Paleoantropologia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paleoantropologia on tieteenala, joka tutkii ihmisen evoluutiota fossiilien kautta. Paleoantropologia hyödyntää useita tieteenaloja kuten perinnöllisyystiedettä, ekologiaa ja paleoekologiaa sekä etologiaa. Fossiileita saadaan arkeologisista kaivauksista ja niitä ajoitetaan geokemiallisilla iänmääritysmenetelmillä. Fossiileista pystytään määrittelemään lajit, asuinpaikat ja elinaikakaudet. Ihmislajien elintavoista, sukupuuttoon kuolinajasta tai muuntumisesta toiseksi lajiksi saadaan tietoa fossiilien löytöpaikoista saatujen tietojen perusteella.[1]

Fossiilien tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luufossiileista pystytään päättelemään paljon yksilöiden ulkonäöstä, kuten kehon rakenteesta, kasvonpiirteistä sekä lihaksistosta ja sitä kautta monenlaisista elintavoista.[2] Hampaat kertovat lajin ruokavaliosta, elämäntavoista ja sisäisistä suhteista. Kallonpohja kertoo siitä, kulkiko laji pystyssä. Aivojen koko ja ulkopinnan rakenne säilyvät kun hiekka tai muta täyttää fossiilikallon ja kovettuu. Luiden pintaan jääneistä jäljistä voidaan nähdä jänteiden kiinnittyminen ja sitä kautta päätellä lajin liikkumistapa ja paino.[3]

Fossiilien löytöpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fossiilit vaativat säilyäkseen tietynlaiset olosuhteet. Varhaisten hominidien fossiileja löytyy oikeanlaisista mioseenin ja pleistoseenin välisistä sedimenttikerroksista, lähinnä järvi- ja jokikerrostumista. Varhaisia hominideja oli myös melko vähän, minkä vuoksi fossiileja on löydetty lähinnä vain kolmelta alueelta: Itä-Afrikan hautavajoamasta, Tšadjärven altaasta ja Etelä-Afrikan luolista.[4]

Tutkimuksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman ja ihmisen uskottiin Raamatun pohjalta aina 1800-luvun puoliväliin saakka olevan vain 6 000 vuoden ikäinen.[5] Koska fossiileissa ei havaittu välimuotoja, lajien uskottiin olevan muuttumattomia.[6] Charles Darwinin Lajien synty ilmestyi 1859, ja pian sen jälkeen evoluutioteoria hyväksyttiin. Ensimmäiset neandertalinihmisen jäänteet löydettiin 1857 ja cro-magnonin ihmisen jäänteet 1868. Näiden löytöjen ja Darwinin teorian ansiosta käsitys primitiivisten ihmisten olemassaolosta hyväksyttiin.[7] Vuonna 1891 alankomaalainen Eugène Dubois löysi apinan ja ihmisen välimuodon jaavanihmisen, joka oli Homo erectus -yksilö.[8]

Merkittävimpiä löytöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosiluku kuvaa yleensä jäännösten löytymistä, joissain kohdissa uuden lajin nimeämistä:[9]

Tunnettuja paleoantropologeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stiebing, William H.: Uncovering the Past : A History of Archaeology. Oxford University Press, 1993. ISBN 0-19-508921-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Russell Howard Tuttle: Human evolution Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.1.2015.
  2. Fran Dorey, Beth Blaxland: How do we know what they looked like? Australian Museum. 14.12.2009. Viitattu 20.10.2015.
  3. Fran Dorey: Our ancestors’ fossils – ancient bones and footprints Australian Museum. 14.12.2009. Viitattu 20.10.2015.
  4. Kullmer, Ottmar: 11 Geological Background of Early Hominid Sites in Africa 1.1.2007. Springer. Viitattu 7.6.2015.
  5. Stiebing 1993, s. 30–32.
  6. Stiebing 1993, s. 40–41.
  7. Stiebing 1993, s. 45.
  8. Java man Encyclopædia Britannica. Viitattu 20.10.2015.
  9. Fran Dorey: A timeline of fossil discoveries Australian Museum. 4.1.2011. Viitattu 20.10.2015.
  10. Get Ready for More Proto-Humans 21.5.2010. Discovery. Viitattu 5.3.2015.
  11. New Species in Human Lineage Is Found in a South African Cave, New York Times 10.9.2015