Ihmisen evoluutio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ihmisen evoluutiolla tarkoitetaan ihmisen (suku Homo) kehittymistä ja eriytymistä omaksi lajikseen ihmisen ja muiden apinoiden tai apinaihmisten yhteisestä kantamuodosta. Ihmisen evoluutiossa voidaan käsitellä myös kädellisten lahkon kehitystä, sekä muita hominideja, kuten suvun Australopithecus apinaihmisiä.

Ihmisten suku kehittyi noin 2–2,5 miljoonaa vuotta sitten. Varhaisin sukuun sijoitettu laji oli Homo habilis, joskin sitä voidaan myös pitää vielä vasta esi-ihmisenä. Ensimmäiset kiistattomat ihmiset olivat pystyihmiset. Niistä kehittyi heidelberginihminen, josta puolestaan kehittyi Afrikassa nykyihminen sekä Euroopassa neandertalinihminen ja Aasiassa denisovanihminen.

Ihmisten, apinaihmisten ja ihmisapinoiden kehitystä kuvaavat sukupuut näyttivät vielä jokin aika sitten varsin selkeiltä. Uusimpien löytöjen myötä sukupuu on muuttunut ”kehityspensaaksi”, johon pitäisi saada mahdutettua lukemattomat viime vuosina löydetyt uudet sukulaiset. Monet aiemmat käsitykset ovat osoittautuneet liian yksinkertaisiksi: ihminen ei ole suoraan kehittynyt nykyisenlaiseksi ihmisapinoista, vaan kehityslinjassa on ollut useita haaroja.

Maapallolla on yleensä elänyt samanaikaisesti useita eri ihmis- ja apinaihmislajeja. On uskottu, että 30 000 vuotta sitten neandertalinihmisen kuoltua sukupuuttoon syntyi nykyinen tilanne, jossa maailmassa on vain yksi ihmislaji, nykyihminen. Vuonna 2003 Indonesian Floresin saarelta tehdyn löydön perusteella on kuitenkin esitetty, että vielä huomattavasti neandertalinihmisen sukupuuttoa myöhemmin maapallolla eli nykyihmistä paljon pienikokoisempi ihmislaji, floresinihminen.

Merkittävimpiä kehitysaskeleita ja näkyvimpiä muutoksia ihmisen evoluutiossa ovat olleet kahdella jalalla kävelyyn siirtyminen, karvapeitteen väheneminen, puhe-elimistön kehittyminen puheelle sopivaksi sekä aivojen kasvua seuranneen älykkyyden kehityksen aikaansaama kulttuurin synty.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen evoluutiota tutkii paleoantropologian tieteenala. Se hyödyntää useita tieteenaloja kuten perinnöllisyystiedettä, ekologiaa ja paleoekologiaa sekä etologiaa. Ihmisen evoluutiosta saadaan tietoa ensisijaisesti fossiilien kautta. Fossiileita saadaan arkeologisista kaivauksista ja niitä ajoitetaan geokemiallisilla iänmääritysmenetelmillä. Fossiileista pystytään määrittelemään lajit, asuinpaikat ja elinaikakaudet. Ihmislajien elintavoista, sukupuuttoon kuolinajasta tai muuntumisesta toiseksi lajiksi saadaan tietoa fossiilien löytöpaikoista saatujen tietojen perusteella.[1]

Fossiilit vaativat säilyäkseen tietynlaiset olosuhteet. Varhaisten hominidien fossiileja löytyy oikeanlaisista mioseenin ja pleistoseenin välisistä sedimenttikerroksista, lähinnä järvi- ja jokikerrostumista. Varhaisia hominideja oli myös melko vähän. Sen vuoksi fossiileja on löydetty lähinnä vain kolmelta alueelta: Itä-Afrikan hautavajoamav, Tšadjärven altaasta ja Etelä-Afrikan luolista.[2]

Kehityshyppäykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen kantamuodot ja sukulaiset ovat kehittyneet samanlaisten tekijöiden ohjaamina kuin muutkin eläimet. Aiemmin evoluution ajateltiin tapahtuvan melko tasaisella nopeudella, mutta nykyisin tutkijat katsovat ihmistenkin kehityksessä olleen useita hyppäyksellisiä vaiheita.[3]

Kahdelle jalalle siirtyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen hyppäys kehityksessä tapahtui noin 7–8 miljoonaa vuotta sitten, kun ilmasto muuttui kuivemmaksi ja viileämmäksi, metsät kutistuivat ja savannit levisivät. Jonkin afrikkalaisen ihmisapinalajin populaatio vastasi tähän valintatilanteeseen. Tämän populaation yksilöistä alkoi kehittyä pystyasennossa kävelijöitä, kaikkien apina- ja esi-ihmisten sekä ihmisten kantamuotoja.[4]

Kahdella jalalla liikkumiseen liittyy lukuisia uusia sopeutumia. Suurimpia muutoksia tapahtuu selkärangan, lantion, alaraajojen ja jalkojen rakenteessa. Myös kallon kiinnittyminen selkärangan yläpäähän muuttuu. Kaksijalkainen liikkuminen sai todennäköisesti alkunsa, kun ihmisen esi-isät liikkuivat noutamaan pitkien matkojen päästä ravintoa, kun ilmasto muuttui ja metsät hävisivät. Pystyn liikkumistavan on osoitettu olevan energiaystävällisempi vaihtoehto, joten valinta suosi sitä. Toinen koulukunta puolestaan perustelee pystyasentoista liikkumistapaa sillä, että se vapautti kädet, joilla pystyi kantamaan esineitä.

