Korotka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korotka, Kirovsk
Кировск
Lippu
Lippu

Korotka, Kirovsk

Koordinaatit: 59°52′53.5″N, 30°59′5.1″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Kirovskin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunki
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Väkiluku (2010) 26 600
Aikavyöhyke UTC+3
Suuntanumero(t) +7 81362
Kirovskin kulttuuritalo ja kaupungille nimensä antaneen bolševikkijohtaja Sergei Kirovin patsas.
Nevan sillanpääaseman taistelujen muistomerkki.

Korotka eli Kirovsk (ven. Ки́ровск) on kaupunki, kunta ja Leningradin alueen Kirovskin piirin hallinnollinen keskus Venäjällä. Se sijaitsee Nevan vasemmalla rannalla 55 kilometriä Pietarista itään[1]. Kaupungissa on 25 700 ja kunnassa 26 600 asukasta (vuonna 2010)[2].

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirovskin kaupunkikunnan pinta-ala on 95,72 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu pohjoisessa Kirovskin piirin Pähkinälinnan, idässä Vahriselän ja Priladožskin, etelässä Namkun ja Paulovan sekä lännessä Seuloskoin piirin Tuprovan, Rosmittalan ja Imeni Morozovan kuntiin. Pinta-alasta 44,1 % on metsää, 23,2 % maatalousmaata, 15,3 % asuinaluetta ja 11,6 % suojelualuetta[4].

Kunnan pohjoisrajalla virtaa Tšornaja Retška, etelärajalla Muikka ja Tšornaja sekä länsirajalla Neva. Lisäksi on joukko pienempiä jokia ja puroja[5]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka ja sora[6]. Tärkeimmät ympäristöongelmat ovat Nevan saastuminen, lisääntynyt autoliikenne ja yhdyskuntajätteen käsittelyn puutteet[7].

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkikuntaan kuuluu kaksi asutuskeskusta: Kirovskin kaupunki ja Molodtsovon taajama[3]. Kaupunkiväestön osuus on 96,3 %[2]. Kunnassa on myös lukuisia puutarhapalsta-alueita[8].

Asukasluvun kehitys

1959 1970 1979 1989 2002
11 059[9] 12 043[10] 23 214[11] 23 655[12] 24 361[13]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki on saanut alkunsa vuonna 1929 perustetusta turvevoimalan rakennustyömaan työläisasutuksesta, joka sai epävirallisen nimen Nevdubstroi lähellä sijainneen Nevskaja Dubrovkan kylän mukaan[14]. Voimalaitos nimettiin vuonna 1934 sen rakentamista ajaneen Sergei Kirovin mukaan ja sen työläisasutus sai vuonna 1936 kaupunkimaisen taajaman statuksen[15]. 1940-luvun alun kartassa mainitaan kaksi taajamaa, Gorodok-1 ja Gorodok-2[16], joihin harvoin käytetty suomenkielinen nimitys Korotka perustuu. Toisen maailmansodan aikana seudulla käytiin rajuja taisteluja, jotka tuhosivat taajaman lähes täydellisesti[15].

Kirovsk sai kaupunginoikeudet ja nykyisen nimensä vuonna 1953[15]. Sodassa tuhoutunut voimalaitos rakennettiin uudelleen, ja 1990-luvun puolivälissä se siirtyi käyttämään polttoaineenaan luonnonkaasua. Vuonna 1977 Kirovskista tuli hallintopiirin keskus[15]. Neuvostoaikana siellä toimi myös teräsbetonirakennetehdas ja sittemmin toimintansa lopettanut Dubrovskin tuotantokombinaatti[17].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirovskissa sijaitsee Namkusta haarautuvan rautatien pääteasema Nevdubstroi. Rautatiellä on matkustaja- ja tavaraliikennettä. Kaupungin pohjoispuolitse kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen valtatie M18, johon yhtyy Haisevaisista Hatsinan ja Namkun kautta tuleva kehätie A120. Kirovskista on myös suora maantieyhteys Pietariin. Kaupungin linja-autoasemalta on reitit Pietariin ja piirin asutuskeskuksiin. Nevan rannalla on viisi laivalaituria.[18]

Kaupungin talous perustuu teollisuuteen, joka tuottaa muun muassa energiaa, rakennustarvikkeita, koneita ja laitteita sekä muovituotteita. Tärkeitä tuotantolaitoksia ovat TGK-1 -tuotantoyhtiöön kuuluva voimalaitos, Ladogan konepaja ja metallitehdas sekä talonrakennuskombinaatti. Molodtsovossa toimii maatalousyritys Mginskoje ja taajaman ympärillä on myös Vahriselän suurkanalan peltoja.[19] Lähes neljätuhatta henkeä käy töissä kunnan ulkopuolella, etupäässä Pietarissa[20].

Kirovskissa toimii kuusi lastentarhaa, kolme koulua ja lukio. Kulttuurilaitoksia ovat lasten musiikki- ja taidekoulut, kulttuuritalo, piirin keskuskirjasto ja lastenkirjasto. Terveys- ja sosiaalipalveluihin kuuluvat sairaala, poliklinikka, sosiaalipalvelukeskus ja hoitokoti.[21] Kaupungissa on myös ortodoksinen kirkko[15].

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa on useita toisen maailmansodan muistomerkkejä. Nevan vasemman rannan sillanpääasema Nevski pjatatšok ja Leningradin piirityksen läpimurtopaikka kuuluvat Pietarin ympäröivään sotamuistomerkkien ketjuun sekä Unescon maailmanperintökohteeseen.[22] Matkailupalveluja on vähän[23].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 195. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  2. a b Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni Viitattu 15.9.2014. (venäjäksi)
  3. a b Generalnyi plan, s. 10
  4. Generalnyi plan, s. 83.
  5. Generalnyi plan, s. 19.
  6. Generalnyi plan, s. 23.
  7. Generalnyi plan, s. 70.
  8. Generalnyi plan, s. 37–39.
  9. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Viitattu 15.9.2014. (venäjäksi)
  10. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Viitattu 15.9.2014. (venäjäksi)
  11. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Viitattu 15.9.2014. (venäjäksi)
  12. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Viitattu 15.9.2014. (venäjäksi)
  13. Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Viitattu 15.9.2014. (venäjäksi)
  14. Generalnyi plan, s. 10–11.
  15. a b c d e Kultura Leningradskoi oblasti Viitattu 15.9.2014. (venäjäksi)
  16. Leningradin alueen kartta Viitattu 15.9.2014. (venäjäksi)
  17. Generalnyi plan, s. 32.
  18. Generalnyi plan, s. 59–63.
  19. Generalnyi plan, s. 32–37.
  20. Generalnyi plan, s. 41.
  21. Generalnyi plan, s. 45–53.
  22. Generalnyi plan, s. 55–58.
  23. Generalnyi plan, s. 113.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]