Neandertalinihminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sukupuuttoon kuollutta ihmislajia. Muista samannimisistä artikkeleista katso Neandertalinihminen (täsmennyssivu).
Neandertalinihminen
Fossiili: Pleistoseeni
Neanderthalensis.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea
Heimo: Isot ihmisapinat Hominidae
Suku: Ihmiset Homo
Laji: neanderthalensis
Kaksiosainen nimi
Homo neanderthalensis
King, 1864
Levinneisyyskartta
Neandertalinihmisen levinneisyys
Neandertalinihmisen levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Neandertalinihminen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Neandertalinihminen Commonsissa

Neandertalinihminen (Homo neanderthalensis) on ihmisten (Homo) suvun laji, joka eli Euroopassa ja Lounais-Aasiassa noin vuoteen 28 000 eaa. saakka. Se kehittyi Euroopassa heidelberginihmisestä 500 000 – 200 000 vuotta sitten. Neandertalilainen ja nykyihminen elivät pitkään samoilla alueilla, ja ne ovat risteytyneet, minkä seurauksena nykyihmisessä on hiukan neandertalilaisen geenejä.

Neandertalinihminen oli ruumiinrakenteeltaan roteva ja hiukan nykyihmistä lyhyempi. Se osasi valmistaa työkaluja, rakentaa majoja ja käsitellä tulta. Se söi pääasiassa suurriistaa, joita se metsästi työntökeihäillä. Sen tekniikka ja kieli eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin nykyihmisen, ja nykyihmistä heikompi sopeutumiskyky jääkauden kylmimpään vaiheeseen saattoi koitua sen kohtaloksi.

Kehitys ja asema ihmisen sukupuussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalinihminen kehittyi Euroopassa vähitellen heidelberginihmisestä 500 000 – 200 000 vuotta sitten.[1] Jotkut pitävät neandertalilaista omana ihmislajinaan ja nykyihmisen ja denisovanihmisen sisarlajina, mutta jotkut määrittelevät sen ihmisen (Homo sapiens) yhdeksi alalajiksi.[2]

Neandertalinihminen ei ole nykyihmisen edeltäjä. Se ilmeisesti kuitenkin risteytyi jossain määrin nykyihmisen kanssa tämän levittyä Afrikan ulkopuolelle, koska ei-afrikkalaisilta nykyihmisiltä on löydetty neandertalinihmisen kanssa yhteisiä geenejä, joiden uskotaan olevan peräisin neandertalilaisilta.[3]

Neandertalinihmiset alkoivat kadota asuinseuduiltaan Euroopasta ja Lounais-Aasiasta pian nykyihmisen levittyä sinne, ja viimeiset neandertalinihmiset elivät Pyreneiden niemimaalla noin 28 000 vuotta sitten.[4]

Levinneisyys ja lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalinihmisen fossiileja on löydetty Euroopasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta. Pohjoisimmat löydöt ovat Pohjois-Saksasta, läntisimmät Portugalista, itäisimmät Kazakstanin Teshik-Tashista, ja eteläisimmät Etelä-Israelista.[5] Joidenkin mukaan Suomen Karijoella sijaitsevasta Susiluolasta on löytynyt merkkejä sadan tuhannen vuoden takaisesta neandertalilaisasutuksesta, mutta käsitys ei ole yleisesti hyväksytty.[6]

Neandertalilaiset elivät lauhkean ilmaston alueilla. Kun jääkaudet viilensivät ilmastoa, neandertalilaiset siirtyivät etelämmäksi, sillä he eivät tulleet toimeen mannerjäätikön reunan lähellä. He suosivat merenrannikoita, lehti- ja sekametsää sekä avoimia aroja tai heinikkomaata. Sisämaassa he asuivat aina järvien tai jokien rantojen läheisyydessä.[7] Koska merenpinta on nykyisin korkeammalla kuin jääkausien aikana, monet neandertalilaisten silloisista asuinpaikoista ovat peittyneet veden alle.[8]