Työkalujen käyttöönotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava suurempi nopean kehittymisen vaihe tapahtui noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten, jolloin ihmisten kantamuodot alkoivat valmistaa apuvälineitä, työkaluja ja aseita.[5] Syntyi Olduvain kulttuuri, jonka myötä ihmisen sukulaiset saivat uudenlaisia tehokkaita keinoja päästä käsiksi ravintoon sekä puolustaa itseään pedoilta.[6]

Ruumiinrakenteen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas hyppäys kehityksessä tapahtui vajaat 1,8–1,7 miljoonaa vuotta sitten, kun esi-ihmisille alkoi kehittyä nykyihmisillekin tyypillinen ruumiinrakenne. Tämä afrikanpystyihminen levisi Afrikasta Aasiaan ja Eurooppaan. Pystyihminen otti käyttöön myös tulen ja kehitti uudenlaisia kiviesineitä.[7]

Aivojen kasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljännessä hyppäyksessä 600 000 vuotta sitten ihmisen aivojen koko kasvoi äkillisesti. Samalla syntyi heidelberginihminen, jonka aivot olivat jo samankokoiset kuin nykyihmisellä.[8]

Kulttuurin kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidettä hyppäystä ihmisen kehityksessä kutsutaan kulttuurivallankumoukseksi, joka alkoi noin 100 000 vuotta sitten Afrikassa. Nykyihmisen kulttuuri muuttui merkittävästi tehokkaammaksi, ja ihmiset alkoivat tehdä yhä monimutkaisempia kiviesineitä. Nopeasti uutta luovaksi ja kulttuuria kehittäväksi nykyihmiset muuttuivat 50 000–60 000 vuotta sitten. Luultavasti noin 40 000 vuotta sitten ihmiset keksivät musiikin; he kehittivät huiluja ja muita soittimia. Samoihin aikoihin ihmiset alkoivat haudata kuolleita, ommella vaatteita, rakentaa asumuksia, tehdä veistoksia ja viettää juhlia. Tähän kulttuuriseen hyppäykseen ei näytä liittyvän rakenteellisia muutoksia, vaan kyseessä oli todennäköisesti aivojen sisäisen organisaation ja hermoston kehittyminen: ihmisten kyky keksiä uutta parani huomattavasti. Näin todellinen nykyihminen olisi syntynyt nopeasti parantuneen ajattelun ja siihen liittyen viestinnän nopean kehittymisen myötävaikutuksella.

Kädellisten kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valikoima kädellisten kalloja

Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkoon, joka on yksi nisäkäslahkoista. Kädellisten kantamuodot alkoivat kehittyä 75–65 miljoonaa vuotta sitten ilmeisesti hyönteissyöjämäisistä nisäkkäistä. Varhaisimmat kädelliset kehittyivät mesotsooisen maailmankauden lopussa noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Paleoseenikauden alkukädelliset olivat kooltaan kissaa pienempiä ja pitkäkuonoisia.[9]

Alkukädellisten jälkeen tulleet kädelliset sijoitetaan kahteen heimoon, Omomyidae eli omomyidit ja Adapidae eli adapidit. Nämä alkukädellisiä kehittyneemmät lajit levisivät laajalle, ympäri maapallon. Eoseenikaudella näiden kehittyneiden kädellisten kilpailuetuja olivat erikoistumattomuus, suuret aivot ruumiiseen nähden ja binokulaarinen näkö. Ominaisuuksien takia ne oppivat uusia käyttäytymistapoja, käyttivät monipuolista ruokaa ja oppivat löytämään uusia ravintokohteita. Eoseenikauden kädelliset muistuttivat nykyisiä makeja ja kummituseläimiä.[10]

Vielä tuntematon, luultavasti melkoisesti puoliapinoita muistuttanut kädellismuoto kehittyi edelleen. Vähitellen tämä muoto alkoi yhä enemmän muistuttaa nykyisiä apinoita. DNA-molekyylien perusteella itä- ja länsiapinat erkaantuivat jo varhaisessa vaiheessa, eoseenikauden lopussa. DNA-molekyylit osoittavat myös sen, että häntä- ja ihmisapinat erkaantuivat oligoseenikauden lopulla. Näistä oligoseenikauden apinoista on löydetty runsaasti fossiilisia todisteita.[11]

Ihmisapinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen ja muut ihmisapinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen kuuluu ihmisapinoiden (Hominoidea) yläheimoon ja isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon. Ihminen on yksi varsinaisten apinoiden itäapinoiden ryhmään kuuluva ihmisapinalaji. Ihmisten lähimmät elossa olevat sukulaiset ovat suuret ihmisapinat. Kaikki erot nykyisten lajien välillä ovat syntyneet sen jälkeen kun niillä oli viimeinen yhteinen kantamuoto. Ihmisapinoista ihmistä lähimpänä kehityshistoriassa on simpanssi. Gorillat eroavat ihmisestä jonkin verran enemmän ja orangit vieläkin enemmän. Vähiten ihmisiä muistuttavat gibbonit eli pienet ihmisapinat. Molekyylien tasolla monet ihmisen valkuaisaineet ovat täsmälleen samanlaiset kuin simpanssilla, toiminnalliset DNA:t ovat 99,4-prosenttisesti identtiset. Ihmisten paikka ihmisapinoissa on kiistaton elimistön rakenteen ja toiminnankin puolesta. Tutkijat ovat tunnistaneet mutaatioita, joita on ainoastaan ihmisten kehityslinjassa. 8,7 prosentissa ihmisten kehityslinjan geeneissä valinta on suosinut muutosta ja niissä on tapahtunut evoluutiota. Luonnonvalinta on vaikuttanut jopa kolmannekseen ihmisen geeneistä kädellisten kehityksen viimeisen 30 miljoonan vuoden aikana.

