Seltsoi
Seltsoi (ven. Сельцо, Seltso, vuodesta 1949 ven. Воейково, Vojeikovo), on entinen inkeriläinen kylä, joka kuului Kelton luterilaisen seurakuntaan. Nykyään kylä kuuluu Seuloskoin piiriin.
Perimätiedon mukaan kylän olivat perustaneet 1600-luvulla veljekset Antero, Jurkka ja Teppo Kukkonen, kotoisin "Salon soilta". Seltsoin nimi oli venäläistä alkuperää ja merkitsi "kylä, jossa asui tilanomistaja". Kylä mainitaan eri nimillä (Seltzova, Seltza, Sälsso) Ruotsin 1600-luvun asiakirjoissa[1] ja on merkitty Ruotsin Inkerin kartalla vuodelta 1704 (Seelitza) [2]. Vuonna 1849 siellä asui 252 ihmistä (110 miestä ja 142 naista), niistä inkeriläisiä (savakoita) - 137 (53 miestä ja 84 naista), ja "Suomen karjalaisia" - 115 (miehiä 57, naisia 58)[3]. 1900-luvun alussa kylä oli varakas, maa hiekkainen, joten parhaiten siellä menestyi perunan viljelys, samoin kauran, mutta ruista ei käytetty paljoakaan. Myös lypsykarjan kasvatus kukoisti. Vuodesta 1908 siellä toimi osuuskauppa, joka oli paikkakunnan edistyneimpiä[4]. Seltsoissa toimi suomenkielinen koulu, raittiusseura ja lauluseura, jota johti koulun opettaja Oskari Rande.[5]
Vuonna 1926 Seltsoissa oli 60 taloa ja 344 asukasta, niistä 332 (58 taloa) inkeriläisiä[6]. Kylän talot sijaitsivat ympäri Luosa -nimistä lampea. Seltsoissa oli silloin seuraavat tilat lammesta katsottuna: itään: Soikkala, Simosjaakkola, Vanjanjunila, Seppälä ja Simosla, kaakkoon: Simosmattila, Vanjasimola, Henumatinpekko, Anterunsimola ja Tommola, etelään: Alamatula, Teppola, Harsiamattila, Anteru, Harsia ja Henumattila, lounaaseen: Matulanpekko, Siminjaakko, Matula ja Similä, länteen: Jurkkala, luoteeseen: Matilananttila, Tuavetlaiset ja Vanjanmattilaiset, pohjoiseen: Pavlovanmattila, Henumattila, Henulanjunala, Henulananttila, Patijunila, Pattila, Lukkarisimola ja Tuavetananttila, koilliseen: Lukkarijunala. Lisäksi kauempana etelässä sijaitsivat seuraavat tilat: Petsetälä, Pavhkala, Yrjölä, Kuppiset, Pavhkanmattila, Heikinpekkola ja Tuavetpekkola.
Seltsoin suvut olivat Harsia, Kukkonen, Kajava, Sulkanen, Soikka ja Mehiläinen. Tutkija ja kirjailija Lyyli Ronkonen o.s. Kukkonen Jurkkalasta on syntynyt Seltsoissa. Seltsoin syntyperäinen asukas Matti Kukkonen, joka pakeni Suomeen vuonna 1919, oli aikoinaan Espoon Mankkaan suurimpia maanomistajia. Hänen ansiostansa Espoossa on Keltontie ja Keltonkuja -nimisiä katuja.
1930-luvun alussa kylän varakkaita sukuja karkotettiin "kulakkeina" Keski-Aasiaan ja Hiipinään, missä osa kuoli nälkään ja vaikeiden asuinolosuhteiden takia. Vuonna 1937 kylässä vangittiin 17 isäntää, joista suurin osa teloitettiin.
Toisen maailmansodan aikana kylä joutui Leningradin saartoon. Maaliskuussa vuonna 1942 kaikki Seltsoin suomalaiset karkotettiin, vietiin Laatokan jään kautta läheiselle rautatieasemalle ja sieltä jälleen Siperiaan. Kaikki henkilöllisyysasiakirjat karkotetuilta takavarikoitiin. Sodan jälkeen niille, jotka yrittivät palata kotikylälle selitettiin, että muka mitään karkotusta ei tapahtunut. Kun entisillä asukkailla ei ollut enää asiakirjoja, jotka todistaisivat että he olivat asuneet tai syntyneet Seltsoissa, heitä kiellettiin asumasta kotikylässä.
Vuonna 1949 kylän nimi muutettiin Vojeikovoksi maantieteilijä Vojeikovin mukaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ronkonen, Lyyli: Laps' Inkerin : muistojen Inkeri Stalinin hirmuvallan alla. Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3455-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kepsu, Saulo: Inkerin pogostat, s. 725. Helsinki: Kotus, 2020. Teoksen verkkoversio.
- ↑ General charta öfwer provincien Ingermanneland (Lantmäterikontoret, 1704) Kungliga biblioteket.
- ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements digi.kansalliskirjasto.fi. St.-Petersburg, 1867.
- ↑ Keltto. Inkeri, 14.01.1910, nro 2, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Maaseutu. Keltto. Neva, 07.01.1914, nro 2, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan scribd.com.