Roger Sperry

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Roger Wolcott Sperry (20. elokuuta 191317. maaliskuuta 1994) oli yhdysvaltalainen neuropsykologi. Vuonna 1981 hän sai Nobelin lääketieteen palkinnon David H. Hubelin ja Torsten Wieselin kanssa aivopuoliskot yhdistävän aivokurkiaisen vahingoittumisesta johtuvia muutoksia käsittelevästä tutkimuksesta.

Sperry syntyi Hartfordissa Connecticutissa Yhdysvalloissa vuonna 1913. Hänen vanhempansa olivat Francis Bushnell ja Florence Kraemer Sperry. Hänellä oli yksi veli nimeltä Russell Loomis. He varttuivat West Hartfordissa. Heidän isänsä kuollessa Roger oli vasta 11-vuotias. Sperry haki Oberlin Collegeen, mistä hän valmistui englannin kielen kandidaatiksi 1935 ja psykologian maisteriksi 1937. Tohtorin tutkinnon hän suoritti Chicagon yliopistossa 1941. Tutkinnon jälkeistä tutkimusta Sperry teki Karla Lashleyn kanssa Harvardin yliopistossa.

Vuonna 1949 Sperry meni naimisiin Norma Gay Deupreen kanssa. He saivat yhden pojan Glenn Michaelin ja yhden tyttären Janet Hopen.

Ennen Sperryn tutkimuksia tehtyjen tutkimusten perusteella oli päätelty, että aivojen osa-alueet olivat varsin erilaistumattomia ja hyvinkin vaihdannaisia. Tutkimuksissaan Sperry kuitenkin haastoi tämän näkemyksen osoittamalla, että varhaisen kehittymisen jälkeen hermoradat ovat varsin pysyviä.

Nobel-palkitussa työssään Sperry hoiti epileptikkoja eristämällä aivopuoliskoja yhdistävän aivokurkiaisen. Sitten Sperry kollegoineen tutki näiden potilaiden kykyä suoriutua tehtävistä, joiden tiedettiin kuuluvan tietylle aivopuoliskolle ja näin osoitti että kummallakin puoliskolla oli itsenäinen tietoisuus.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.