Robert Koch
| Robert Koch | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. joulukuuta 1843 Clausthal-Zellerfeld |
| Kuollut | 27. toukokuuta 1910 (66 vuotta) Baden-Baden |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Georg Meissner ja Rudolf Virchow |
| Oppilaat | Johannes Andreas Grib Fibiger, August von Wassermann, Alexander Crever Abbott ja John Addison Fordyce |
| Tutkimusalue | Mikrobiologia |
| Palkinnot |
 Nobelin lääketieteen palkinto (1905) |
 Nimikirjoitus |
|
Robert Koch (11. joulukuuta 1843 Clausthal-Zellerfeld – 27. toukokuuta 1910 Baden-Baden)[1] oli saksalainen lääkäri ja mikrobiologian uranuurtaja. Koch valmistui lääkäriksi Göttingenin yliopistosta 1866. Hänen anatomian professorinsa, Jacob Henle, oli esittänyt teorian, jonka mukaan tarttuvat taudit ovat elävien loiseliöiden aiheuttamia. Koch sai luultavasti häneltä innoituksen tutkia mikrobiologiaa.
Kochin tieteellinen ura alkoi hänen ollessaan lääkärinä Wollsteinissa. Pernarutto oli tuolloin karjan vitsauksena. Koch kiinnostui aiheesta ja pystytti alkeellisen laboratorion kotiinsa. Vuosien työn jälkeen hän pystyi osoittamaan, että pernaruton saa aikaan maaperässä asuva bakteeri. Hän onnistui eristämään ja viljelemään bakteerin ja osoitti, että kyseinen viljelmä saa aikaan pernaruton hiirissä.
Kochin pernaruttoa koskevat tulokset julkaistiin 1876 ja hän alkoi saada mainetta. Hän sai viran Berliinissä ja oikean laboratorion. Hän jatkoi bakteriologisia tutkimuksiaan ja eristi mm. koleraa aiheuttavan vibriobakteerin. Vuonna 1882 hän löysi tuberkuloosia aiheuttavan Mycobacterium tuberculosis -bakteerin. Hänelle myönnettiin lääketieteen ja fysiologian Nobelin palkinto 1905.[2]
Kochin uraauurtava merkitys liittyy infektiotautien tutkimukseen ja yleiseen bakteriologiaan. Koch oli ensimmäinen mikrobiologi, joka ymmärsi, että bakteerien tutkimuksessa on välttämätöntä saada aikaan puhdasviljelmä, jossa on vain yksi bakteerikanta. Hän laati myös ns. Kochin postulaatit, jotka ovat edelleen käytössä tutkittaessa tietyn taudin mahdollista mikrobiologista alkuperää.
Kochin postulaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mikro-organismin on löydyttävä runsaslukuisena kaikista eliöistä, jotka kärsivät kyseisestä taudista, mutta sitä ei tulisi löytyä terveistä eliöistä.
- Mikro-organismi täytyy voida eristää sairaasta eliöstä, ja sitä täytyy voida kasvattaa laboratoriossa keinotekoisessa elatusaineessa puhdasviljelmänä.
- Puhdasviljelmästä otetun mikro-organismin pitäisi aiheuttaa terveessä koe-eliössä sama sairaus, joka havaittiin alkuperäisessä sairaassa eliössä.
- Kokeellisesti aikaansaadusta infektiosta täytyy voida eristää sama mikro-organismi uudelleen puhdasviljelmänä.
Koch kuitenkin hylkäsi ensimmäisen postulaatin universalistisen vaatimuksen kokonaan sen jälkeen kun hän löysi koleran (ja myöhemmin lavantaudin) oireettomia taudinkantajia.[3] Nykyisin tiedetään, että oireeton taudinkantajuus on yleinen piirre monissa tartuntataudeissa, etenkin polion, herpes simplexin, HIV:n ja hepatiitti C:n kaltaisissa virustaudeissa. Erityisenä esimerkkinä: kaikki lääkärit ja virologit ovat yhtä mieltä siitä, että poliovirus aiheuttaa halvaantumisen vain muutamissa infektiotapauksissa ja että poliorokotteen menestys sairauden ehkäisemisessä tukee vakaumusta siitä, että poliovirus on taudinaiheuttaja.
Kolmannessa postulaatiossa lukee "pitäisi" eikä "täytyy", koska kuten Koch itse todisti sekä tuberkuloosin että koleran tapauksissa,[4] kaikki taudinaihettajalle altistetut eliöt eivät sairastu. Sairastumattomuus voi johtua sellaisista tekijöistä kuin yleinen terveys ja toimiva immuunijärjestelmä; aiemman altistumisen tai rokotuksen kautta hankittu immuniteetti; tai geneettinen immuniteetti (kuten malarian vastustuskyky, joka voi tulla siitä että on vähintään yksi sirppisoluanemiaa aiheuttavista alleeleista).