Ihmisapinoiden kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimpien tunnettujen ihmisapinoiden tiedetään eläneen Afrikassa mioseenikauden alkupuolella 23–15 miljoonaa vuotta sitten. Nämä puissa eläneet Proconsul-sukuun sijoitetut ihmisapinalajit olivat nelijalkaisia, pieniaivoisia ja hännättömiä. Esimerkiksi lajin Proconsul heseloni kallo oli huomattavan ”ihmismäinen”.[12]

Suuret ihmisapinat ja gibbonit erkanivat toisistaan noin 14–22 miljoonaa vuotta sitten ja orangit 13–15 miljoonaa vuotta sitten. Jäljelle jäi kehityshaara, joka sisältää ihmisen ja muut Afrikan suuret ihmisapinat. Ajanjaksolta 13,5–7,0 miljoonaa vuotta sitten on löydetty vain vähän fossiileja, ja siksi mioseenikauden monista ihmisapinalajeista ei ole löytynyt kiistatonta ihmisen kehityslinjan kantaisää. Tästä haarasta erosi ensimmäisenä 8–10 miljoonaa vuotta sitten nykyisten gorillojen kantamuoto, ja simpansseihin johtava kantamuoto erosi ihmisen linjasta 7–8 miljoonaa vuotta sitten.[13] Simpansseja on ehdotettu liitettäväksi ihmisten sukuun (Homo), mutta myöhempien ihmislajien kulttuuri on niin paljon poikkeavaa, että se on sijoitettu omaan sukuunsa Pan.[14] Ihmisten sukupuuta on jouduttu muuttamaan useita kertoja uusien fossiililöydösten jälkeen, joita on 1980-luvun lopulta lähtien tehty entistä enemmän.[15]

Apinaihmiset ja esi-ihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apinaihmiset ja esi-ihmiset olivat ihmisen edeltäjiä. Vasta Homo-sukuun liitetyistä lajeista voidaan käyttää nimeä ihminen. Tällä hetkellä kehityslinja kulkee todennäköisesti apinaihmisistä esi-ihmisten (Kenyanthropus) kautta ihmislajeihin (Homo). Nimet eivät kuitenkaan osoita ajallista suhdetta, sillä vajaat kaksi miljoonaa vuotta sitten Afrikassa eli rinnakkain apinaihmislajeja, yksi esi-ihmislaji ja ihmislaji.

Apinaihmisiin voidaan liittää suvut Sahelanthropus, Orrorin, Ardipithecus, Australopithecus ja Paranthropus. Ihmisten kehityslinjalla tai hyvin lähellä sitä olevia lajeja kutsuntaan esi-ihmisiksi. Niitä ovat Kenyanthropus platyops ja Kenyanthropus/Homo rudolfensis.

Varhaiset apinaihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuntaa antava sukupuu, johon on sijoitettu suku Kenyanthropus ja Australopithecus siirretty läheiseksi sukulaislinjaksi. Myös toisenlaisia malleja on, joissa ihmisten suku Homo olisi kehittynyt suvusta Australopithecus. Tutkijat ovat yksimielisiä yleisestä suunnasta, mutta mielipide-eroja on yksityiskohdista vähäisten fossiililöytöjen vuoksi.

Ihmisen ja simpanssin kehityslinjat erosivat toisistaan paleoantropologien mukaan fossiililöytöjen perusteella noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten. Lajien DNA:ta vertailemalla erkaantuminen on ajoitettu kuuden miljoonan vuoden taakse. Senaikaisia fossiileja on kuitenkin löydetty hyvin vähän, joten tarkka ajoitus on yhä epävarma.[16]

Sahelinapinaihminen (Sahelanthropus) on Tšadista löytynyt ihmisapinasuku, jonka kallo muistuttaa niin ihmistä kuin simpanssiakin. Se eli 6–8 miljoonaa vuotta sitten eli juuri silloin kun ihmisen ja simpanssin kehityslinjat alkoivat erkaantua. Se saattaakin olla molempien kantamuoto tai kuulua jompaankumpaan kehityslinjaan, mutta vielä asiaa ei tiedetä varmasti.[17]

Tugeninapinaihminen (Orrorin tugenensis) on Afrikan suuresta hautavajoamasta löytynyt ihmisapina, joka eli mioseenikaudella noin 6,2–5,7 miljoonaa vuotta sitten. Laji saattaa olla ihmisen suora esi-isä, mutta löydettyjen fossiilien vähäisyyden vuoksi asia on vielä epävarma.[18]

Etiopianapinaihmisestä (Ardipithecus) tunnetaan kaksi lajia. Ardipithecus kadabba eli noin 5,5 miljoonaa vuotta sitten ja Ardipithecus ramidus noin 4,5 miljoonaa vuotta sitten. Etiopianapinaihminen on usein sijoitettu ihmisen sukuhaaraan, mutta asiasta ei ole yksimielisyyttä.[19]

Australopithecus ja Paranthropus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australopithecus afarensis -lajin on toisinaan uskottu olevan ihmisen esi-isä

Varhaisin Australopithecus (etelänapina) ilmaantui 4,1–5,1 miljoonaa vuotta sitten. Sen asema ihmisen kehityshaarassa on yhä epäselvä.[20] Sukuun kuuluu useita lajeja, yleisen rajauksen mukaan viisi tai kuusi.[21] Lajeista viimeisin, malapanapinaihminen, eli vielä samaan aikaan kuin vanhimmat Homo-sukuun luetut ihmiset, alle kaksi miljoonaa vuotta sitten.[22] Tunnetuin Australopithecus-fossiili on Lucyksi nimetty 3,2 miljoonaa vuotta vanha Australopithecus afarensis.[23]

Jotkut tutkijat ovat arvelleet joidenkin Australopithecusten saattaneen olla ihmisen esivanhempia. Ne ovat myös saattaneet olla jonkinlainen rinnakkaismuoto varhaisten ihmisten edeltäjille Kenyanthropuksille, mutta eivät siten ihmisten läheisiä esi-isiä.[24]

Australopithecuksen lähisuku on Paranthropus, "roteva apinaihminen". Rotevaksi sitä alettiin kutsua sen jykevän leuan vuoksi, mutta vartaloltaan se muistuttaa Australopithecusta.[25] Suvun lajit vankka-apinaihminen ja roteva-apinaihminen näyttivät kehittyvän huomattavasti kauemmaksi ihmismäisyydestä kuin hennot etelänapinat.

Australopithecus ja sen lähisukulainen Paranthropus erosivat merkittävästi simpansseista, gorilloista ja niiden lähisukulaisista. Ne erosivat myös yhtä selvästi ihmisten suvun lajeista, mutta ne ovat monessa suhteessa välimuotoja ihmisapinoiden ja ihmisten välillä. Ne kävelivät pystyssä ja olivat menestyneitä kädellisiä. Jotkin ominaisuudet niissä viittaavat vielä ajoittaiseen nelijalkaisuuteen ja hyvään kiipeilytaitoon. Ne eivät myöskään olleet yhtä taitavia käsistään kuin myöhemmät ihmislajit.

