Kupanitsa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kylästä ja kunnasta. Kupanitsa on myös luterilainen seurakunta.
Kupanitsa
Губаницы, Gubanitsy
lippu
lippu

Kupanitsa

Koordinaatit: 59°29′20″N, 29°32′17″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Volossovan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 147,02 km²
Väkiluku (2011) 3 600









Kupanitsan kylää vuonna 1911.
Kupanitsan kirkko.

Kupanitsa[1] (ven. Губани́цы, Gubanitsy) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Volossovan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Inkerin ylängöllä[2] kolme kilometriä Volossovasta[3] koilliseen. Kylässä on 250 ja kunnassa 3 600 asukasta (vuonna 2011)[4]. Kupanitsa on myös Inkerin kirkon seurakunta.

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupanitsan kunnan pinta-ala on 147,02 neliökilometriä. Se rajoittuu kaakossa Volossovan piirin Kikkerin, etelässä Volossovan, lännessä Terpitsan ja pohjoisessa Lopitsan ja Seltsan sekä koillisessa Hatsinan piirin Sääskelän ja idässä Jelisavettinan kuntiin.[5] Pinta-alasta 48,5 % on metsää, 45,6 % maatalousmaata ja 5,3 % asuinaluetta[6].

Pinnanmuodostukseltaan seutu on kumpuilevaa tasankoa[2]. Siellä esiintyy paljon karsti-ilmiöitä. Ainoa vesistö on pieni Hylkysinjärvi (ven. Hjulgjuzi).[7]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu Suminan (ven. Sumino) taajama ja 12 kylää: Korkka (Gorki), Korkkylä eli Korpikylä (Kurgolovo), Kottina I (Kotino), Kottina II (Ožogino), Muratta (Muratovo), Putina (Budino), Rževka, Seropitsa (Krasnyje Tšerepovitsy), Sokolovka, Torossova (Torosovo), Vesikkola (Vezikovo) ja Volkova (Volgovo)[2]. Suurimmat asutuskeskukset ovat noin puolentoista tuhannen asukkaan Sumina ja Torossova[4].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novgorodin Vatjan viidenneksen Kaprion kihlakunnan Osertsan pogostaan kuulunut Kupanitsan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1500 verokirjassa. Ruotsalaisaikana 1600-luvun puolessävälissä siitä tuli luterilaisen seurakunnan keskus[8]. Kupanitsan ja sen vieressä sijainneen ”Pienen-Kupanitsan” eli Röllän asukkaat olivat inkerinsuomalaisia savakoita. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kylä toimi volostin ja neuvostoaikana kyläneuvoston keskuspaikkana.

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupanitsan kautta kulkevat Kemppaalan (ven. Kempolovo) ja Hattulan (Šapki) sekä Sääpinän (Žabino), Volossovan, Repolan (Repolka) ja Verestin väliset maantiet, joilta on yhteys Pietarin ja Tallinnan väliselle valtatielle. Kunnan eteläpuolella kulkee Pietarin ja Tallinnan välinen rautatie. Kylistä on linja-autoyhteydet Volossovaan ja Pietariin.[9]

Seudun pääelinkeino on karjanhoitoon ja vihannesten viljelyyn keskittynyt maatalous. Kunnassa toimivat Suminan ja Torossovan maatalousyritykset sekä parikymmentä yksityistilaa. Merkittäviä työllistäjiä ovat myös sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutus.[10] Yli kaksi kolmasosaa työvoimasta käy töissä Pietarissa, Volossovassa tai naapurikunnissa[11].

Palvelut ovat keskittyneet Suminaan ja Torossovaan. Niihin kuuluu kaksi lastentarhaa, keskikoulu, pieni poliklinikka ja lääkintäasema sekä kirjastot, kulttuuritalot, postit ja pankki[12].

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan alueelta on löydetty useita keskiaikaisia kurgaani- ja kivikehyshautoja. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat vuonna 1861 pystytetty Kupanitsan luterilainen kirkko sekä Volkovan, Torossovan ja Suminan kartanoalueet.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 64. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. a b c Projekt, s. 12.
  3. Projekt, s. 20–21.
  4. a b Projekt, s. 25–26.
  5. Projekt, s. 11.
  6. Projekt, s. 22–23.
  7. Projekt, s. 13.
  8. Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940, s. 142. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4.
  9. Projekt, s. 31–32.
  10. Projekt, s. 24.
  11. Projekt, s. 27.
  12. Projekt, s. 29.
  13. Projekt, s. 18–20.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]