Savakot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Äyrämöisiä ja savakkoja

Savakot ovat äyrämöisten ohella toinen kannaksenkarjalaisten ja inkerinsuomalaisten pääryhmistä, jotka voitiin erottaa vielä 1800-luvulla. Savakkojen väestöryhmä alkoi muodostua melko varhain ruotsinvallan aikana kun sotien hävittämään Karjalankannaksen länsiosaan eli Äyräpään kihlakuntaan alkoi muuttaa uutta väestöä Savosta ja Viipurin Karjalan läntisistä kihlakunnista.

Savakoita muutti Inkerinmaalle 1600-luvulla ruotsalaisvallan aikana lähinnä Savosta, Jääsken ja Lappeen kihlakunnista sekä Karjalankannaksen itäosasta, kun taas äyrämöiset olivat tulleet Karjalankannaksen länsiosasta, Äyräpään kihlakunnasta.

Savakkojen ja äyrämöisten murteen ja kansanpuvun eroihin kiinnitti ensimmäisenä huomiota 1830-luvulla kielentutkija Anders Johan Sjögren. Venäläinen maantieteilijä ja tilastotutkija Peter von Köppen suoritti vuoden 1848 vaiheilla tutkimuksia, joissa hän totesi Inkerinmaan savakkojen lukumääräksi 43 080 henkeä ja äyrämöisten määräksi 29 242. Köppenin mukaan savakkojen enemmistö Inkerissä asui Nevan pohjoispuolella sijainneissa Valkeasaaren, Rääpyvän ja Kelton seurakunnissa sekä Markkova-Järvisaarella, Venjoella, Koprinassa, Spankkovassa, Kupanitsassa, Moloskovitsassa ja Novasolkassa.

Savakot poikkesivat äyrämöisistä lähinnä savakkomurteen ja naisten pukeutumisen suhteen. Inkerissä savakkomiesten pukeutuminen ei juurikaan eronnut venäläisestä. Suomalaiset kielentutkijat ja kansanperinteen kerääjät ovat kuvanneet savakoita herkemmiksi omaksumaan uusia tapoja ja vaikutteita kuin konservatiivisia ja hitaita äyrämöisiä. Läntisimmässä Inkerissä, Kosemkinan seurakunnassa, jakoa äyrämöisten ja savakoiden välillä ei tunnettu. Viipurin läänissä kansanomainen jako savakoihin ja äyrämöisiin rajoittui Äyräpään kihlakuntaan eli Länsi- ja Keski-Kannakselle.

1900-luvulle tultaessa savakkojen ja äyrämöisten väliset kulttuuriset erot olivat hioutuneet miltei kokonaan pois niin Suomen kuin Venäjänkin puolella rajaa. Murre-erot ovat sitä vastoin olleet paljon pitempään havaittavissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Inkerin suomalaisten historia. Inkeriläisten sivistyssäätiö, Jyväskylä 1969.