Jaakko Haavio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jaakko Antero Haavio (3. heinäkuuta 1904 Tottijärvi27. toukokuuta 1984 Turku) oli suomalainen pappi, teologian kunniatohtori, runoilija, virsirunoilija ja kirjailija.

Pappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tottijärvellä syntynyt Haavio tuli ylioppilaaksi Turun Klassillisesta Lyseosta keväällä 1923 ja vihittiin papiksi 23. heinäkuuta 1926. Hän avioitui Kaisa Olivia Weckströmin kanssa, toimi alkuun rykmentinpastorina muun muassa Lappeenrannassa ja hoiti sen jälkeen viisi vuotta, 1930–1935, Vehmaan kappalaisen virkaa. Haavio palasi lapsuutensa kotipappilaan vappuna 1935 ja toimi Yläneen kirkkoherrana viisitoista vuotta, osan ajasta Mynämäen rovastikunnan lääninrovastina. Sota-aikana Haavio nimitettiin Itä-Karjalan Sotilasesikunnan opettajaleirille lehtoriksi (1942–43) ja Syvärille 5. Divisioonan pastoriksi vuonna 1944. Haavio muutti perheineen, johon kuuluivat myös kolme lasta, Hemminki, Antti ja Annikka, helmikuussa 1950 Turkuun Maarian seurakunnan kirkkoherraksi. Hän hoiti nopeasti kasvavaa Maarian esikaupunkiseurakuntaa eläkkeelle siirtymiseensä, elokuuhun 1969, asti. Haavio tunnettiin lahjakkaana puhujana sekä helposti lähestyttävänä sielunhoitajana: ”Ole saarnatuolissakin tavallinen ihminen ja tavallisena ihmisenä pappi.” Jaakko Haavio oli Turussa myös kirkollinen kulttuurivaikuttaja, uskonnon oppikirjan tekijä, kirkolliskokouksen jäsen, aktiivitoimija eri valiokunnissa ja komiteoissa sekä pappisliiton johtokunnassa ym. Hän sai teologian kunniatohtorin arvon vuonna 1973. Jaakko Haavio kuoli Turussa 27. toukokuuta 1984 80-vuotiaana.

Runoilija, kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavion kolmannesta runokokoelmasta Ikikevät vuonna 1947 tuli läpimurto, ja se luettiin uskonnollisen lyriikkamme uudistajaksi. Kahden vuoden päästä 1949 seurasi runokokoelma Syystaivas, josta arvostelu totesi: ”Todella, olisivatpa kaikki papit tällaisia, niin kyllä pakanat pian maailmasta loppuisivat.” Vuonna 1956 ilmestyi runokokoelma Suven maa. Sen arvioitiin merkitsevän suomalaisen uskonnollisen lyriikan huippua. Haavio julkaisi kaikkiaan lähes sata teosta, lastenrunoja, hartauskirjoja, tutkielmia, muistelmia ym. Jo vuonna 1938 ilmestyi romaani Siionin vanki, romaani elävästä toivosta. Kirjasta otettiin neljä painosta ja se käännettiin myös ruotsiksi ja tanskaksi. Jaakko Haavion veli oli Martti Haavio, runoilijana P. Mustapää.

Virsirunoilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavio kutsuttiin virsikirjan lisävihkokomitean puheenjohtajaksi 1958–1962. Haavion mukaan hänen tehtävänään oli tuoda virsikirjaan Raamatun opetukset siitä, miten Jumalaa voidaan palvella tavallista työtä tehtäessä. Lisävihko sisälsi nelisenkymmentä virttä, joista kymmenen oli Haavion sepittämiä. Nykyisessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa vuodelta 1986 Haavion virsiä on kaksitoista, hänen kääntämiään kolmetoista ja uudistamiaan seitsemän. Virsiä syntyi lisää, kun Haaviolle rakkaan ”heränneen kansan” Siionin virsien uudistamiskomitea nimitettiin lokakuussa 1965. Uudistetut Siionin virret ilmestyivät 1972. ”Kestävintä, sukupolvesta toiseen säilyvää Haavion mittavassa kirjallisessa elämäntyössä edustaa virsirunous”, arvioitiin Haavion tuotantoa kokonaisuudessaan hänen kuolemansa jälkeen.