Kenianesi-ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenianesi-ihminen (Kenyanthropus platyops, 'litteänaamainen kenianihminen') on noin 3,5 miljoonan vuoden ikäinen laji. Se muistuttaa tietyiltä piirteiltään ihmistä, ja sen löytyminen 1998 vahvisti sitä käsitystä, että sen aikalainen afarinapinaihminen ei olekaan ihmisen esi-isä.[26] Kenianesi-ihmisen suhdetta ihmisen kehityslinjaan ei vielä tiedetä varmasti. Jos se osoittautuu ihmisen kantamuodoksi, useimmat Australopithecukset eivät sitä silloin voisi olla.[27]

Turkananihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkananihminen (Homo rudolfensis) on 1,9 miljoonaa vuotta sitten elänyt laji. Se muistuttaa kasvoiltaan kenianesi-ihmistä, ja sitä onkin ehdotettu liitettäväksi samaan sukuun. Turkananihminen oli noin 145–150 senttimetriä pitkä ja liikkui pystyasennossa.[28]

Käteväihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homo habiliksen rekonstruktio

Käteväihminen (Homo habilis) on 1,5–1,9 miljoonaa vuotta sitten elänyt laji. Se eli samaan aikaan ja samalla alueella kuin afrikanihminen ja turkananihminen. Siksi se ei välttämättä ole nykyihmisen esi-isä, kuten joskus on ajateltu, vaan kantamuoto olisikin jokin käteväihmisen edeltäjä.[29]

Ihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homo-suvun sukupuu brittiläisen antropologin Chris Stringerin mukaan vuodelta 2012.[30]

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisten suvun (Homo) katsotaan yleisimmin kehittyneen 2–2,5 miljoonaa vuotta sitten, vaikkakin jotkut katsovat sen kehittyneen jo yli neljä miljoonaa vuotta sitten. Ihmisten kehityslinjaan kuuluvia mutta usein harvalukuisia fossiileja on ollut usein vaikea sijoittaa apinaihmisiin tai ihmisiin.[31]

Joidenkin tutkijoiden mukaan nykytiedolla selkein siirtymä ihmisiin olisi ollut esi-ihmisistä eli kenian litteänaamamaisesta ihmisestä turkananihmiseen ja siitä edelleen afrikanpystyihmiseen. Toisen käsityksen mukaan ihmisten mahdollinen edeltäjä olisi jokin Australopithecus-suvun populaatio, joista on löydetty parempia fossiileita ajalta ennen ihmistä. Joidenkin tutkijoiden mukaan Etiopian Ledi-Gerarusta löydetty 2,8 miljoonaa vuotta vanha fossiili edustaa varhaisinta tunnettua ihmistä ja yhdistää Australopithecus afarensiksen ihmisen sukuun[23].

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisten sukuun voidaan sijoittaa ainakin lajit:

Luokittelu ei ole vieläkään vakiintunut. Esimerkiksi käteväihmisen sijoittaminen ihmisten sukuun on herättänyt väittelyä, koska siltä puuttuu useita ihmisille ominaisia piirteitä. Ihmisiä ei voida määritellä pelkästään rakenteen perusteella, vaan pitää myös tietää miten me käyttäydymme, sen vuoksi eri lajien luokittelua on muutettu useasti ja luultavasti tullaan muuttamaan tulevaisuudessakin uusien fossiililöytöjen myötä.

Varhainen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat todisteet osoittavat Homo-lajien ravinnon muuttuneen lihapitoiseksi, josta tuli tärkeä energian ja valkuaisaineiden lähde. Lihansyönnin ansiosta varhaisille Homo-suvun lajeille kehittyivät isommat aivot, jotka kuluttavat esimerkiksi noin 20 prosenttia nykyihmisen energiasta, vaikka niiden osuus ihmisen painosta on vain noin 2 prosenttia. Ihmisten ravinnonlähteeksi muodostui yhdistelmä kasvisravinnon keräilyä ja liharuokaa, jota muinaiset ihmiset hankkivat metsästyksellä tai aluksi satunnaisella haaskansyönnillä.

Homo-suvun lajit olivat myös ensimmäisiä tehokkaita juoksijoita; niitä voidaan pitää urheilijoina verrattuna etelänapinoihin, jotka jostain syystä hävisivät sukupuuttoon, mahdollisesti kilpailupaineen vuoksi suvun Homo ja paviaanien kanssa, jotka ovat myös maassa eläviä apinoita. Varhaiset pystyihmiset olivat huomattavasti voimakkaampia kuin nykyihmiset, mutta niiden aivot olivat jonkin verran pienemmät.

Varhaisen ihmisen erottaa edeltäjistään myös sen hampaiden rakenne ja kivityökalujen valmistus.

Pystyihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pystyihmisen rekonstruktio

Pystyihmisiin luetaan useita kahdella jalalla liikkuvia ihmislajeja, jotka elivät eri puolilla Vanhaa maailmaa 1,9 miljoonaa – 50 000 vuotta sitten. Ne polveutuivat mahdollisesti jostakin kantapystyihmislajista, vaikkakin aiemmin on pidetty mahdollisena että niitä edeltävä laji olikin kätevä- tai turkananihminen. Eri puolilta maailmaa löytyneet pystyihmisten fossiilit eroavat toisistaan huomattavasti, joten moni tutkija jakaa ne eri lajeiksi. Näitä ovat:[33]

Pystyihmiset hävisivät yksi kerrallaan sukupuuttoon kehittyneempien ihmistyyppien tieltä. Pisimpään ne säilyivät Jaavan saarella, mahdollisesti aina vuoteen 25 000 eaa. saakka ja myöhempäänkin, mikäli floresinihminen on kehittynyt pystyihmisestä.[34] Florensinihminen asui Indonesian Floresin saarella vielä jopa 12 000 vuotta sitten, mikä tekee siitä ehkä viimeiseksi kadonneen ihmislajin. Floresinihminen oli vain metrin pituinen ja hyvin pienipäinen.[35]

