Inkerin kirkko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Inkerin kirkko
Saint Mary's Church in SPB.jpg
Suuntautuminen Luterilaisuus
Hallinto Episkopaalisuus
Johtaja piispa Aarre Kuukauppi
Yhteistyötahoja Luterilainen maailmanliitto
Kansainvälinen luterilainen neuvosto
Toiminta-alue Venäjä
Perustettu 1992
Irtautunut Viron evankelis-luterilaisesta kirkosta
Hiippakuntia 1
Seurakuntia 78 (2007)
Jäseniä 15 000
Kotisivu http://www.inkerinkirkko.fi/

Inkerin evankelis-luterilainen kirkko (ven. Евангелическо-лютеранская церковь Ингрии, Evangelitšesko-ljuteranskaja tserkov Ingrii) on vuonna 1992 perustettu luterilainen kirkko Venäjällä. Kirkon juuret ovat 1610-luvulla, jolloin ensimmäinen luterilainen seurakunta syntyi Inkeriin. Ennen vuotta 1992 Inkerin kirkko toimi Viron evankelis-luterilaisen kirkon rovastikuntana.

Kirkkoon kuuluu nykyisin noin 80 seurakuntaa ja 15 000 jäsentä ympäri Venäjää. Sen hallinto sijaitsee Pietarissa Pyhän Marian kirkon yhteydessä. Ensimmäinen piispa oli suomalainen Leino Hassinen, ja kirkon nykyinen piispa on inkeriläinen Aarre Kuukauppi.

Inkerin kirkko julkaisee lehteä Inkerin Kirkko, joka on ilmestynyt joulukuusta 1991.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen luterilainen seurakunta perustettiin Lempaalaan 1611. Stolbovan rauhan jälkeen 1617 suuri joukko savolaisia ja karjalaisia muutti Inkeriin, minkä vuoksi luterilaisuus alkoi levitä sinne. 1703 Venäjän keisarikunta valloitti Inkerin, mutta seurakunnat saivat jatkaa toimintaansa. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, Inkeriin alkoi siirtyä suomalaisia pappeja.

Neuvostoliiton aikaan Inkerin luterilaisiin seurakuntiin kohdistui vainoja ja niiden jäsenet hajosivat Stalinin kuljetusten vuoksi ympäri maata muun muassa Siperiaan. 1970-luvulla Venäjälle perustettiin kaksi luterilaista seurakuntaa, Petroskoihin 1970 ja Puškiniin 1977. Ne toimivat Viron evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä. Neuvostoliiton hajottua perustettiin vuonna 1992 itsenäinen Inkerin kirkko. Uuden Inkerin kirkon ensimmäinen piispa oli suomalainen Leino Hassinen. Vuodesta 1996 piispana on toiminut Aarre Kuukauppi.

Inkerin kirkossa ei ole naispappeja. Kirkko ei myöskään lähettänyt edustajaansa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäisen naispiispan vihkimistilaisuuteen vuonna 2010.[1] Vuonna 2013 Helsingin yhteinen kirkkoneuvosto kielsi avustuksen Inkerin kirkolta, koska kirkko ei hyväksy naispappeutta eikä seksuaalivähemmistöjä. Raha oli tarkoitus käyttää kirkon Kazanin rakennushankkeeseen.[2]

Inkerin kirkon seurakuntia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkerin Kirkko jakaantuu kuuteen rovastikuntaan, jotka sijaitsevat koko Venäjän federaation alueella. Yhteensä seurakuntia on melkein sata. Inkerin kirkolla on nykyisin seurakuntia seuraavissa pitäjissä ja kaupungeissa.[3] Tähdellä merkityt seurakunnat ovat ns. vanhoja ja uudelleen perustettuja seurakuntia.

Karjalan rovastikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääninrovasti Aleksandr Voltshok (Murmansk)

Pietarin rovastikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääninrovasti Sergei Tatarenko (Pyhän Mikaelin seurakunta)

Länsi-Inkerin rovastikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääninrovasti Pavel Krylov (Skuoritsa)

Moskovan rovastikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääninrovasti Sergei Shanin

  • Moskova - Pyhien Kirillin ja Mefodin seurakunta
  • Moskova - Pyhän kolminaisuuden seurakunta
  • Nižni Novgorod
  • Ržev - Pyhän Apostoli Luukkaan seurakunta
  • Tver - Kristus Vapahtajan seurakunta
  • Velikije Luki - Pyhän Markuksen seurakunta

Volgan rovastikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääninrovasti Olav Pantsu

Uralin rovastikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääninrovasti Juha Väliaho (Joškar-Ola) vs. Vladimir Botskov

Siperian rovastikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääninrovasti Juha Saari (Omsk)

Kansainväliset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkerin kirkko toimii yhteistyössä maailman tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen Kansainvälisen luterilaisen neuvoston ja yhdysvaltalaisen Missouri-synodin kanssa. [4]. Inkerin kirkko on lisäksi Euroopan kirkkojen konferenssin ja Luterilaisen maailmanliiton jäsen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jürjo, Villu (koostaja), Ingeri kiriku ristitee. Narva: EELK Narva Aleksandri kogudus, 2011, ISBN 978-9949-21-929-2 (viroksi)