Konrad Lorenz

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Konrad Lorenz
Konrad Lorenz.JPG
Syntynyt 7. marraskuuta 1903
Kuollut 27. helmikuuta 1989 (85 vuotta)
Kansallisuus Itävalta
Tutkimusala eläinten käyttäytyminen
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (1973)

Konrad Zacharias Lorenz (7. marraskuuta 190327. helmikuuta 1989) oli itävaltalainen lääkäri ja biologi, etologian uranuurtaja ja nobelisti; hän keksi muun muassa leimautumisilmiön. Hän sai tunnustukseksi työstään yhdessä Karl von Frischin ja Nikolaas Tinbergenin kanssa 1973 Nobelin lääketieteen palkinnon yksilöiden järjestäytymistä ja esille tuloa sekä eläinten sosiaalisen käyttäytymisen malleja koskevista tutkimuksistaan.[1] Lorenz kirjoitti eläinten käyttäytymisestä myös useita kansantajuisia kirjoja.

Adolf Hitlerin liitettyä Itävallan Saksaan vuonna 1938 Lorenz liittyi välittömästi natsipuolueen jäseneksi - asia, jonka hän myönsi julkisesti vasta vuosia myöhemmin, kun jäsenhakemus tuli tietoon.[2] Hän työskenteli toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 miehitetyssä Puolassa Poznanissa (Posen) Rudolph Hippiuksen tutkimuksen tutkimuspsykologina nimikkeellä Ehrenametlicher Mitarbeiter tutkimassa "saksalais-puolalaisten hybridien" rodullista lisääntymiskelpoisuutta, ja niiden perusteella pääteltiin että hybiridit menettivät kummankin "rodun" parhaat puolet. Lorenzin osallistumisen laajutta tutkimuksessa ei ole tullut tietoon.[3] Tutkimuksen perusteella rodullisesti alempiarvoisiksi tai psykologisesti asosiaalisiksi luokitellut kuljetettiin keskitysleireillelähde? Sodan loppuvaiheessa Lorenz siirrettiin rintamalle, ja hän joutui neljäksi vuodeksi sotavankeuteen Neuvostoliittoon.[1]

Natsismi-kytkösten takia Lorenzin Nobelia vastustettiin, mutta palkinto kuitenkin myönnettiin.[4]

Salzburgin yliopisto peruutti kunniatohtoruuden natsikytkösten takia Lorenzin kuoleman jälkeen.[2]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eläimet kertovat: Eläinten käyttäytyminen tiedemiehen tulkitsemana. (Er redete mit dem Vieh, den Vögeln und den Fischen, 1949.). Suomentanut Jukka Koskimies. Alkusanat kirjoittanut Pontus Palmgren. Kuvitus tekijän. 5. painos (1. painos 1953). Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-8998-3.
  • Koiran elämää: Tiedemies kertoo koirista. (So kam der Mensch auf den Hund, 1950.). Suomentanut Kirsti Ahlman ja Kari Lagerspetz. 2. painos 1965. Helsinki: Tammi, 1955.
  • Niin sanottu paha. (Das sogenannte Böse: Zur Naturgeschichte der Aggression, 1963.). Suomentanut luvut 1–5 Maija-Liisa ja Ilkka Koivisto & luvut 6–14 Esko Kärhä. Helsinki: Tammi, 1968.
  • Eläimet ja ihmiset. (Über tierisches und menschliches Verhalten: Aus dem Werdegang der Verhaltenslehre. Gesammelte Abhandlungen, Bd. 1, 1967.) Valikoima saks. alkuteoksesta. Suomentanut Jukka Koskimies. Helsinki: Tammi, 1967.
  • Kahdeksan kuolemansyntiä. (Die acht Todsünden der zivilisierten Menschheit, 1973.). Suomentanut Virve Kajaste. 2. painos 1974. Helsinki: Tammi, 1974. ISBN 951-30-2796-1.
  • Peilin kääntöpuoli: Tutkielma inhimillisen tiedon luonnonhistoriasta. (Die Rückseite des Spiegels: Versuch einer Naturgeschichte menschlichen Erkennens, 1973.). Suomentanut Anto Leikola. Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-3166-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eckhard H. Hess: Konrad Lorenz Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.8.2017. (englanniksi)
  2. a b Nobel Prize-winning Nazi posthumously stripped of doctorate Times of Israel. 2015. Viitattu 18.8.2017. (englanniksi)
  3. Richard W. Burkhardt: Patterns of Behavior viitattu 18.8.2017 (Google Books) s. 267–270 (englanniksi)
  4. Nobel Prize Winner Accused of Having Promulgated Nazi Racial Theories Jewsh Telegraphic Agency. 1973. Viitattu 18.8.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.