Nykyihmisen edeltäjän heidelberginihmisen uskotaan kehittyneen Afrikassa afrikanihmisestä, mutta on myös mahdollista, että sen esi-isä oli euroopanihminen.[36]

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pystyihmisiin ilmestyi ensi kertaa monia nykyihmiselle tuttuja inhimillisiä ominaisuuksia, rakenne- ja käyttäytymispiirteitä. Pystyihmisten aivojen koko kasvoi 700 kuutiosenttimetristä yli tuhanteen. Suurempien aivojen vuoksi ne tarvitsivat enemmän energiaa ja käytännössä ravinnossa lihan osuus lisääntyi. Luultavasti pystyihmiset olivat ensimmäisiä kestäviä kahdella jalalla kävelijöitä, ne pystyivät myös hölkkäämään ja juoksemaan. Pystyihmiset osasivat suunnitella kehittyneitä työkaluja, tätä kulttuuria kutsutaan Acheulin kulttuuriksi ranskalaisen löytöpaikan mukaan. Siirtyminen Olduvain kulttuurista Acheuliin tapahtui Afrikassa suunnilleen 1,5 miljoonaa vuotta sitten. Pystyihmiset myös alkoivat käyttää tulta, tosin he olivat luultavasti riippuvaisia luonnon sytyttämistä paloista. Hallittu tulenkäyttö alkoi vasta noin 500 000 vuotta sitten. Pystyihmiset myös huolehtivat ryhmään kuuluvista avuttomista yksilöistä. Samalla keski-ikä kasvoi ja eri kasvun vaiheet kestivät kauemmin. Mahdollisesti pystyihmiset olivat myös ensimmäisiä jotka alkoivat elää ydinperheinä.

Heidelberginihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Heidelberginihminen

Heidelberginihmisen uskotaan yleisimmin kehittyneen Afrikassa afrikanihmisestä (Homo ergaster) 700 000–600 000 vuotta sitten ja levinneen sitten Eurooppaan ja Aasiaan. On kuitenkin myös mahdollista, että se kehittyi Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa euroopanihmisestä (Homo antecessor) ja levisi sieltä Afrikkaan ja Aasiaan. Lajin nuorimmat fossiilit ovat 200 000 vuoden ikäisiä, jolloin sen kehitys uusiksi lajeiksi oli jo pitkällä. Heidelberginihmisestä kehittyi Euroopassa neandertalinihminen, Aasiassa denisovanihminen ja Afrikassa nykyihminen.[37]

Heidelberginihmisen kallo oli raskastekoisempi ja matalampi kuin nykyihmisen, ja silmien päällä oli voimakas kulmaharjanne. Aivojen koko oli suurin piirtein sama kuin nykyihmiselläkin. Ruumiinrakenne oli roteva ja keskipituus noin 170 senttimetriä.[38]

Neandertalinihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neandertalinihminen

Neandertalinihmiset (Homo neanderthalensis) elivät Euroopassa, Lähi-idässä ja Aasiassa aikavälillä 230  000–30 000 vuotta sitten. Neandertalinihmiset olivat nykyihmistä paljon rotevampia ja kylmään ilmastoon sopeutuneempia, minkä osoittavat muun muassa lämpöä hyvin säilyttävä paksu vartalo sekä hengityksen lämmittävä suuri nenä. Vastoin 1800-luvulla esitettyä yleistä harhaluuloa neandertalinihmiset eivät olleet vähä-älyisiä raakalaisia, vaan nykytutkimuksen mukaan neadertalinihminen osasi muun muassa käyttää ja valmistaa kehittyneitä työkaluja, puhua yhteistä kieltä, metsästää ryhmässä, haudata vainajansa ja huolehtia haavoittuneista.[39]

Piirros neandertalinihmisen päästä.

Neandertalilaiset olivat vankkarakenteisia ja lihaksikkaita, mikä voidaan todeta luustosta. Neandertalilaisen pää ja aivot olivat kookkaammat kuin nykyihmisella,[39] mutta ne eivät olleet yhtä kehittyneet, vankempi vartalo vain vaati suuremmat aivot koordinoimaan toimintaansa. Silmien yläpuolella sijaitsivat voimakkaat kulmakaaret, leuka työntyi eteen ja aivokoppa veti takaa matalalle. Neandertalinihmisen poskipäät olivat ulkonevat.

Nykyihmisen ja neandertalinihmisen kehityslinjat erkanivat noin 500 000 vuotta sitten.[40] Neandertalinihmiset taas hävisivät suunnilleen 10 000 vuotta sen jälkeen, kun nykyihminen levittäytyi Eurooppaan. Tämä näkyy muun muassa fossiileissa sekä kiviesineissä ja muussa kulttuurissa. Molekyylitutkimusten mukaan neandertalinihmiset ja nykyihmiset risteytyivät keskenään ja nykyihmisen perimässä on jälkiä neandertalinihmisestä. Aasiassa nykyihminen on risteytynyt myös denisovanihmisen kanssa. Vielä 2000-luvun alkuvuosina oltiin sitä mieltä, etteivät nykyihminen ja neandertalinihminen voi risteytyä. Tutkimusten edistyessä tietoja uskotaan tulevan muistakin risteytymistä.[41][42] Cambridgen yliopiston tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä ettei risteytymistä juuri ole tapahtunut, vaan yhteinen perimä juontuu yhteiseen afrikkalaisiin esi-isiin.[43]

Denisovanihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Denisovanihminen

Denisovanihminen kehittyi luultavasti heidelberginihmisestä. Se eli ainakin Etelä-Siperiassa ja muistutti enemmän neandertalinihmistä kuin nykyihmistä. Nykyisten melanesialaisten, australialaisten ja uusiguinealaisten perimässä on jonkin verran denisovanihmisen geenejä, mikä johtuu risteytymisistä matkalla denisovalaisten asuttamien alueiden läpi.[44] Kiinasta on lisäksi löydetty 11 500–14 500 vuotta vanhoja "saksanhirvi-ihmisen" jäänteitä. Kyseessä saattaa olla tuntematon ihmislaji tai hyvin varhain Afrikasta muuttanut nykyihmisryhmä, joka oli pysynyt eristyksissä muista nykyihmisistä.[45] Tutkija Chris Stringerin mukaan kyseessä voi olla denisovanihmisen sukulainen tai nykyihmisen ja denisovanihmisen risteytys.[46]

Nykyihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ihminen

Kaikki maapallolla nykyisin elävät ihmiset kuuluvat samaan lajiin Homo sapiens ('viisas ihminen'). Nimen perustana on yksi nykyihmisten tyypillisimmistä ominaisuuksista: ylivertainen oppimis- ja ajattelukyky edeltäviin ihmislajeihin ja muihin eläimiin verrattuna.