Neandertalilaisten lukumääristä on annettu erilaisia arvioita. Yleinen arvio on 70 000, mutta jotkut arvioivat määrän olleen enimmilläänkin vain 3 500.[9] Vuonna 2009 valmistuneiden geenitutkimusten perusteella on arvioitu, että neandertalilaisten kokonaismäärä oli enimmiltään joitakin tuhansia yksilöitä.[10] Geneetikko Svante Pääbon mukaan neandertalinihmisen perimän kirjo on pieni, joten sen on täytynyt olla ainakin joinain aikoina harvalukuinen.[11] Valsteen (2015) mukaan neandertalilaisia eli yhdellä kertaa ilmastosta riippuen ehkä 10 000 – 100 000 yksilöä.[12]

Löytöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neanderlaakson sijainti Saksassa, lähellä Alankomaiden ja Belgian rajaa

Neandertalinihminen sai nimensä Saksassa sijaitsevasta Neanderlaaksosta, josta lajin luita ensimmäisen kerran löytyi vuonna 1856. Löytäjät luulivat niitä luolakarhun luiksi, mutta luonnontieteiden opettaja Johann Fuhlrott tunnisti saamansa aivokopan yläosan, otsaluun, raajojen luut ja lantion osan ihmisen jäännöksiksi. Luiden erikoiset piirteet selitettiin aluksi monin eri tavoin: "barbaariseksi ja villiksi roduksi", vammautuneeksi nykyihmiseksi, venäläiseksi kasakaksi, tai keltiksi.[13] Vuonna 1863 geologian professori William King esitti löytöjen edustavan kokonaan omaa lajiaan, jolle hän ehdotti nimeksi löytöpaikan mukaan Homo neanderthalensis.[14] Laakson nimen alkuosa Neander on kreikkaa ja tarkoittaa 'uusi ihminen'; laakso oli tosin saanut nimensä jo ennen fossiililöytöjä.[15]

Neanderlaakson pohjalta löytyi myöhemmin lisää neandertalilaisten luunpalasia. Nykyisin oletetaan, että paikalle oli haudattu ainakin kolme yksilöä.[16] Ensimmäisenä löydetty yksilö oli kärsinyt riisitaudista ja nivelreumasta.[17]

Belgiasta oli löydetty neandertalilaislapsen kallo jo 1829, mutta se tunnistettiin neandertalilaiseksi vasta vuonna 1926. Lajin määrityksen jälkeen muitakin varhaisia löytöjä pystyttiin tunnistamaan. 1800-luvun lopulla neandertalinihmisen jäännöksiä löytyi jo useista eri paikoista Euroopassa.[18] Belgian Spystä 1886 löytyneet neandertalilaisfossiilit varmistivat lopullisesti kyseessä olleen muinaisen, erillisen ihmistyypin eikä vain epämuodostuneita nykyihmisiä.[19]

Neandertalinihmistä pidettiin aluksi mahdollisesti ihmisen esivanhempana. Tästä käsityksestä luovuttiin lopullisesti vasta 1900-luvun lopulla kun havaittiin paikkoja, joissa nykyihminen oli elänyt jo ennen neandertalilaista tai samaan aikaan sen kanssa.[20]

Ensimmäisten neandertalilaislöytöjen aikoihin evoluutioteoriansa esitellyt Charles Darwin oli kiinnostunut löydöistä, mutta ei itse osallistunut keskusteluun. Vuonna 1870 hän esitti – sinänsä oikein, mutta huonoin perustein – että neandertalilainen ei voinut olla nykyihmisen esi-isä liian suuren aivokoppansa yläosan vuoksi.[21]

2010-luvulla neandertalilaisen löytöpaikkoja tunnetaan jo lähes sata, ja yksilöitä yli 400.[22]