Jaakko Haavio oli sekä pappi että runoilija, hänen mielestään runoilijalla ja papilla ei ollut eroa. Silti runolla ja saarnalla oli ero. Saarna pyrki tietoisesti vaikuttamaan, kun taas runo ei, hän sanoi. Mutta jos runo siitä huolimatta vaikutti, vaikutus oli voimakkaampi kuin saarnalla. Runossa ei saanut olla yhtään turhaa sanaa.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taivaan ovella, uskonnollisia runoja 1933, WSOY
  • Huomenkellot, uskonnollisia runoja 1944, WSOY
  • Ikikevät, runoja, 1947, WSOY
  • Syystaivas, runoja, 1949, WSOY
  • Suven maa, runoja, 1956, WSOY
  • Postilla, runoelma, 1968, WSOY

Romaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siionin vanki, Romaani elävästä toivosta, 1938, Gummerus, uusin painos 1972 WSOY, ruots. Sions fånge, 1943, tansk. Zions fange, 1945.

Hartauskirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sanoja suruun, 1963, WSOY
  • Taivaan avain, rukouskirja 1965, WSOY (kolmas painos 1985)
  • Kiitän tuulesta ja auringosta, sanoja hopeavuosiin ehtineille, 1970, Sisälähetysseura, ruots. Nåd för oss äldre, 1972.. Bli i min kjaerlighet, 1980.
  • Ilon ja rauhan teitä, 1972, Kirjapaja
  • Hetket kotihartauskirja, 1973, Kirjaneliö
  • Seurapuheita, 1974, Kirjapaja
  • Käy yrttitarhasta polku, pyhän kärsimyksen tutkistelu, 1976, Kirjaneliö
  • Kaksikymmentäneljä vanhinta, 1977, Kirjapaja
  • Iloitkaamme isänmaasta, 1977, Kirjapaja
  • Postilla 1 Elämän lähteellä, 1980, Kirjapaja
  • Postilla 2 Pyhäaamun rauha, 1982, Kirjapaja
  • Postilla 3 Soi kunniaksi Luojan, 1982, Kirjapaja
  • Herra pitää huolen, 1981, Kirjapaja, ruots. Herren har omsorg, 1983.
  • Jumala on rakkaus, 1982, Kirjapaja

Muistelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mennyttä aikaa muistelen, 1972 Kirjapaja
  • Kun nuoruuden aika on ruusuinen, 1973 Kirjapaja
  • Nuoren papin päiväkirja, 1974 Kirjapaja
  • Liperit ja lyyra, 1975 Kirjapaja
  • Ajalla vaaran, vaivan, 1976 Kirjapaja
  • Vierähtävät vuodet 1, 1978 Kirjapaja
  • Kiitävi aika, Vierähtävät vuodet 2, 1979 Kirjapaja

Lastenkirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iltatarinoita, Kolmekymmentä tarinaa lapsenlapselleen Ida Katariinalle kertonut Jaakko Haavio, 1981, Kirjapaja
  • Jeesus lasten ystävä, 1982, Kirjapaja
  • Jeesuksen pienet ystävät, Lastenrunoja, 1966, Suomen kirkon sisälähetysseura
  • Pientä väkeä, 1969, Herättäjä
  • Kuule lasten rukous, lasten rukouskirja, 1971, Suomen Pyhäkouluyhdistys,
  • Iloisesti yhdessä, 1975, Lasten keskus
  • Sininen hetki, 1984, Kirjapaja

Toisten kanssa toimittamia tai kirjoittamia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikael Agricolasta E.W.Pakkalaan ,1947 WSOY
  • Oma uskontokirjani, 1953 WSOY
  • Jumalan viljelysmaa, Suomen kirkko 1155-1955, 1955 Suomen Sisälähetysseura
  • Tapaninen Jaakko, toim.: Taivaan laiturilla, isovanhempieni rakkauskirjeet 1996 Otava
  • Haavio-Tapaninen, Annikka: Isäni puiden omenat. Jaakko Haavio, pappi ja runoilija, WSOY 2004