Nykyihmisen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DNA-molekyylien perusteella on laskettu nykyihmisen kehittyneen omaksi lajikseen heidelberginihmisestä noin 200 000 vuotta sitten. Afrikasta löydetyissä noin 260 000 vuotta vanhoissa fossiileissa on ollut sekä heidelberginihmisen että nykyihmisen piirteitä. Vanhin tunnettu luotettavasti iältään määritelty nykyihmisen fossiili on noin 195 000 vuoden ikäinen.[47] Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet heidelberginihmisten ja nykyihmisten välimuodolle nimeä Homo helmei, mutta sitä ei kovinkaan laajalti ole otettu käyttöön.

Nykyisin hyväksytyin teoria nykyihmisen alkukodista on yhden syntykodin hypoteesi, nimitykseltään ”Alkukoti Afrikassa” tai ”Äskettäinen afrikkalainen alkuperä”. Sen mukaan kaikki nykyihmisväestöt ovat Afrikassa kehittyneen heidelberginihmisen jälkeläisiä. He levittäytyivät Afrikasta viimeisen kerran Lähi-idän kautta 60 000 vuotta sitten muualle maapallolle ja syrjäyttivät Euroopan ja Aasian alkuperäiset väestöt osin risteytyen niiden kanssa. Kaikki nykyisten Afrikan ulkopuolisten väestöjen (”rotujen”) ominaisuudet ovat siis kehittyneet alle 60 000 vuodessa. Yhden syntykodin hypoteesia tukevat fossiilit, arkeologiset löydöt sekä biokemialliset ja geneettiset todisteet.[48] Yli 100 000 vuoden ikäisiä nykyihmisten fossiileja ei ole löydetty muualta kuin Afrikasta. Lisäksi Afrikan väestöissä on selvästi enemmän perinnöllistä muuntelua kuin muiden mantereiden väestöissä ja muiden mantereiden populaatioissa ei juurikaan ole geenimuotoja, joita ei olisi Afrikassa.

Vanhentuneen monialuehypoteesin mukaan nykyiset väestöt ja niiden esi-isät olisivat olleet toisistaan erillään satojentuhansien vuosien ajan ja kehittyneet eri kantamuodoista. Hypoteesi korostaa ”rotujen” välisiä eroja. Useimmat antropologit ovat hylänneet monialuehypoteesin.[48]

Pullonkaula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyihmisten määrä romahti noin 150 000–50 000 vuotta sitten hyvin pieneksi, mistä johtuu hyvin suuri geenien samankaltaisuus. Ihmispopulaation on arveltu kutistuneen 2 000–10 000 yksilöön jonkin katastrofin seurauksena, mahdollisesti "tulivuoritalven”, kun Toban tulivuori räjähti 73 000 vuotta sitten. Tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä asiasta.

Levittäytyminen Afrikasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyihminen asutti Lähi-itää jo ainakin 125 000 vuotta sitten ainakin väliaikaisesti.[49] Läpimurto sieltä ulos tapahtui noin 60 000 vuotta sitten. Nykyihmiset levittäytyivät Etelä-Aasiaan noin 50 000 vuotta sitten ja saapuivat Australiaan viimeistään 40 000 vuotta sitten.[50] Euroopasta on löytynyt nykyihmisen jäänteitä 41–45 tuhannen vuoden takaa.[51] Viimeisimpänä ihminen saapui Alaskan kautta Aasiasta Amerikkaan 30 000–10 000 vuotta sitten.

Viimeaikainen evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisten levittäydyttyä Afrikasta muihin maanosiin 50 000–60 000 vuotta sitten he joutuivat yhtäkkiä uudenlaisiin ympäristöihin, joissa oli erilaisia valintapaineita kuin Afrikassa. Ihmiset joutuivat sopeutumaan erilaisiin ruokavalioihin, ilmastoihin, kylmyyteen ja tauteihin. Eri puolille maailmaa asettuneiden ihmisryhmien välille syntyi erilaisia fysiologisia ja geneettisiä eroja. Esimerkiksi ruoanvalmistustapojen kehittymisen seurauksena ihmisten hampaat pienenivät.[52] Myös ihmisen leuka ja muu luusto muuttui entistä paljon kevyemmäksi. Otsan kulmaharjanne katosi muilta paitsi australialaisilta.[53] Vähäisemmän auringonvalon ja uudenlaisen ruokavalion myötä ihmisen D-vitamiininsaanti pieneni, joten pohjoiseen siirtyneiden ihmisten iho vaaleni.[54]

Wisconsinin yliopiston tutkijan John Hawksin mukaan ihmisen evoluutio kiihtyi rajusti laajamittaisen maatalouden synnyttyä noin 10 000 vuotta sitten. Kehitys oli niin nopeaa, että nykyihmiset ovat geneettisesti eriytyneempiä 5 000 vuotta sitten eläneistä ihmisistä kuin nämä olivat 30 000 vuotta sitten eläneistä neanderthalinihmisistä.[55] Ihminen joutui sopeutumaan geneettisesti etenkin uuteen ja aluksi ihmiselle huonosti sopivaan ruokavalioon, sekä uudenlaisiin, tiiviissä maatalousyhteisöissä nopeasti syntyneisiin ja yleistyneisiin tartuntatauteihin. Ihmisten määrä alkoi kasvaa nopeasti, minkä seurauksena erilaisten mutaatioiden määrä kasvoi ja geneettinen vaihtelu sai mahdollisuuden nopeutua.[56] Hiilihydraatin lisääntyminen ruokavaliossa sai aikaan geneettisiä muutoksia, joiden ansiosta ihmiset pystyivät välttymään diabetekselta. Maanviljelijöille kehittyi myös parempi suoja alkoholismia vastaan.[57] Jossain päin Euraasiaa syntyi mutaatio, jonka ansiosta ihmiset alkoivat pystyä käyttämään maitosokeria hyväkseen, minkä ansiosta karjataloudesta tuli entistä merkittävämpää. Samankaltainen mutaatio on tapahtunut myös ainakin Itä-Afrikassa ja Arabiassa.[58]

