Inkerin kirkko

Inkerin kirkko
Suuntautuminen	Luterilaisuus
Hallinto	Episkopaalisuus
Johtaja	piispa Ivan Laptev
Yhteistyötahoja	Luterilainen maailmanliitto Kansainvälinen luterilainen neuvosto
Toiminta-alue	Venäjä
Perustettu	1992
Irtautunut	Viron evankelis-luterilaisesta kirkosta
Hiippakuntia	1
Seurakuntia	78 (2007)
Jäseniä	8 000
Kotisivu	http://www.inkerinkirkko.fi/
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Inkerin evankelis-luterilainen kirkko (ven. Евангелическо-лютеранская церковь Ингрии, Evangelitšesko-ljuteranskaja tserkov Ingrii) on vuonna 1992 itsenäisen toimintansa aloittanut luterilainen kirkko Venäjällä. Kirkon juuret ulottuvat 1610-luvulle, jolloin Inkerinmaalle, nykyisen Pietarin ympäristöön muutti väestöä Suomesta ja heitä varten perustettiin luterilaisia seurakuntia. Ennen itsenäistymistään 1992 kirkon seurakunnat kuuluivat Viron evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Inkerin kirkko oli pitkään yksi keskeisimmistä inkerinsuomalaisuuden järjestäytyneen toiminnan muodoista. Kirkko alkoi venäläistyä vasta 1990-luvulla, jolloin venäjän kieli alkoi syrjäyttää suomen kielen kirkon ykköskielenä. Kehitykseen vaikutti ratkaisevasti inkeriläisten paluumuutto Suomeen. Nykyisin kirkko on monikansallinen ja toimii ympäri Venäjää.

Kirkkoon kuuluu nykyisin noin 80 seurakuntaa ja 8 000 jäsentä ympäri Venäjää. Sen hallinto sijaitsee Pietarissa Pyhän Marian kirkon yhteydessä. Ensimmäinen piispa oli suomalainen Leino Hassinen, ja kirkon nykyinen piispa on Ivan Laptev.

Inkerin kirkko julkaisee lehteä Inkerin Kirkko, joka on ilmestynyt joulukuusta 1991.

Historia

Ensimmäinen luterilainen seurakunta perustettiin Lempaalaan 1611. Stolbovan rauhan jälkeen 1617 suuri joukko savolaisia ja karjalaisia muutti Inkeriin, ja heitä varten alettiin perustaa suomenkielisiä luterilaisia seurakuntia. Venäjän keisarikunta valloitti 1703 Inkerin, mutta seurakunnat saivat jatkaa toimintaansa. Luterilaisuudesta muodostui suomen kielen ohella inkeriläisen identiteetin peruselementti, joka erotti inkerinsuomalaiset ympäröivästä venäläis-ortodoksisesta valtakulttuurista. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, Inkeriin alkoi siirtyä suomalaisia pappeja ja yhteydet Suomeen vilkastuivat monin tavoin.

Neuvostoliiton aikaan Inkerin luterilaisiin seurakuntiin kohdistui vainoja ja niiden jäsenet hajosivat Stalinin kuljetusten vuoksi ympäri maata muun muassa Siperiaan. 1970-luvulla Venäjälle perustettiin kaksi luterilaista seurakuntaa, Petroskoihin 1970 ja Puškiniin 1977. Ne toimivat Viron evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä.

Perestroikan ja glasnostin seurauksena Neuvostoliiton voimakkaan kontrolloiva uskontopoliitiikka alkoi murtua, mikä toi runsaasti toimintavapauksia uskonnollisille yhteisöille. Tällöin inkeriläiset alkoivat perustaa uusia seurakuntia asuinseuduilleen. Samaan kansallisuuskysymykset nousivat esiin ympäri Neuvostoliittoa ja vähemmistökansat alkoivat ajaa oikeuksiaan. Myös inkeriläisten keskuudessa syntyi kansallinen liikehdintä, jonka yksi ilmenemismuoto oli oman kansallisen kirkon uudelleen perustaminen. Ensin kesällä 1990 inkeriläisseurakunnista muodostettiin Inkerin rovastikunta Viron kirkon yhteyteen ja vuoden 1992 alussa Inkerin kirkko aloitti toimintansa itsenäisenä kirkkona. Sen ensimmäisenä piispana toimi vuosina 1993-1995 suomalainen Leino Hassinen. Vuodesta 1996 vuoteen 2020 piispana toimi Aarre Kuukauppi.

Inkerin kirkossa ei ole naispappeja. Kirkko ei myöskään lähettänyt edustajaansa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäisen naispiispan vihkimistilaisuuteen vuonna 2010. Vuonna 2013 Helsingin yhteinen kirkkoneuvosto kielsi avustuksen Inkerin kirkolta, koska kirkko ei hyväksy naispappeutta eikä seksuaalivähemmistöjä. Raha oli tarkoitus käyttää kirkon Kazanin rakennushankkeeseen.

Vuonna 2022 Suomen Lähetysseura lopetti Venäjän-työnsä ja Inkerin kirkon tukemisen osana päätöstään luopua työstä Euroopassa.

