993
Oulun piispan vaakuna Edeltäjä:
Yrjö Vallinmaa
Oulun piispa
19431954
Seuraaja:
Olavi Heliövaara