Keltto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Venäjällä sijaitsevaa kylää. Keltot on kasvisuku asterikasvien heimossa.

Keltto[1] (ven. Колтуши, Koltuši, ruots. Keltos, Kieltis) on maaseutuasutus Seuloskoin piirissä Leningradin alueella Venäjällä. Siellä on asukkaita on 9 085, ja sen keskus sijaitsee 12 kilometriä Pietarista itään.

Keltossa on myös Inkerin kirkon luterilainen seurakunta, joka nykymuodossaan perustettiin 1989. Kelton kirkko rakennettiin Kolpinan kylään (ven. Колбино, Kolbino), ja se vihittiin käyttöön 1992. Samassa kylässä on myös S. J. Laurikkalalle nimetty teologinen instituutti, josta valmistuu muun muassa pappeja Inkerin kirkolle. Sen vieressä on vanhusten palvelutalo, jossa noin puolet asiakkaista on inkeriläisvanhuksia. Keltossa on myös nuorempia inkeriläisiä yksityisyrittäjiä, jotka ovat perustaneet muun muassa matkailu- ja majoituspalveluja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnan tarkkaa perustamisajankohtaa ei tiedetä, mutta 1628 se oli jo olemassa. Kirkonkylä sijaitsi Ruotsin vallan aikana Uudessakylässä. Pohjansodassa kirkko hävitettiin ja rakennettiin uudelleen Kirkonpellonkylään. Kirkko otettiin seurakunnalta pois 1939, ja se purettiin 1941 ja puutavara käytettiin raaka-aineeksi ampumahautoihin. Seurakuntalaiset kokoontuivat vielä tämän jälkeen muun muassa jumalanpalveluksiin vanhalla hautausmaalla kirkon lähellä.

Keltossa toimi Ivan Pavlov, joka tutki neurologiaa vuonna 1926 perustetussa tutkimuslaitoksessaan. Hänet tunnetaan varsinkin koirien kanssa tekemiensä kokeiden perusteella muodostamastaan Pavlovin teoriasta. Pavlovin asunto on museo, jonne pääsee tilauksesta.

Kelton pohjoispuolella Pietarista Seuloskoin kaupungin kautta Laatokan rantaan kulkee Elämän tie, joka vuosina 1941–1943 yhdisti saksalaisten piirittämän Leningradin maan pääosaan. Elämän tietä pitkin piiritykseen joutuneille tuotiin ruokaa, ja tätä tietä pitkin maaliskuussa 1942 inkeriläiset karkotettiin piirityksestä Siperiaan. Elämän tien varrella on runsaasti muistomerkkejä ja Laatokan rannassa on museo.

Kelton kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ala-Kalttina, Ansareinmäki, Autio (Pappilanautio), Tuprova, Haapoja, Hirvonen (Hirvosi), Hännikäinen, Häsälä, Jaanila, Jorohkova, Kankurinmäki, Kanninen, Karjalankylä, Keltto, Kirkonpelto, Kolpina, Korkkina, Koski, Likolampi, Maaslova, Mustapää, Määhnälä, Ollikkaismäki, Orava, Pieni-Manuskala, Poru, Puntala, Pustoska, Rosmittala, Saakrova, Sarvela, Seltsoi (Voeikovo), Suoranta (Suoranda), Suuri-Manuskala, Tauru, Tokkari, Valittula, Vanhakylä, Virkkilä, Ylä-Kalttina

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 103. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.10.2015).


Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.