Inkerin kirkon seurakuntia

Inkerin Kirkko jakaantuu yhdeksään rovastikuntaan, jotka sijaitsevat koko Venäjän federaation alueella. Yhteensä seurakuntia on melkein sata. Inkerin kirkolla on nykyisin seurakuntia seuraavissa pitäjissä ja kaupungeissa. Tähdellä merkityt seurakunnat ovat ns. vanhoja ja uudelleen perustettuja seurakuntia.

Karjalan rovastikunta

Lääninrovasti Aleksei Krongolm (Petroskoi)

• Aunus – Pyhän Ristin seurakunta
• Kalevala (Uhtua)
• Kontupohja
• Karhumäki
• Kemi
• Kostamus
• Mujejärvi
• Murmansk
• Petroskoi – Pyhän Hengen seurakunta
• Pitkäranta
• Ruskeala
• Segeža
• Sotka
• Sortavala
• Tšalna

Pietarin rovastikunta

Lääninrovasti Ivan Hutter (Haapakankaan seurakunta)

• Haapakangas
• Johannes
• Kanneljärvi – Valkeasaaren seurakunta
• Kanneljärvi – Pyhän Pietarin seurakunta
• Kaukola
• Keltto
• Koivisto
• Petseri
• Pietari – Eestiläinen Pyhän Johanneksen seurakunta
• Pietari – Johannes Kastajan seurakunta
• Pietari – Pyhän Mikaelin seurakunta
  • Luga
  • Kronstadt
• Pihkova
• Pietari – Pyhän Marian seurakunta
• Puškin – Saaren seurakunta
• Raivola
• Terijoki – Kristuksen Kirkastuksen seurakunta
• Toksova
• Tuutari
• Tyrö – Pyhän Johanneksen kirkko
• Viipuri

Länsi-Inkerin rovastikunta

Lääninrovasti Pavel Krylov (Skuoritsa)

• Hatsina
• Hietamäki
• Jaama (Kingisepp)
• Kolppana – Pyhän Pietarin seurakunta
• Kosemkina
• Kupanitsa
• Skuoritsa
• Volossova

Moskovan rovastikunta

Lääninrovasti Jaroslav Boitshenko (Nizhni Novgorod)

• Moskova – Pyhien Kirillin ja Mefodin seurakunta
• Moskova – Pyhän kolminaisuuden seurakunta
• Nižni Novgorod
• Ržev – Pyhän Apostoli Luukkaan seurakunta
• Tver – Kristus Vapahtajan seurakunta
• Velikije Luki – Pyhän Markuksen seurakunta

Volgan rovastikunta

Lääninrovasti Olav Pantsu

• Saratov – Pyhän Johanneksen seurakunta
• Novie Burasi (Saratovin alue) – Pyhän Paavalin seurakunta
• Voronež – Pyhän Marian seurakunta
• Borisoglebsk

Uralin rovastikunta

Lääninrovasti Konstantin Subbotin (Tsheboksary)

• Birsk (Baškortostan) 2006-
• Gurez–Pudga (Udmurtia)
• Joškar-Ola (Marin tasavalta) – Pyhän Ristin kirkko 1993-,
  • kappeliseurakunnat Paranga ja Zvenigovo
• Kazan (Tatarstan)
• Kovylkino (Mordva)
• Neftekamsk (Bashkiria)
• Saransk ”Velmema” (Mordva)
• Saransk (Mordva) – Mokša-Ersän seurakunta
• Syktyvkar – Pyhä Johannes Kastajan seurakunta
• Troitsko-Petšorsk (Komin tasavalta) – Kristuksen syntymän seurakunta
• Tšeboksary, Tšuvassia

Siperian rovastikunta

Lääninrovasti Ville Melanen

• Krasnojarsk
• Novosibirsk
• Omsk
• Minusinsk
• Irkutsk
• Železnogorsk
• Verhni Suetuk
• Verhnjaja Bulanka
• Niznaja Bulanka

Kansainväliset suhteet

Inkerin kirkko toimii yhteistyössä maailman tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen Kansainvälisen luterilaisen neuvoston ja yhdysvaltalaisen Missouri-synodin kanssa. . Inkerin kirkko on lisäksi Euroopan kirkkojen konferenssin ja Luterilaisen maailmanliiton jäsen.

Katso myös

• Karjalan kirkko

Aiheesta muualla

• Inkerin kirkosta ja sen historiasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
• Tietoa inkerinsuomalaisten seurakuntien arkistoista (Arkistolaitos)
• Inkerin kirkon sivusto
• Inkerin kirkosta Suomen Lähetysseuran sivulla
• Aarre Kuukaupin haastattelu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivulla
• Kaarina Ylönen: Ystävyyttä yli rajan, Luterilaista ystävyysseurakuntatoimintaa Suomen ja Inkerin kirkkojen välillä (pdf) Kirkon tutkimuskeskuksen www-julkaisuja 6, ISBN 951-693-259-2, ISSN 1459-2703

Kirjallisuutta

• Luoma, Antti, Inkerin kirkon nousu ja suomalaiset 1988-1993. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2020, ISBN 978-952-5031-96-6
• Jürjo, Villu (koostaja), Ingeri kiriku ristitee. Narva: EELK Narva Aleksandri kogudus, 2011, ISBN 978-9949-21-929-2 (viroksi)
• Ylönen, Kaarina, Inkerin kirkon nousu kommunistivallan päätyttyä. Tampere: Kirkon Tutkimuskeskus, 1997, ISBN 978-951-6932-15-9