Varhaiset virhetulkinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä pitkälle 1900-luvulle asti neandertalilaisen arveltiin liikkuneen ihmisapinamaisessa, kumarassa asennossa. Sen älykkyyttä myös aliarvioitiin sen kallon rakenteen johdosta.[18] Neandertalilaista pidettiin usein raakana, tyhmänä ja alkukantaisena ihmisen ja simpanssin välimuotona sekä tiettyjen nykyisten "alempien rotujen" sukulaisena.[23] Virheelliset ja kielteiset käsitykset alkoivat muuttua ja tarkentua vasta 1950-luvulla. Nykykäsityksen mukaan neandertalilaiset olivat altruistisia ja empaattisia sekä monin tavoin hyvin inhimillisiä.[24] He osasivat puhua, he eivät olleet karvojen peitossa kuten oli luultu, he osasivat valmistaa monipuolisia aseita ja asumuksia, ja he kävelivät ryhdikkäässä pystyasennossa.[25]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruumiinrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaisen luuranko ja rekonstruoitu neandertalilaismies Tokion luonnontieteellisessä museossa

Neandertalilaiset olivat nykyihmistä 10–15 senttimetriä lyhyempiä mutta yhtä painavia. Miehet olivat keskimäärin pituudeltaan 164 senttimetriä ja painoltaan noin 65 kilogrammaa, ja naiset 155 senttimetriä ja 51 kilogrammaa. He olivat ruumiinrakenteeltaan vankkoja: paksuluisia, lihaksikkaita ja hyvin vahvoja.[26] Yksilöiden välillä oli jonkin verran vaihtelua, vaikkakin ehkä vähemmän kuin nykyihmisillä.[27] Ruumiinrakenteensa kannalta neandertalinihminen kesti jääkausien kovia pakkasia suuremman lihasmassansa ansiosta paremmin kuin nykyihminen. Tasapainoelinten perusteella on päätelty neandertalinihmisen olleen hieman nykyihmistä kömpelömpi.[28]

Neandertalilaisten lantio ja rintakehä olivat leveät, ja rintakehä leveni kartiomaisesti alaspäin eikä jatkunut tynnyrimäisesti kuten nykyihmisellä. Kyynärvarret ja sääret olivat nykyihmisen raajoja suhteellisesti lyhyemmät, kuten myös sormet. Alaraajojen luut olivat huomattavan paksut, luuaines tiheää ja nivelet suuret. Olkaluun poikkileikkaus oli ellipsinmuotoinen eikä pyöreä kuten nykyihmisellä. Oikean käsivarren luut olivat erityisesti miehillä paksummat kuin vasemman, mikä kertoo oikeakätisyydestä ja siitä, että he käyttivät keihäitään työntökeihäinä. Raajoissa sekä solis- ja kylkiluissa ja myös kallossa oli paljon murtumia, jotka olivat parantuneet vaihtelevasti.[29]

Pää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyihmisen ja neandertalinihmisen kallojen erot. Neandertalinihmisen kallo oikealla.

Neandertalilaisilla oli suuri pää ja suuret kasvot. Heidän aivokoppansa oli pitkä ja matala, otsa vietti jyrkästi taakse, ja silmien päällä oli voimakkaat luupaksunnokset eli kulmakaaret. Heillä oli kookas nenä ja suuret silmäkuopat. Leukakyhmy puuttui, ja kasvojen keskiosa työntyi eteenpäin.[26] Nenä oli kookas ja ulostyöntyvä. Etuhampaat olivat lapiomaiset, kärjistä kuluneet ja taaksepäin kiertyneen näköiset. Poskihampaiden takana oli tyhjä tila. Takaraivossa oli kookas pullistuma.[30]

Mitattujen neandertalinihmisen aivokoppien keskimääräinen tilavuus on 1420 cm³ eli hiukan nykyihmistä enemmän. Vaihteluväli on 1200–1740 cm³.[31] Naisten aivot olivat 200 cm³ miehen aivoja pienemmät.[32] Neandertalilaisen isoaivojen kuorikerros oli kuitenkin heikommin kehittynyt kuin nykyihmisellä.[33]

Väritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa neandertalilaisista oli vaaleaihoisia, vihreäsilmäisiä ja punatukkaisia.[26] Erään tutkimuksen mukaan neanderthalinihminen olisi ollut pigmentaation suhteen polymorfinen.[34] Erään tutkimuksen mukaan nykyihmisen punainen pigmentti olisi neanderthalinihmiseltä peräisin.[35]

Elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaismiehet elivät keskimäärin 40-vuotiaiksi ja naiset vain 35-vuotiaiksi ilmeisesti synnytyskomplikaatioiden johdosta. Lapsikuolleisuus oli hyvin korkea.[36]

Puhekyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalinihmisellä oli todennäköisesti jonkinlainen puhekyky, tosin ei välttämättä niin kehittynyt kuin nykyihmisellä. Kurkunpäänsä korkean sijainnin johdosta olisi neandertalilaisen todennäköisesti ollut vaikeampi tuottaa yhtä monia äänteitä kuin nykyihminen.[37] Neandertalinihmisillä oli suhteellisen kireät äänihuulet, joten neandertalinihmisen ääni oli keskimäärin korkeampi kuin nykyihmisen.[38] Saksalaisen Max Planck -instituutin tutkijan Johannes Krausen mukaan neandertalilaisilla oli sama geeni, joka nykyihmisellä yhdistetään kykyyn muodostaa puheääntä. Geeni on ilmeisesti kehittynyt jo 300 000 vuotta sitten.[39]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaisten ryhmissä oli tavallisesti 8–16 henkeä, joista puolet lapsia. Ryhmät olivat useimmiten suurperheitä, jotka naapuriryhmien kanssa muodostivat klaanin tai heimon.[40] Ryhmät saattoivat lyöttäytyä yhteen esimerkiksi metsästyksen ajaksi.[26]

Neandertalilaisten elämä oli rankkaa, sillä monesta fossiilista on löytynyt merkkejä elinaikana saaduista vammoista. Jotkin vammoista olivat johtaneet elinikäiseen haittaan. Vammautuneetkin yksilöt olivat kuitenkin eläneet pitkään, mikä kertoo siitä, että neandertalilaiset pitivät huolta ryhmänsä avuttomimmistakin jäsenistä, niin vammautuneista kuin vanhuksistakin.[41]

Asumukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaiset asuivat yleensä kodassa tai alkeellisessa majassa. Luolissa saatettiin asua talvisin, jolloin niissä oli lämpimämpää kuin ulkona, vaikkakin kosteaa.[42] Majojen sisällä poltettiin nuotioita lämmön ylläpitämiseksi.[43] Majat rakennettiin usein sateelta ja auringolta suojaavan kalliolipan alle, jyrkänteen tyveen, jollaisia muualla Euroopassa on enemmän kuin Suomessa.[44] Majojen rungot ja seinät tehtiin puiden oksista tai rangoista, riu'uista ja parista pystytolpasta. Seinäriu'ut tuettiin kivillä ja seinät katettiin jollain tuulelta ja vedeltä suojaavalla materiaalilla. Aroilla puut saatettiin korvata mammutin luilla ja syöksyhampailla. Neandertalilaiset käyttivät monia asumuksiaan vain lyhytaikaiseen asumiseen, joskin he saattoivat palata niille vuosittain.[45]

Esineet ja vaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaiset käyttivät samaa esinettä usein moniin eri tehtäviin, eikä esineitä tehty yhteen tiettyyn tarkoitukseen. Heidän esineistönsä ei myöskään juurikaan muuttunut ajan tai paikan myötä, mikä kertoo teknisestä pysähtyneisyydestä ja sopeutumattomuudesta muutoksiin.[46] Neandertalilaiset käyttivät yhdistelmätyökaluja ja -aseita, joissa puuvarteen oli kiinnitetty kivinen kärki. Terät kiinnitettiin nahkahihnalla tai pihkalla. Kivityökalut valmistettiin naputtamalla kiveä pehmeällä vasaralla, niin sanotulla Levallois'n tekniikalla. Tavallisimpia työkaluja olivat hienot, veitsimäiset sirpaleet, jotka oli irrotettu iskuytimestä, sekä käsikirveet ja keihäät.[47]