Koska vanhan maailman ulkopuolisille kansoille kuten intiaaneille ja australialaisille ei ollut kehittynyt tautisuojaa Euraasian tauteja vastaan, intiaaneista 90 prosenttia kuoli eurooppalaisten tuomiin tartuntatauteihin 1500-luvulta alkaen.[59]

Kulttuurin kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työkalujen käyttöönotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisten kehityksessä käsi muotoutui tärkeäksi apuvälineeksi; sitä käytettiin yhä enemmän aseiden, apuvälineiden ja työkalujan valmistamiseen ja käyttämiseen. Ennen Olduvain kulttuuria apinaihmiset ja esi-ihmiset käyttivät todennäköisesti jonkinlaisia apuvälineitä tai työkaluja. Apinaihmisten uskotaan käyttäneen noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten yksinkertaisia kivityökaluja. Luultavasti apinaihmiset käyttivät jo ennen kivityökaluja puusta ja luista valmistettuja työkaluja.

Olduvain kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat tunnetut ihmisten sukulaisten muokkaamat esineet muodostavat Olduvain kulttuurin. Nimi juontuu siitä, että vanhimmat löydökset on tehty Tansaniasta Olduvain rotkosta. Varhaispaleoliittiin kuuluu myös Acheulin kulttuuri Olduvain lisäksi useine alakulttuureineen ja tekniikoineen. Olduvain kulttuurin työkaluja käytti ainakin käteväihminen, roteva-apinaihminen ja nokkela-apinaihminen. Löydetyt esineet ovat olleet 2,6–2,2 miljoonaan vuoden ikäisiä. Useimmat työkaluista olivat hyvin yksinkertaisia mutta tietoisesti valmistettuja, vaikka tunnistaminen tietoisesti valmistetuiksi onkin vaikeaa. Olduvain kulttuurin esineissä oli sama perusidea. Pyöreänmuotoisesta kivestä on isketty muutamia sirpaleita tai liuskoja irti, jolloin ydinkiven sirpaleisiin syntyy leikkaavan teräviä reunoja. Esineitä käytettiin siihen mihin ne sattuivat sopimaan.

Olduvain kulttuuri oli suuri mullistus ihmisten kulttuurissa ja ratkaiseva askel kehityksessä. Leikkaavilla terillä voitiin viiltää auki paksuja eläinten nahkoja ja avata kovakuorisia hedelmiä, jolloin avautui tie aivan uusiin ravintolähteisiin. Lihan ja rasvan syönti oli välttämätön edellytys aivojen kasvulle.

Moustierin kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskipaleoliitti alkoi monilla alueilla suunnilleen 150 000 vuotta sitten ja päättyi 40 000 vuotta sitten. Sen tunnetuin kulttuuri on Moustierin kulttuuri, johon kuuluvia esineitä valmistivat nykyihmiset ja neandertalinihmiset

Kehityshyppäys 50 000–40 000 vuotta sitten[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikassa ja Lähi-idässä tapahtui suuria muutoksia 50 000–40 000 vuotta sitten kiviesineiden valmistuksessa. Nuoremmalle paleoliittiselle kaudelle tyypilliset säle-esineet korvasivat keskipaleoliittiset sirpaletekniikat muutamissa tuhansissa vuosissa. Säletekniikassa kivestä muotoiltiin ensin kookas, sylinterinmuotoinen ja poikkileikkaukseltaan monikulmion muotoinen iskuydin. Tästä iskettiin tai painepuristettiin irti pitkiä, kapeita ja ohuita säleitä vasaralla tai terävällä piikillä. Pitkissä säleissä oli hyvin terävät leikkaavat reunat ja ne soveltuivat sellaisinaan veitsiksi ja keihään kärjiksi. Säleet kiinnitettiin useimmiten puiseen tai luiseen kahvaan tai varteen. Näin valmistettiin kaapimia, veitsiä ja lävistimiä helposti.

Cro-Magnonin ihmiset saapuivat Eurooppaan noin 40 000 vuotta sitten. Näillä ihmisillä oli vahva taipumus luoda uutta kulttuuria ja esineitä. He kehittivät koko ajan uutta ja näin erosivat merkittävästi muista ihmismuodoista ja useimmiten samaan aikaan eläneistä neandertalilaisista.

Cro-magnonin kulttuurit Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurignacin kulttuuri 38 000–23 000 vuotta sitten oli vanhin nykyihmiskulttuuri Euroopassa. Sen aikana cromagnonit kehittivät muun muassa soittovälineitä. Kiviesineiden valmistamiseen käytettiin säletekniikkaa. Mutkikkaita tauluja myös kaiverrettiin. Chatelperronin kulttuuri kukoisti 36 000–33 000 vuotta sitten. Tämän kulttuurin yhteydestä löydetyt fossiilit ovat aina kuuluneet neandertalilaisille. Gravetten kulttuuri kukoisti 29 000–22 000 vuotta sitten. Kulttuuri on tunnettu muun muassa lihavaa naista esittävästä Venus-patsaasta. Solutren kulttuuri seurasi Aurignacin kulttuuria 22 000–18 000 vuotta sitten. Sille tyypillistä oli raaka-aineiden lämpökäsittely. Magdalenan kulttuuri oli cromagnoneiden viimeisin kulttuurivaihe. Se alkoi noin 18 000 vuotta sitten ja päättyi viime jääkauden lopussa 11 000–10 000 vuotta sitten. Metsästyksessä käytettiin narujen päissä olevia kivikuulia ja keihäslinkoja, joilla keihäs saatettiin heittää kauaksi ja kovaa. Lisäksi siihen kuului monipuolinen esinevalikoima ja luolataide.

Maanviljelykulttuurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magdalenan kulttuurin päätyttyä alkoi nykyinen jääkauden jälkeinen aika, joka jatkuu edelleen. Jääkauden jälkeen ihmiset kesyttivät naudan, lampaan, hevosen, aasin, vesipuhvelin jne. Maanviljelykulttuuri syntyi kesyeläinten ja viljelemisen myötä, näin ihmiset sitoutuivat yhteen asuinpaikkaan.

Maatalouden myötä ruokavalio muuttui. Lihan ja juuresten väheneminen ja toisaalta viljan ja maidon lisääntyminen ruokavaliossa aiheutti raudan puutetta, hampaiden reikiintymistä ja eliniän lyhenemistä. Väestön tiivistyminen aiempaa tiiviimpään asutukseen viljelyseuduille johti muiden muassa malarian, tuberkuloosin ja isorokon leviämiseen.[60]

Historiallinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tästä muutamien tuhansien vuosien jälkeen syntyivät ensimmäiset kaupungit ja valtiot. Sitten keksittiin kirjoitustaito ja historiallinen aika alkoi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Russell Howard Tuttle: Human evolution Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.1.2015.
  2. Kullmer, Ottmar: 11 Geological Background of Early Hominid Sites in Africa 1.1.2007. Springer. Viitattu 7.6.2015.
  3. Valste 2004, s. 268–269.
  4. Valste 2004, s. 269.
  5. Valste 2004, s. 270.
  6. Valste 2004, s. 265–267.
  7. Valste 2004, s. 271.
  8. Valste 2004, s. 271.
  9. Valste 2004, s. 25–26.
  10. Valste 2004, s. 27–28.
  11. Valste 2004, s. 28–29.
  12. Valste 2004, s. 30–31.
  13. Valste 2004, s. 31–32.
  14. Valste 2004, s. 33–35.
  15. Valste 2004, s. 32.
  16. Valste 2012, s. 72.
  17. Valste 2012, s. 72–81.
  18. Valste 2012, s. 81–86.
  19. Valste 2012, s. 86–95.
  20. Valste 2012, s. 100.
  21. Valste 2012, s. 98–99.
  22. Valste 2012, s. 133.
  23. a b Pallab Ghosh: 'First human' discovered in Ethiopia 4.3.2015. BBC News. Viitattu 5.3.2015.
  24. Valste 2004, s. 153, 334.
  25. Valste 2012, s. 136.
  26. Valste 2012, s. 156–159.
  27. Valste 2012, s. 161–162.
  28. Valste 2012, s. 161–164.
  29. Valste 2012, s. 166–171.
  30. Stringer, C. (2012). What makes a modern human. Nature 485 (7396): 33–35.
  31. Valste 2012, s. 155.
  32. Get Ready for More Proto-Humans 21.5.2010. Discovery. Viitattu 5.3.2015.
  33. Valste 2012, s. 174–175.
  34. Valste 2012, s. 176–177.
  35. Valste 2012, s. 244–246.
  36. Valste 2012, s. 201–202.
  37. Valste 2012, s. 201–209.
  38. Valste 2012, s. 211–212.
  39. a b Ihmisen tarina s. 54
  40. http://www.nature.com/nature/journal/v444/n7117/pdf/nature05336.pdf
  41. Nykyihmisiä tuli Eurooppaan yllättävän varhain Yle 2.11.2011
  42. Människans utvecklingshistoria skrivs om, Uppsalan yliopisto 1.11.2011
  43. Seija Wallius: Uusi tutkimus kiistää nykyihmisten ja neandertalilaisten yhteiset lapset, Ylen uutiset14.8.2012
  44. Valste 2012, s. 240–241.
  45. Mystinen fossiili hämmentää Kiinassa - Todiste uudesta ihmislajista? 14.3.2012. Yle uutiset. Viitattu 21.1.2015.
  46. Colin Barras: Chinese human fossils unlike any known species 14.3.2012. New Scientist. Viitattu 21.1.2015.
  47. http://www.sciencedaily.com/releases/2005/02/050223122209.htm
  48. a b Valste 2012, s. 26–29.
  49. Bruce Bower: Hints of earlier human exit from Africa. Science News, 2011, 179. vsk, s. 5. doi:10.1126/science.1199113.
  50. New ages for human occupation and climatic change at Lake Mungo, Australia Nature. 2003. Viitattu 7.2.2013.
  51. Fossil Teeth Put Humans in Europe Earlier Than Thought NY Times. 2011. Viitattu 7.2.2013.
  52. Cochran & Harpending 2009, s. 3–4.
  53. Cochran & Harpending 2009, s. 94.
  54. Cochran & Harpending 2009, s. 78.
  55. Rapid acceleration in human evolution described Reuters. Viitattu 13.12.2007. (englanniksi)
  56. Cochran & Harpending 2009, s. 65–76.
  57. Cochran & Harpending 2009, s. 78–79.
  58. Cochran & Harpending 2009, s. 181–185.
  59. Cochran & Harpending 2009, s. 162.
  60. Ihmisen evoluutio kiihtynyt. Keskisuomalainen, 12.12.2007, s. 17. Sanomalehti Keskisuomalainen Oy.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen evoluutio
Sahelanthropus tchadensis - Orrorin tugenensis
Ardipithecus: A. kadabba - A. ramidus
Australopithecinet
Australopithecus : A. afarensis - A. africanus - A. anamensis - A. bahrelghazali - A. garhi - A. sediba
Paranthropus: P. aethiopicus - P. boisei - P. robustus
Ihmislajit
Kenyanthropus platyops
Homo: H. antecessor - H. habilis - H. rudolfensis - H. rhodesiensis - H. cepranensis - H. georgicus - H. erectus - H. ergaster - H. heidelbergensis - H. neanderthalensis - H. floresiensis - H. sapiens idaltu - H. sapiens sapiens