Syvärinniska

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Voznesenjen kirkko.
P19 tiellä on Syvärinniskan lossiyhteys Syvärin yli.

Syvärinniska eli Voznesenje (ven. Вознесенье) on kaupunkimainen taajama ja samannimisen kaupunkikunnan keskus Leningradin alueen Koskenalan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Syvärijoen niskalla Äänisen lounaiskolkassa, joen molemmin puolin. Paikkakunnalla on noin 2 700 asukasta (2008).

Syvärinniska on tärkeä metsäteollisuuden satama. Se sijaitsee Volgan–Itämeren vesitien varrella ja sai alkunsa vuonna 1852, kun tähän kuuluva Äänisen kanava valmistui. Kaupunkityyppinen taajama siitä tuli 1935. Syvärinniskalla on joen poikki kulkeva lauttayhteys. Paikkakunnalla on korjaustelakka ja metsäteollisuutta.

Syvärinniskaan kuuluvia kyliä ovat Ruskeakangas (Красный Бор, Krasnyi bor), Himjoki (Гимрека, Gimreka), Karnavolok (Карнаволок) ja Kallioinen (Щелейки, Štšeleiki).

Venäläistäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvärinniska oli 1920-luvulla vepsäläisten etnistä asuinaluetta yhdistävä paikka. Vielä 1960- ja 1980-luvuilla kylän väitettiin olevan ikivanha venäläisten asuinpaikka. Kuitenkin kenttätutkimukset vuosina 1981-83 osoittivat aivan jotakin muuta. Aihe oli vielä 1980-luvulla niin tulenarka ettei siitä voitu avoimesti keskustella julkisuudessa. Tutkimukset osoittivat Syvärinniskan olevan alun perin ääninisenrannan ja Syvärin eteläpuolella asuneiden vepsäläisten yhteinen kohtaamis- ja kauppapaikka. Syvärinniska muodostaa toisen paikoista Vinnytsjan ohessa, joissa vepsäläisten yhtenäinen asuinalue on pyritty rikkomaan venäläisasutuksella. Erityisesti 1950-luvun loppupuolella venäläistyminen vahvistui ja vepsäläisyys katosi olemattomiin. Taustalla on lakkautettavien perspektiivittömien kylien lakkauttamispolitikka, jossa Neuvostohallinto ohjasi vepsäläisasutusta tiettyihin paikkoihin. Politiikalla tähdättiin vepsäläisasutuksen siirtämiseen syrjäisempiin saarekkeisiin ja näin katkaisemaan heidän keskinäinen kanssakäyminen perinteiseltä pohjalta.[1]

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodassa Syvärinniska oli suomalaisten hallussa, joiden vetäytyessä taajama poltettiin. Suomalaiset pioneerit rakensivat 392,15 metriä pitkän sillan Syvärin yli. Sillan ajoradan leveys oli 6 metriä ja jänneväli 8 metriä, joita kannatti 8 halkaisijaltaan 15 tuuman paalua. Kenraali Oesch vihki lyhyellä puheellaan sillan käyttöön 5. huhtikuuta 1942 ja totesi sen olevan Suomen pisin silta ja yhdistävän pysyvästi joen etelä- ja pohjoisrannan toisiinsa. Juhlallisuuksiin kuului kenttäjumalanpalvelus ja ohimarssi torvisoittokunnan soittaessa Porilaisten marssin. Vihkimisestä ei tiedotettu julkisuuteen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zinaida Strogaltšikova: ”Etnisen alueen yhtenäisyys”, Vepsä Maa, Kansa, Kulttuuri. Jyväskylä: Gummerus, 2005. ISBN 951-746-674-9.
  2. ”Pioneeriemme uusin suurtyö - Syvärin niskan silta”, Suomi taisteli 4, s. 87-89. Porvoo: WSOY, 1979. ISBN 951-0-03956-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.