Neandertalilaiset metsästivät iskukeihäillä, jotka piti survaista läheltä eläimeen. Kalastuskoukkuja tai harppuunoita ei ole löytynyt. Erään arvion mukaan neandertalinihmisen käsikirveen teko vaati 111 iskua neljässä työvaiheessa siinä kun nykyihmisen käsikirves vaati 251 iskua yhdeksässä työvaiheessa.[48]

Neandertalilaiset valmistivat koruja simpukankuorista ja kaunisvärisistä kivistä. Simpukankuorista on löytynyt väriaineiden jäänteitä, mikä saattaa viitata ihon koristeluun.[49]

Neandertalilaiset muokkasivat eläinten nahoista vaatteita, mutta he eivät osanneet ommella.[26] He kaapivat nahan puhtaaksi rasvasta, ja sitten pehmittivät ja venyttivät nahan. Reunoihin tehtiin reiät, joiden läpi pujotettiin lankaa.[50] Neandertalilaisten jalkineita ei ole vielä löydetty.[51]

Arkeologiset kulttuurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaisen moustier-kulttuurin esineet olivat edistyneempiä kuin sitä edeltäneiden kulttuurien esineet. Neandertalilaisten ja varhaisten nykyihmisten kulttuureita kutsutaan yhteisnimityksellä keskipaleoliittiset kulttuurit.[52]

Kehittyneempien yläpaleoliittisten châtelperronin- ja uluzziankulttuurien on myös arveltu saattaneen olla neandertalilaisten kulttuureita siinä kuin nykyihmisenkin. Yleinen käsitys on, että ensinmainittu oli neandertalilainen ja jälkimmäinen nykyihmisen kulttuuri.[53] Châtelperronin kulttuuriin 40 000 vuoden takaa kuuluu taidokasta koruesineistöä.[54]

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luista analysoitujen typpi- ja hiili-isotooppien perusteella neandertalilaisten ruokavalio oli yksipuolisempi kuin samaan aikaan Euroopassa eläneen nykyihmisen. Neandertalilaiset söivät runsaasti etenkin suurriistaa kuten peuroja, mammutteja, biisoneita ja hevosia.[55] Neandertalilaiset metsästivät vaanimalla saalistaan metsän suojissa ja käymällä sen kimppuun lähietäisyydeltä.[28] He myös keräilivät kasveja kuten pähkinöitä ja siemeniä. Aterioiden jäännöksistä on päätelty, että rannikoilla eläneet yhteisöt kalastivat ja söivät simpukoita.[55] Neandertalilaiset harjoittivat myös kannibalismia.[56]

Rotevasta ruumiinrakenteestaan johtuen neandertalilaiset tarvitsivat kaksinkertaisesti ravintoa nykyihmiseen verrattuna.[28] Neandertalilaisten fossiilit paljastavat heidän nähneen usein nälkää ja monen heistä kärsineen lapsena riisitaudista.[57]

Hautaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaiset hautasivat joskus kuolleensa. Vainaja saatettiin peittää punamultaan tai okraan, tai hautaan asetettiin työkaluja. Neandertalilaisten mahdollisista uskomuksista tai seremonioista ei tiedetä mitään.[56]

Häviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaiset alkoivat hävitä Veiksel-jääkauden kylmän Hasselo-stadiaalin aikana 41 500 – 40 000 vuotta sitten, jolloin keskilämpötilat Euroopassa olivat kahdeksan astetta nykyistä alemmat. Lopullisesti he hävisivät 30 000 vuotta sitten alkaneen kaikkein kylmimmän kauden jälkeen, kymmenen tuhatta vuotta sen jälkeen kun nykyihminen oli levinnyt Eurooppaan.[58] Ensimmäisinä katosivat itäisimmät ja pohjoisimmat väestöt, viimeisinä läntisimmät.[59] Neandertalilaiset olivat kadonneet suurimmasta osasta Eurooppaa 33 000 vuotta sitten, ja viimeiset katosivat ehkä noin 28 000 vuotta sitten Pyreneiden niemimaalta, viimeisenä Gibraltarilta.[60]

