Syväri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jokea Venäjällä. Syväri on myös järvi Pohjois-Savossa.
Syväri
Свирь
Svir.jpg
Alkulähde Ääninen
Laskupaikka Laatokka
Maat Venäjä
Pituus 224 km
Alkulähteen korkeus 32 m
Virtaama 790 /s
Valuma-alue 83 200 km²
Syvärin valuma-alue ja sen tärkeimmät sivujoet.

Koordinaatit: 60.509°N, 32.799°E Syväri (ven. Свирь, Svir) on 224 km:n pituinen joki, joka laskee Euroopan toiseksi suurimmasta järvestä Äänisestä Euroopan suurimpaan järveen Laatokkaan. Se muodostaa osan Vienanmeren-Itämeren vesitiestä sekä suuremmasta Volgan–Itämeren vesitiestä, joka myös yhdistää Moskovan ja Pietarin kaupungit. Joki kuuluu osana Marian ja Stalinin kanavistoa.[1]Reitti on talvella 5-5½ kuukautta jäässä.[2]

Korkeusero joen niskan ja suiston välillä on 28 m. Joessa on kaksi vesivoimalaitosta, vuonna 1933 käyttöön otettu Ala-Syvärin voimalaitos ja 1952 käyttöön otettu Ylä-Syvärin voimalaitos, jotka jakavat joen kolmeen jaksoon, Ala-Syväriin (80 km), Keski-Syväriin (45 km) ja Ylä-Syväriin (95 km). Patoamisen seurauksena joen yläjuoksulle on muodostunut suuri mutta matala Ylä-Syvärin tekojärvi eli Iivinän tulva-alue.

Suurimmat sivujoet Iivinä, Vaašen ja Ojatti.[2]

Joki sijaitsee kokonaisuudessaan Venäjän Leningradin alueella. Rantamien asutus on täysin venäläistynyt.[2] Joki kulkee Koskenalan piirin ja Lotinapellon piirin alueiden halki. Yläjuoksulta alajuoksulle lueteltuna sen varrella sijaitsevia asutuskeskuksia ovat muun muassa Syvärinniska, Koskenala, Niiniselkä, Vaaseni, Svirstroi ja Lotinapelto.

Jatkosodan aikana suomalaisen Karjalan armeijan joukot saavuttivat Syvärin Lotinapellossa 7. syyskuuta 1941 ja etenenivät jonkin matkaa joen yli, jossa pitivät asemansa Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamiseen asti. Kenraalimajuri Paavo Talvelan johtaman armeijakunnan oli tarkoitus kohdata saksalaiset alueella, mutta saksalaisten eteneminen oli juuttunut paikoilleen Tihvinässä.[3]

Syvärin sillat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asemasodan aikana suomalaiset pioneerit rakensivat kaksi uutta ja korjasivat kolme vanhaa joen ylittävää siltaa. Syvärin niskan eli Voznesenjaan rakennetun sillan pituus oli 392,15 metriä ja kantavuus 12 tonnia, se vihittiin käyttöön 5. huhtikuuta 1942. Rovskojen uuden sillan pituus oli 507 metriä ja se valmistui kesäkuussa 1944.

Vanha rautatiesilta korjattiin syksyllä 1941 ja muutettiin samalla maantiesillaksi. Syvärin voimalaitoksen silta ja Nishin proomusilta valmistuivat 23. maaliskuuta 1942.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Syväri”, Pieni tietosanakirja IV, s. 297. Helsinki: Otava, 1952.
  2. a b c ”Syväri”, Otavan Iso Tietosanakirja 8. p. 828. Helsinki: Otava, 1966.
  3. Antti Laine: ”Suomi sodassa”, Suomen historian pikkujättiläinen, s. 720. Jatkosota. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 951-0-14253-0.
  4. Jukka L. Mäkelä, Helge Seppälä: ”Pioneeriemme uusin suurtyö - Syvärin niskan silta”, Suomi taisteli 4, s. 87-88. Porvoo-Helsinki-Juva: WSOY, 1979. ISBN 951-0-03956-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.