Ivan Pavlov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ivan Pavlov

Ivan Petrovitš Pavlov (ven. Иван Петрович Павлов, 26. syyskuuta (J: 14. syyskuuta) 1849 Rjazan27. helmikuuta 1936 Leningrad) oli venäläinen fysiologian tutkija, joka tunnetaan erityisesti kokeistaan koirilla.

Pavlov syntyi Rjazanissa kyläpapin poikana. Hän opiskeli fysiologiaa ja kemiaa Pietarissa ja lääketiedettä keisarillisessa akatemiassa ja valmistui 1879. Hän työskenteli Carl Ludwigin alaisuudessa Leipzigissä ja Rudolf Heidenhainin alaisuudessa Breslaussa (nyt Wrocław, Puola). Hän palasi Pietariin 1888 ja aloitti itsenäisen tutkimuksen sydämen fysiologiasta ja verenpaineesta koirilla. Vuonna 1890 Pavlov nimitettiin keisarillisen akatemian fysiologian professoriksi. Pavlov toimi Pietarin sotilaslääketieteellisen akatemian professorina 18951914. Vuonna 1898 Pavlov aloitti koirilla tutkimukset ehdollisista reflekseistä, joihin hän keskittyi seuraavat kolmekymmentä vuotta.

Pavlovin koira, Pavlov Museo, 2005

Pavlov arvosteli kommunistista neuvostohallitusta, joka kielsi häntä muuttamasta maasta. Hän erosi virastaan 1924 kuullessaan pappien poikien tultua erotetuksi yliopistosta. Hallitus jatkoi kuitenkin hänen tukemistaan ja kohteli häntä kunnioittavasti.

Pavlov sai 1904 Nobelin lääketieteen palkinnon ruoansulatusjärjestelmän tutkimisesta.[1]

Ivan Pavlovista on tullut nykyaikaisen oppimisteorian kuuluisin nimi ja hänen työnsä on perustana behavioristiselle psykologialle. Pavlov ei koskaan pitänyt itseään psykologina, päinvastoin hän usein halveksi heitä. Pavlovin mukaan kaiken tutkimuksen tuli perustua objektiivisiin, mitattavissa oleviin tosiasioihin. Koirakokeissa tämä mitattava tosiasia oli koiran erittämän syljen määrä.

Omasta mielestään Pavlov tutki vain ruuansulatusjärjestelmää. Hänen seuraajansa Neuvostoliitossa ja muualla maailmassa laajensivat ehdollisten refleksien tutkimisen muihin tahattomiin fyysisiin toimintoihin.

Koirakokeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pavlovin koirien kielelle ripoteltiin lihajauhetta, joka sai aikaan syljeneritystä. Samalla soitettiin kelloa. Pian pelkkä kellon soitto sai aikaan syljenerityksen. Tapahtumaa kutsutaan ehdollistumiseksi. Ruoka toimii ehdottomana ärsykkeenä ja kellon soitto ehdollisena ärsykkeenä. Syljeneritys vastaa ehdotonta reaktiota. Lukuisia erilaisia ehdollistumiskokeita on sittemmin suoritettu niin ihmisillä kuin eläimillä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivan Pavlov.
  1. The Nobel Prize in medicine 1904 (elämänkerta ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)