Tarkkaa syytä neandertalilaisten katoamiselle ei tiedetä. Monet tutkijat arvelevat, että monipuolisina ja kekseliäinä nykyihmiset pystyivät sopeutumaan muuttuviin luonnolosuhteisiin neandertalilaisia paremmin. Nykyihmisen kehittämä kieli mahdollisti osaltaan käyttäytymisen joustavuuden. Ilmasto saattoi muuttua vanhoihin tapoihinsa kangistuneille neandertalilaisille liian vaativaksi jopa ilman nykyihmisen vaikutustakin, sillä myös nykyihmisen lukumäärät vähenivät huomattavasti viimeisen jääkauden huipun aikana.[60] Iberian niemimaalta neandertalinihminen hävisi tutkimuksen mukaan samaan aikaan kun ilmasto kuivui ja kylmeni äkisti, mikä vei neandertalilaisilta riistan ja juomaveden.[61]

Häviämisen syiksi on arveltu myös nykyihmisen tuomia tauteja, tai sitä, että nykyihminen hävitti neandertalilaiset väkivalloin.[60] Niillä seuduilla, joilla nykyihminen ja neandertalilainen tulivat hyvin toimeen keskenään, neandertalilaiset saattoivat kadota sulautumalla lukumäärältään suurempiin nykyihmisiin.[62]

Risteytyminen nykyihmisen kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geneetikko Svante Pääbon ja David Reichin 2010 julkaiseman vertailututkimuksen mukaan neandertalinihmiset ja maapallon nykyihmisväestöt ovat erittäin todennäköisesti risteytyneet pienissä määrin. Afrikan ulkopuolella elävien nykyihmisväestöjen solutumien geenien dna:sta 1–4 prosenttia on tullut neandertalinihmiseltä. Sen sijaan Saharan eteläpuolisilta joruboilta ja saneilta ei neandertalilaista perintöainesta löydetty lainkaan.[63] Risteytymisen on alun perin päätelty tapahtuneen vain Lähi-idässä pian nykyihmisen lähdettyä Afrikasta noin 50 000–60 000 vuotta sitten, mutta Pääbon mukaan Euroopasta on löytynyt todisteita myös sitä myöhemmistä risteymistä.[64]

Neandertalilaisten perimästä kaikkiaan 20 prosenttia taltioitui nykyihmisen perimään; loppuosa on kadonnut.[65]

Nykyihmisen neandertalinihmiseltä saamat geenit ovat peräisin naispuolisten nykyihmisten ja miespuolisten neandertalilaisten risteytymisestä, sillä nykyihmiseltä ei ole löydetty neandertalilaisten MT-DNA:ta, joka kertoisi neandertalilaisten osuudesta esiäideissämme. Tämä voi johtua siitä, että nykyihmismiesten ja neandertalilaisnaisten risteytymistä ei tapahtunut, siitä, että tällaiset jälkeläiset jäivät äitiensä neandertalilaisyhteisöihin ja kuolivat sukupuuttoon, tai siitä, että tällaiset jälkeläiset olivat lisääntymiskyvyttömiä.[66]

