Emil Adolf von Behring
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Emil Adolf von Behring | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. maaliskuuta 1854 Hansdorf, Preussi |
Kuollut | 31. maaliskuuta 1917 (63 vuotta) Marburg, Saksan keisarikunta |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Robert Koch ja Kitasato Shibasaburō |
Oppilaat | Johannes Andreas Grib Fibiger |
Tutkimusalue | bakteriologi |
Palkinnot | Nobelin lääketieteen palkinto (1901) |
Emil Adolf von Behring (15. maaliskuuta 1854 Hansdorf, Preussi – 31. maaliskuuta 1917 Marburg, Saksa)[1] oli saksalainen lääkäri ja bakteriologi, joka toimi Marburgin yliopiston professorina. Hän keksi organismin kyvyn muodostaa antitoksiineja (vastamyrkkyjä) sisään tunkeutuneita bakteerimyrkkyjä eli toksiineja vastaan. Löydön ensimmäinen käytännön sovellus oli kurkkumätää vastaan käytetty seerumihoito, jonka kehittämisestä Behring sai ensimmäisen Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1901.[2] Behring teki palkinnon perusteena olleen tutkimuksen yhdessä japanilaisen Kitasato Shibasaburōn kanssa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Emil von Behring (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 26.12.2023.
- ↑ The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1901 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel Prize. Viitattu 12.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emil Adolf von Behring Wikimedia Commonsissa
|