Viiritsa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viiritsa
Вырица, Vyritsa
Kazanin Jumalanäidin ikonin kirkko Viiritsassa.
Kazanin Jumalanäidin ikonin kirkko Viiritsassa.
vaakuna
vaakuna

Viiritsa

Koordinaatit: 59°24′48″N, 30°20′44″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Hatsinan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkimainen taajama
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 967,62 km²
Väkiluku (2020) 14 500









Ioann Tšurikovin raittiusveljeskunnan rukoushuone vuodelta 1906.
Liikemies Sergei Vasiljevin 2000-luvulla rakennettu huvila jäljittelee Katariinan palatsia.
Viiritsan kunta Hatsinan piirin kartalla.

Viiritsa[1] (ven. Вы́рица, Vyritsa) on kaupunkikunta ja sen keskustaajama Leningradin alueen Hatsinan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ortesjoen varrella 30 kilometriä Hatsinasta kaakkoon. Kunnassa on 14 500 ja taajamassa 11 900 asukasta (vuonna 2020)[2].

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiritsan kunnan pinta-ala on 967,62 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Hatsinan piirin Orinansavotan ja Siiverskan ja pohjoisessa Susaninan kuntiin sekä idässä Leningradin alueen Tusinan ja etelässä Lugan piireihin.[3] Pinta-alasta 85,0 % on metsää, 8,0 % maatalousmaata ja 3,9 % asuinaluetta[4].

Alue on jääkauden muovaamaa kumpuilevaa tasankoa[5]. Vesistöjä ovat Viiritsan kohdalla padottu Ortesjoki, sen sivujoet Suijanjoki ja Kremenka sekä Vjaljejärvi[6]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat turve, savi, hiekka ja sora[7]. Kunnassa sijaitsee osa Mšinskin ja Glebovskojen soiden rauhoitusalueista[8].

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntaan kuuluu 27 asutuskeskusta. Sen hallinnollinen keskus on Viiritsan kaupunkimainen taajama. Kyliä ovat Haimina (ven. Haimino), Hännisi (Nikolskoje), Kausti (Kaušta), Korkka (Gorki), Kremeno, Letna (Kletno), Miina (Miny), Nesterkova (Nesterkovo), Novinka, Olhovitsa (Olhovets), Oseresna (Ozerešno), Pieni-Lutsankylä (Malyje Sluditsy), Porissova (Borisovo), Poroska (Porožek), Rakitino, Sassi (Tšaštša), Savikkina (Savkino), Suuri-Lutsankylä (Bolšije Sluditsy), Tarassina (Tarasino), Uustia (Vvedenskoje) ja Votskoi (Votsko). Muita asutuksia ovat Dalni, Lutsankylän, Novinkan ja Sassin rautatieasemat sekä Zaguljajevon huuttori.[9]

Kunnassa on 55 puutarhapalsta-aluetta, jotka ovat keskittyneet Sassin, Novinkan ja Viiritsan läheisyyteen. Yksittäisiä puutarhapalstoja on 22 000.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiritsan kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Sen nimi perustunee joen syvännettä tarkoittavaan venäjän kielen sanaan vyr. Seudulle syntyi huvila-asutusta Pietarista johtavan rautatien valmistuttua vuonna 1904.[11] Viiritsa sai kaupunkimaisen taajaman statuksen vuonna 1938[12]. Nykyinen kaupunkikunta on muodostettu taajamasta ja siihen liitetyistä Miinan, Novinkan ja Sassin volosteista vuonna 2004[13].

Seudulla asuneet inkerinsuomalaiset kuuluivat ennen Koprinan luterilaiseen seurakuntaan. Osa Viiritsan kunnan alueesta on historiallisen Inkerinmaan rajojen ulkopuolella. Eteläisissä kylissä on asunut 1600-luvulla Inkeristä paenneita ortodoksisia inkerikkoja, jotka venäläistyivät lopullisesti 1900-luvun aikana.

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkee Pietarin ja Dnon välinen rautatie, josta haarautuu lyhyt sivurata Viiritsasta Posjolokin huvila-alueelle. Radoilla on Viiritsan, Lutsankylän, Novinkan ja Posjolokin asemat sekä joukko pysäkkejä. Paikallisjunat liikennöivät Pietarin ja Posjolokin sekä Pietarin ja Oredežin taajaman välillä. Kemppaalan (ven. Kempelovo), Kupanitsan, Viiritsan, Tusinan ja Hattulan väliseen maantiehen liittyvät Kankaankylän (Pustoška) ja Viiritsan sekä Miinan ja Novinkan väliset tiet. Kunnasta on linja-autoyhteydet Hatsinaan ja Siiverskaan, mutta eteläosan kylät ovat pääosin junaliikenteen varassa.[14]

Paikallisia elinkeinoja ovat teollisuus, maatalous ja palvelut. Teollisuus tuottaa metallituotteita, tekstiilejä, huonekaluja ja puutavaraa. Maataloutta edustavat naudanlihan tuotantoon erikoistunut maatalousyritys Iskra ja kaksi yksityistä maatilaa. Asukkaiden palstaviljelmät tuottavat lähinnä perunaa ja vihanneksia.[15]

Viiritsan taajaman palveluihin kuuluvat kaksi lastentarhaa, keskikoulu, musiikkikoulu, kulttuurikeskus, kirjasto ja piirisairaala. Julkisia palveluja on myös Miinan, Novinkan ja Sassin kylissä.[16]

Matkailu ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa on paljon huvila-asutusta. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan noin 40 000 henkeä.[17] Lasten kesäleirejä on 13, lomakyliä seitsemän ja parantoloita kaksi. Viiritsan taajamassa toimii hotelli Oredež. Virkistyskohteita ovat metsät ja vesistöjen rannat.[18]

Viiritsassa on säilynyt 1900-luvun alun huviloita ja ruhtinas Wittgensteinin metsästysmaja Ortesjoen rannalla. Taajaman länsiosassa on 1000–1100-luvulta peräisin olevia hautakumpuja. Venäläinen tieteiskirjailija Ivan Jefremov on syntynyt Viiritsassa. Sinne on haudattu Venäjän ortodoksisen kirkon pyhimyksenä pitämä Serafim Viiritsalainen.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 284. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Tšislennost postojannogo naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2020 goda gks.ru. Viitattu 30.5.2020.
  3. Materialy, s. 16.
  4. Materialy, s. 56–57.
  5. Materialy, s. 21
  6. Materialy, s. 19–21.
  7. Materialy, s. 23–24.
  8. Materialy, s. 36.
  9. Materialy, s. 10.
  10. Materialy, s. 62, 72.
  11. a b Vyritsa Kultura Leningradskoi oblasti. Viitattu 30.5.2020.
  12. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti msu.lenobl.ru. 2017. Viitattu 30.5.2020.
  13. Materialy, s. 45.
  14. Materialy, s. 79–84.
  15. Materialy, s. 62–64.
  16. Materialy, s. 66–70.
  17. Materialy, s. 62.
  18. Materialy, s. 71–76.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viiritsa.