Cambridgen yliopiston tutkimuksessa 2012 kuitenkin esitetään nykyihmisen ja neandertalilaisten geenien yhtäläisyyden selittyvän todennäköisemmin lajien yhteisillä esi-isillä kuin risteytymisellä.[67][68]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valste 2012, s. 225.
  2. Valste 2015, s. 36.
  3. All Non-Africans Part Neanderthal, Genetics Confirm Discovery.com. Viitattu 13.1.2013.
  4. Valste 2012, s. 239.
  5. Valste 2012, s. 225.
  6. Jouni K. Kemppainen: Ennen meitä Suomessa asui neandertalinihmisiä. Vai asuiko? Helsingin sanomat. 1.12.2012. Viitattu 13.11.2015.
  7. Valste 2015, s. 93.
  8. Valste 2015, s. 94.
  9. Jessie Szalay: Neanderthals: Facts About Our Extinct Human Relatives 19.3.2013. Live Science. Viitattu 21.1.2015.
  10. Neandertalilaiset olivatkin pieni porukka 17.7.2009. Yle.fi. Viitattu 20.7.2009.
  11. Charles Q. Choi: Neanderthals Had Shallow Gene Pool, Study Says 21.4.2014. Live Science. Viitattu 21.1.2015.
  12. Valste 2015, s. 81.
  13. Valste 2012, s. 217–220.
  14. Valste 2012, s. 221.
  15. Valste 2015, s. 52.
  16. Valste 2015, s. 59.
  17. Valste 2015, s. 64.
  18. a b Valste 2012, s. 221–224.
  19. Valste 2015, s. 66–67.
  20. Valste 2015, s. 55–57.
  21. Valste 2015, s. 66–67.
  22. Valste 2015, s. 68.
  23. Valste 2015, s. 14.
  24. Valste 2015, s. 18–19.
  25. Valste 2015, s. 20–21.
  26. a b c d e Valste 2015, s. 79, 81–83.
  27. Valste 2015, s. 81.
  28. a b c Cameron Balbirnie: The icy truth behind Neanderthals 10.2.2005. BBC News. Viitattu 24.1.2015.
  29. Valste 2015, s. 83–85.
  30. Valste 2015, s. 85–87.
  31. Valste 2012, s. 228.
  32. Valste 2015, s. 82.
  33. Valste 2012, s. 224.
  34. Neanderthals came in all colors Discover Magazine. Viitattu 13.1.2013.
  35. The ginger gene revealed Daily Mail. Viitattu 13.1.2013.
  36. Valste 2015, s. 87.
  37. Valste 2015, s. 164.
  38. Neandertalin ihmisen löytämisestä 150 vuotta, Ylen tiedeuutiset, Yle Teema 11.9.2006
  39. Neanderthalinihmisellä oli kyky puhua 2007. YLE uutiset. Viitattu 13.1.2013.
  40. Valste 2015, s. 125.
  41. Valste 2012, s. 225–226.
  42. Valste 2015, s. 113.
  43. Valste 2015, s. 125.
  44. Valste 2015, s. 124.
  45. Valste 2015, s. 125–128.
  46. Valste 2015, s. 133–134.
  47. Valste 2015, s. 134–135.
  48. Juha Valste, Ihmisen kehitys, Kirjayhtymä; OY Länsi-Suomi, Rauma 1991, ISBN 951-26-3654-9; kuva ja kuvateksti sivu 142.
  49. Valste 2015, s. 138–139.
  50. Valste 2015, s. 137.
  51. Valste 2015, s. 110.
  52. Valste 2015, s. 128.
  53. Valste 2015, s. 130–132.
  54. Neandertalit osasivat tehdä taidokkaita koruja tiede.fi, viitattu 5.11.2012
  55. a b Valste 2012, s. 227–228.
  56. a b Valste 2012, s. 226.
  57. Valste 2015, s. 122.
  58. Valste 2015, s. 96–97.
  59. Valste 2004, s. 206–208.
  60. a b c Valste 2012, s. 239–240.
  61. Tutkimus: Kylmyys tappoi neanderthalilaiset YLE 2007
  62. Valste 2015, s. 149.
  63. Valste 2012, s. 236–237.
  64. Päivi Kerola: Romaniasta löydetty leukaluu paljasti: Yhteys neandertalilaisiin luultua myöhäisempi 22.6.2015. Yle uutiset. Viitattu 22.6.2015.
  65. Valste 2015, s. 13.
  66. Neanderthal-human Hybrids, Paul H. Mason, Roger V. Short, Hypothesis Journal 2011
  67. Käänne: Nykyihminen ei risteytynytkään neandertalien kanssa? 14.8.2012. Uusi Suomi. Viitattu 14.8.2012.
  68. Doubts about whether modern humans and Neanderthals interbred University of Cambridge. Viitattu 3.9.2012. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pääbo, Svante: Neandertalilainen. Kadonnutta perimää etsimässä. (Neanderthal Man. In Search of Lost Genomes, 2014.) Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Helsinki: Art House, 2015. ISBN 978-951-884-544-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]