Tuprova

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuprova
Дубровка, Dubrovka
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Tuprova

Koordinaatit: 59°50′30″N, 30°56′10″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Seuloskoin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkimainen taajama
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 8,94 km²
Väkiluku (2010) 5 500









Tuprovan kunta Seuloskoin piirin kartalla.
Tuprovan kylät vuoden 1885 kartalla.

Tuprova[1] (ven. Дубро́вка, Dubrovka) on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Leningradin alueen Seuloskoin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan oikealla rannalla 25 kilometriä Pietarista itään. Kunnassa on 5 500 asukasta (vuonna 2010)[2].

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuprovan kunnan pinta-ala on 894 hehtaaria. Se rajoittuu idässä Kirovskin kaupunkiin ja muualla Rosmittalan maalaiskuntaan.[3] Tuprovan kaupunkitaajaman lisäksi kuntaan kuuluu Hiekan (ven. Пески, Peski) taajama[4]. Alueen läpi virtaa Nevaan laskeva Dubrovkajoki[5].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarinan mukaan paikkakunta on saanut nimensä Nevan rannalla kasvaneista tammista[6]. Vuonna 1499/1500 laaditussa Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa mainitaan kaksi Dubrovan kylää Nevan molemmin puolin[7]. 1800-luvun lopussa kyliä oli kolme: nykyisen taajaman lähellä sijainnut Vyborgskaja Dubrovka sekä Dubrovka ja Moskovskaja Dubrovka Nevan vasemmalla rannalla[8].

Venäläis-ruotsalais-suomalainen yhtiö rakensi vuosina 1911–1912 joen oikealle rannalle sahalaitoksen. Vuonna 1916 alettiin rakentaa paperitehdasta, joka otettiin käyttöön vuonna 1923.[8] Työntekijöistä suuri osa oli värvätty Suomesta[9]. Tehtaan asutus ja vuonna 1929 valmistunut rautatieasema saivat nimen Nevskaja Dubrovka[8].

Toisen maailmansodan aikana seudulla käytiin ankaria taisteluja Nevan vasemmalla rannalla sijainneen Nevski pjatatšok -sillanpääaseman omistuksesta[10]. Taistelussa menehtyi noin 50 000 neuvostosotilasta ja 40 000 saksalaista[3]. Kaikki Dubrovkan kylät, tehdas ja sen asuintaajama tuhoutuivat täydellisesti.

Vuonna 1952 Tuprovaan rakennettiin talonrakennuskombinaatti, jonka yhteyteen syntyi uusi asutuskeskus. Tehdas tuotti puisia valmistaloja sekä kuitu- ja lastulevyä.[11]

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuprovaan johtaa Pietarista Pähkinälinnan vastarannan kautta kulkeva sähköistetty rautatie, jonka pääteasema on nimeltään Nevskaja Dubrovka. Radalla on henkilö- ja tavaraliikennettä. Autoliikenne kulkee Pietarin ja Murmanskin väliseltä M18-valtatieltä Mähnälän (Mjaglovo) jälkeen haarautuvaa tietä pitkin. Taajamasta on linja-autoyhteydet Pietariin ja Seuloskoihin.[12] Matkaa Pietariin on rautateitse 63 ja maanteitse 35 kilometriä[3].

Teollisuus muodostaa 63 % kunnan elinkeinorakenteesta. Tärkein yritys on lastulevyä tuottava Nevski Laminat. Muita tuotantolaitoksia ovat huonekalutehdas Dubrava, lastulevyä tuottava Naš dom sekä leipää ja konditoriatuotteita valmistava Vavi-Neva.[13]

Palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, poliklinikka, sairaala, posti, pankki, yleinen sauna ja pesula, kymmenkunta kauppaa, tori ja kaksi kahvilaa. Kulttuurilaitoksia ovat musiikkikoulu, kirjasto ja sotamuseo.[14] Vuonna 1991 palanut[15] kulttuuritalo purettiin vuonna 2005 ja sen paikalle rakennettiin vuonna 2010 avattu ortodoksinen kirkko[16].

Kaupunkikuva ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuprovan pohjoisosassa on rautatien kahtia jakama asuinalue. Rautatien itäpuolella on matalia kerrostaloja ja länsipuolella omakotitaloja. Eteläpuolella sijaitseva teollisuusalue erottaa Tuprovan taajaman Hiekan omakotitaloalueesta.[16]

Nähtävyyksiin kuuluvat toisen maailmansodan muistomerkit[17]. Matkailupalveluja kunnassa ei ole[18].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Projekt generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija ”Dubrovskoje gorodskoje poselenije” Vsevoložskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti. Tom II: Materialy po oboznovaniju projekta. Osnovnyje položenija. Tšast 1: Pojasnitelnaja zapiska. Vsevoložsk: OAO Arhitekturno-gradostroitelnoje projektnoje bjuro, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.11.2011). (venäjäksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 52. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Projekt generalnogo plana s. 30
  3. a b c Projekt generalnogo plana s. 16
  4. Projekt generalnogo plana s. 18
  5. Projekt generalnogo plana s. 19
  6. Projekt generalnogo plana s. 41
  7. MO ”Dubrovskoje gorodskoje poselenije”: Istorija Dubrovki ndubrovka.ru. Viitattu 19.11.2011. (venäjäksi)
  8. a b c Projekt generalnogo plana s. 42
  9. Ruhanen, Urho: V vihrjah veka, s. 6–7. Petrozavodsk: Karelija, 1991. ISBN 5-7545-0327-X.
  10. Projekt generalnogo plana s. 42–43
  11. Projekt generalnogo plana s. 44
  12. Projekt generalnogo plana s. 53–56
  13. Projekt generalnogo plana s. 28–29
  14. Projekt generalnogo plana s. 36–38
  15. Kultura Leningradskoi oblasti: Dubrovka enclo.lenobl.ru. Viitattu 19.11.2011. (venäjäksi)
  16. a b Projekt generalnogo plana s. 25
  17. Projekt generalnogo plana s. 47–48
  18. Projekt generalnogo plana s. 36

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]