Svante Pääbo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Svante Pääbo
Henkilötiedot
Syntynyt20. huhtikuuta 1955 (ikä 69)
Tukholma, Ruotsi
Kansalaisuus Ruotsi ruotsalainen
Koulutus ja ura
Instituutti Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology
Tutkimusalue Perinnöllisyystiede
Tunnetut työt FOXP2-kieligeenin löytäminen
Neandertalinihmisen perimän selvittäminen
Palkinnot Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinto (1992)
Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (2022)
Aiheesta muualla
www.eva.mpg.de/genetics/staff/paabo

Svante Pääbo (s. 20. huhtikuuta 1955 Tukholma) on ruotsalainen evoluutiogenetiikkaan erikoistunut biologi. Pääbo valmistui tohtoriksi Uppsalan yliopistosta 1986. Hän on toiminut vuodesta 1997 Max Planck -instituutin genetiikan osaston johtajana Leipzigissa Saksassa. Hänelle myönnettiin 1992 Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinto, joka on Saksassa arvostetuimpia tutkimustyöstä myönnettyjä palkintoja. Pääbo tunnetaan myös paleogenetiikan alan perustajana. Paleontologian ja genetiikan yhdistävä ala tutkii muun muassa varhaisia ihmisiä ja muinaisia ihmispopulaatioita.

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääbon äiti oli ruotsinvirolainen kemisti Karin Pääbo.[1] Vuonna 1944 neuvostomiehitystä Ruotsiin paennut Karin Pääbo halusi poikansa integroituvan ruotsalaiseen yhteiskuntaan, joten hän ei puhunut Svantelle viroa. "Kasvoin tietäen mikä Viro on, mutta en puhu viroa. En ole koskaan käynyt virolaista koulua. Identifioidun ruotsalaisiin, mutta minulla on erityissuhde Viroon", on Pääbo kuvaillut.[2] Pääbon isä oli biokemisti Sune Bergström, joka sai vuonna 1982 Nobelin lääketieteen palkinnon.[3]

Pääbon tunnetuimpia löytöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääbo nousi ensimmäistä kertaa 1985 julkisuuteen, kun hän onnistui eristämään 2 400 vuotta vanhasta muumiosta DNA:ta, jota voidaan käyttää molekyyliarkeologisiin tutkimuksiin. Pääbon johtama osasto julkisti elokuussa 2002 löytäneensä puhekykyyn vaikuttavan FOXP2-kieligeenin, jonka puute tai vahingoittuneisuus aiheuttaa ihmisillä kielellisiä ongelmia.

Max Planck -instituutin tutkijat Pääbon johdolla julkistivat 2006 aikeensa sekvensoida neandertalinihmisen koko genomin. He onnistuivat eristämään muinais-DNA:ta yli 30 000 vuotta vanhoista neandertalinihmisen jäänteistä.

Charles Darwinin 200-vuotispäivänä 12. helmikuuta 2009 julkistettiin Pääbon ryhmän uusia tutkimustuloksia neandertalinihmisen perimästä. Perimä oli silloin suurin piirtein kokonaan avattu, vain tarkistusluenta oli jäljellä, ja sen sanottiin olevan todennäköisesti valmis viimeistään 2010.[4]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Time-lehti valitsi Pääbon vuonna 2007 sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle.

Pääbolle myönnettiin Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto vuonna 2022.[6] Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinnon hän sai vuonna 1992.[7]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oidermaa, Jaan-Juhan: Nobeli meditsiinipreemia pälvis Eesti juurtega Svante Pääbo ERR Novaator. 3. lokakuuta 2022. Eesti Rahvusringhääling (Viron yleisradio). Viitattu 7. lokakuuta 2022. (viroksi)
  2. Tigasson, Külli-Riin: Täismahus: Svante Pääbo: mis tegi inimesest inimese? Eesti Päevaleht. 17. maaliskuuta 2012. Viitattu 7. maaliskuuta 2022. (viroksi)
  3. Kolbert, Elizabeth: Sleeping with the Enemy newyorker.com. 8.8.2011. Viitattu 6.11.2019. (englanniksi)
  4. Timo Paukku: Neandertalin ihmisen arvoitus on vihdoinkin ratkeamassa. Helsingin Sanomat, 13.2.2009, s. B1. Tiivistetty versio. Viitattu 13.2.2009.
  5. Ordnar till tretton exceptionella svenskar Kungl. Maj:ts Orden. 21.3.2024. Viitattu 20.4.2024. (ruotsiksi)
  6. Svante Pääbo The Nobel Foundation. Viitattu 3.10.2022. (englanniksi)
  7. Svante Pääbo, PhD napapainconference.com. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]