Toinen postulaatti voidaan myös lykätä tiettyillä mikro-organismeilla tai asioilla, joita ei voida (ainakaan vielä) kasvattaa elatusaineessa puhdasviljelmänä. Esimerkkinä on Creutzfeldt–Jakobin taudin aiheuttavat prionit.[5] Yhteenvetona, todistusaineisto joka täyttää Kochin postulaatit on riittävä mutta ei välttämätön syy-yhteyden osoittamiseksi.
Postulaattien historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kochin postulaatit kehitettiin 19. vuosisadalla yleiseksi ohjeeksi silloisilla menetelmillä isoloitavissa olevien patogeenien tunnistamiselle.[6] Jo Kochin aikana tunnistettiin, että tietyt tartunnanaiheuttajat olivat syyllisiä sairauksiin vaikka ne eivät täyttäneet kaikkia postulaatteja.[4][7] Yritykset soveltaa Kochin postulaatteja jäykästi virustautien diagnosoimiseen 19. vuosisadan loppupuolella, aikana jolloin viruksia ei voitu nähdä eikä niitä osattu eristää näytteistä, on voinut hidastaa virologian tieteenhaaran varhaista kehitystä.[8][9] Nykypäivänä, useita tartunnanaiheuttajia hyväksytään sairauksien aiheuttajiksi vaikka ne eivät täytä kaikkia Kochin postulaateista.[10] Näin ollen, vaikka Kochin postulaatit ovat edelleen historiallisti merkittäviä ja jatkavat mibrobiologisen diagnosoinnin valaistamista, kaikkien neljän postulaatin täyttyminen ei ole vaatimus syy-yhteyden osoitukseen.
Kochin postulaateilla on myös ollut vaikutus tieteilijöihin, jotka ovat tutkineet mikrobisia patogeeneja molekyyläärisestä näkökulmasta. 1980-luvulla kehitettiin molekyläärinen versio Kochin postulaateista ohjaamaan mikrobeista löytyvien virulenssitekijöitä koodaavien geenien tunnistamisessa.[11]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ britannica.com: Robert Koch
- ↑ The Nobel Prize in medicine 1905 (elämäkerta ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Koch, Robert: Über den augenblicklichen Stand der bakteriologischen Choleradiagnose. Zeitschrift für Hygiene und Infectionskrankheiten, 1893, 14. vsk, s. 319–333. doi:10.1007/BF02284324. (saksaksi)
- ↑ a b Koch, Robert: ”Die Aetiologie der Tuberkulose”, Mittheilungen aus dem Kaiserlichen Gesundheitsamt, s. 1–88. {{{Julkaisija}}}, 1884. (saksaksi)
- ↑ Inglis, T.J.: Principia aetiologica: taking causality beyond Koch's postulates. Journal of Medical Microbiology, marraskuu 2007, 56. vsk, nro Pt 11, s. 1419–22. PubMed:17965339. doi:10.1099/jmm.0.47179-0. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Walker, L.; Levine, H.; Jucker, M.: Koch's postulates and infectious proteins. Acta Neuropathol (Berl), 2006, 112. vsk, nro 1, s. 1–4. PubMed:16703338. doi:10.1007/s00401-006-0072-x. (englanniksi)
- ↑ Koch, Robert: Ueber den augenblicklichen Stand der bakteriologischen Choleradiagnose. J. Hyg. Inf., 1893, 14. vsk, s. 319–33. doi:10.1007/BF02284324. (saksaksi)
- ↑ Brock, Thomas D.: Robert Koch: a life in medicine and bacteriology. Washington DC: American Society of Microbiology Press, 1999. ISBN 1-55581-143-4. (englanniksi)
- ↑ Evans, A.S.: Causation and disease: the Henle-Koch postulates revisited. Yale J Biol Med, toukokuu 1976, 49. vsk, nro 2, s. 175–95. PubMed:782050. (englanniksi)
- ↑ Jacomo, V.; Kelly, P.; Raoult, D.: Natural history of Bartonella infections (an exception to Koch's postulate). Clin Diagn Lab Immunol, 2002, 9. vsk, nro 1, s. 8–18. PubMed:11777823. doi:10.1128/CDLI.9.1.8-18.2002. (englanniksi)
- ↑ Falkow, S.: Molecular Koch's postulates applied to microbial pathogenicity. Rev. Infect. Dis., 1988, 10. vsk, nro Suppl 2, s. S274–6. PubMed:3055197. doi:10.1093/cid/10.Supplement_2.S274. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Koch Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
| ||||||||||||||||||||||||||
