Ivan Pavlov

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivan Pavlov
Иван Петрович Павлов
Ivan Pavlov nobel.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Иван Петрович Павлов
Tieteilijä
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (1904)
Pavlovin koira, Pavlov Museo, Rjazan, vuonna 2005.

Ivan Petrovitš Pavlov (ven. Иван Петрович Павлов, 26. syyskuuta (J: 14. syyskuuta) 1849 Rjazan27. helmikuuta 1936 Leningrad) oli venäläinen fysiologian tutkija, joka tunnetaan erityisesti kokeistaan koirilla.[1]

Henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pavlov syntyi Rjazanissa kyläpapin poikana. Hän opiskeli fysiologiaa ja kemiaa Pietarissa ja lääketiedettä keisarillisessa akatemiassa ja valmistui 1879.[1] Vuonna 1881 Pavlov meni naimisiin Mustanmeren laivaston lääkärin tytättären ja opettaja Seraphima (Sara) Vasilievna Karchevskajan kanssa. Heillä oli yhteensä viisi lasta joista yksi poika, Wirchik, kuoli nuorena sekä kolme poikaa Vladimir, Victor ja Vsevolod. Lisäksi heillä oli tytär Vera.[2]

Opiskelu ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän työskenteli Carl Ludwigin alaisuudessa Leipzigissä ja Rudolf Heidenhainin alaisuudessa Breslaussa (nykyisin Wrocław, Puola). Hän palasi Pietariin 1888 ja aloitti itsenäisen tutkimuksen sydämen fysiologiasta ja verenpaineesta koirilla. Vuonna 1890 Pavlov nimitettiin keisarillisen akatemian fysiologian professoriksi.[1] Pavlov toimi Pietarin sotilaslääketieteellisen akatemian professorina 1895–1914.

Pavlov arvosteli kommunistista neuvostohallitusta. Hän pyysi vuonna 1922 Leniniltä lupaa muuttaa ulkomaille mutta ei saanut sitä. Hän erosi virastaan 1924 kuullessaan pappien poikien tultua erotetuksi yliopistosta ja sanoi että on itsekin papin poika. Hallitus jatkoi kuitenkin hänen tukemistaan ja kohteli häntä kunnioittavasti.[1]

Koirakokeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1898 Pavlov aloitti koirilla tutkimukset ehdollisista reflekseistä, joihin hän keskittyi seuraavat kolmekymmentä vuotta. Pavlovin koirien kielelle ripoteltiin lihajauhetta, joka sai aikaan syljeneritystä. Samalla soitettiin kelloa. Pian pelkkä kellon soitto sai aikaan syljenerityksen. Tapahtumaa kutsutaan ehdollistumiseksi. Ruoka toimii ehdottomana ärsykkeenä ja kellon soitto ehdollisena ärsykkeenä. Syljeneritys vastaa ehdotonta reaktiota. Lukuisia erilaisia ehdollistumiskokeita on sittemmin suoritettu niin ihmisillä kuin eläimillä.[1][2]

Pavlov sai 1904 Nobelin lääketieteen palkinnon ruoansulatusjärjestelmän tutkimisesta.[3]

Ivan Pavlovista on tullut nykyaikaisen oppimisteorian kuuluisin nimi ja hänen työnsä on perustana behavioristiselle psykologialle. Pavlov ei koskaan pitänyt itseään psykologina, päinvastoin hän usein halveksi heitä. Pavlovin mukaan kaiken tutkimuksen tuli perustua objektiivisiin, mitattavissa oleviin tosiasioihin. Koirakokeissa tämä mitattava tosiasia oli koiran erittämän syljen määrä.

Omasta mielestään Pavlov tutki vain ruuansulatusjärjestelmää. Hänen seuraajansa Neuvostoliitossa ja muualla maailmassa laajensivat ehdollisten refleksien tutkimisen muihin tahattomiin fyysisiin toimintoihin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivan Pavlov.
  1. a b c d e Gantt, W. Horsley: Ivan Petrovich Pavlov Encyclopædia Britannica. 19.7.2018. Viitattu 13.9.2018 (englanniksi).
  2. a b Ivan Pavlov - Nobel Lecture: Physiology of Digestion NobelPrize.org. Viitattu 13.9.2018 (englanniksi).
  3. The Nobel Prize in medicine 1904 NobelPrize.org. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]