Virret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavion kirjoittamiksi omiksi virsiksi nykyisessä vuoden 1986 virsikirjassa on kirjattu:

  • 88 :1-3 Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta
  • 237:1,3 Jo nuoruuteni aikana, oi Isä, mulle kirkasta
  • 425 Soi kiitosvirsi kerran kedolla paimenten
  • 439 Näytä, Herra Jeesukseni piikit pilkkakruunusi
  • 440 Orjantappuroita kasvaa syntiinlankeemuksen maa
  • 450 Maa kaikki vaikka Herran on
  • 465 Lahjoita, Herra, perheisiimme nyt pelkojemme keskelle
  • 505 Valtiaamme kunniaasi soivat ääret taivaiden
  • 518 Nyt anna, Herra, tultasi sieluni alttarille
  • 524 Kun päivän työ on päättynyt, puoleesi, Jeesus, käännyn
  • 543 Valkeus iankaikkinen, valaise sydämeni
  • 592 Mua läsnäolollasi, oi Jeesus, vakuuta.

Haavion suomentamiksi v.1986 virsikirjassa mainitaan virret:

  • 78 Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen
  • 101 Oi nouse aurinkomme kirkas ja suloinen
  • 122 Luojansa sanasta sai valon maailma
  • 204 Herra Jeesus hengelläsi, henkeäni liikuta
  • 229 Saa ehtoollinen Jeesuksen niin iloiseksi sydämen
  • 231 Maan sato elon aikaan pelloilta korjataan
  • 380 Herra, hoida lastasi, yksin en voi käydä
  • 404 Voittaja, suo voitto meille, taisteluusi meidät vie
  • 436 Rakkaus olet ääretön, oi Jeesus, toit sen julki
  • 446 Oi Pyhä Henki pyydämme: Meidät liitä toinen toiseemme
  • 494:1.3 Luoja enkeleineen hoivaa maailmaa
  • 497 Kun äidit lapsiansa toi luokse Jeesuksen
  • 519 On työni, Herra, lahjaasi, myös siitä tahdon kiittää

Haavion uudistamiksi on virsikirjassa 1986 kirjattu virret:

  • 423 Katseesi nosta yli maan, sen niityt käyvät kukkimaan
  • 435 Sä käskit, Herra, valona mun maailmassa olla
  • 438 Oi armahda, Kristus, niin kaita on tie
  • 465 Lahjoita, Herra perheisiimme nyt pelkojemme keskelle
  • 487 Jeesus, sinuun turvaten kanssa toisten lapsien
  • 495 Taivaan isä, nostit minut varhain hellään helmaasi
  • 560 Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä.

Jaakko Haavion jäsenyyksiä, edustustehtäviä sekä hänelle osoitettuja kunnian- ja huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirkolliskokouksen pappisedustaja 1943–1971
  • Kirkon pappisliiton johtokunnan jäsen 1939–1968 ja kunniajäsen 1968–1984
  • Turun kristillisen opiston johtokunnan jäsen 1935–1984
  • Lounais-Suomen kirjailijain puheenjohtaja 1969–1971
  • Turun Rotaryklubin presidentti 1971–72
  • Uuden Testamentin käännöskomitean kielentarkastaja 1972
  • Suomen kirkon Sisälähetysseuran valtuuskunnan jäsen 1961–1976
  • Suomen kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton valtuuskunnan jäsen 1961–1965
  • Virsikirjakomitean puheenjohtaja 1958–1963,
  • Siionin virsien korjauskomitean puheenjohtaja 1965–1971.
  • Teologian tohtori h.c. 1973
  • Suomen leijonan ritarikunta komentaja (SL K),
  • Vapaudenristi (VR 4),
  • Suojeluskuntain ansiomitali (SK),
  • Kirjailijaliiton palkinto 1949,
  • Nuoren voiman liiton kultainen ansiomerkki 1957
  • Kirkon kirjallisuuspalkinto 1976,
  • Turun kaupungin kirjallisuuspalkinto 1979.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]