António Egas Moniz

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
António Egas Moniz

António Caetano de Abreu Freire Egas Moniz (29. marraskuuta 187413. joulukuuta 1955 Lissabon)[1] oli portugalilainen neurologi. Hänelle myönnettiin Nobelin lääketieteen palkinto vuonna 1949.

Moniz opiskeli lääketiedettä Coimbran yliopistossa ja myöhemmin neurologiaa Bordeaux’ssa ja Pariisissa. Hänet muistetaan ensimmäisen lobotomian suorittajana (1936). Moniz kutsui leikkausta "etuotsalohkon leukotomiaksi". Hän suoritti leikkauksen 20 potilaalle, joista joillakin oli ahdistusta ja masennusta, joillakin krooninen skitsofrenia.

Tulokset, joita Moniz väitti saaneensa, herättivät suurta kiinnostusta hänen kirjansa julkaisuvuonna 1936. Hänen epätarkkuutensa, törkeä huolimattomuutensa ja mahdollinen epärehellisyytensä ohitettiin terapeuttisen innostuksen huumassa. Monizin työ johti "psykokirurgian" (hänen itsensä keksimä termi) räjähdysmäiseen kasvuun kaikkialla maailmassa, muun muassa Brasiliassa, Isossa-Britanniassa ja erityisesti Italiassa. Suurinta vastakaikua psykokirurgia sai Yhdysvalloissa, missä neurologi Walter Freeman keksi uuden kirurgisen menetelmän, jota hän kutsui transorbitaaliseksi lobotomiaksi. Vuoteen 1949 mennessä Yhdysvalloissa oli tehty yli 10 000 tällaista leikkausta, ja seuraavat 10 000 tehtiin seuraavan kahden vuoden aikana.lähde?

Monizilla oli myös poliittinen ura. Hän istui Portugalin parlamentissa 1903–1917 ja toimi muun muassa ulkoministerinä 1918 sekä suurlähettiläänä Espanjassa. Jätettyään politiikan hän toimi vuosina 1921–1944 neurologian professorina Lissabonin yliopistossa.

Psykiatrinen potilas ampui Monizia vuonna 1939, mutta hän selvisi hengissä ja kuoli vasta vuonna 1955.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Egas Moniz - Facts Nobelprize.org. Viitattu 27.12.2015. (englanniksi)