Susiluola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Susiluola
Susiluolan aidattu suuaukko.
Susiluolan aidattu suuaukko.
Sijainti

Susiluola
Koordinaatit 62.3028818°N, 21.6608659°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Kristiinankaupunki
Ajanjakso kivikausi
Pinta-ala n. 400 m²

Susiluola on muinaisjäännös, joka sijaitsee Kristiinankaupungissa entisen Lapväärtin kunnan alueella, pääosin Karijoen kunnan omistamalla maalla. Luolaksi kutsuttu kallionrako on saanut nimensä sijaintipaikkansa Susivuoren mukaan.[1] Susiluolaa pidettiin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa mahdollisena paleoliittisenä asuinpaikkana. Nykyään tulkintaa pidetään kiistanalaisena.[1]

Luola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäkuva luolasta

Luolan pinta-alaksi on arvioitu 400 neliömetriä, mutta osa siitä on maakerrosten täyttämää. Luola on syntynyt kallion vaakarakoon rapautumisen seurauksena, ja sen iäksi on arvioitu yli 2,6 miljoonaa vuotta.[1] Eri aikakausien merenpinnan korkeusvaihtelut ovat muodostaneet luolaan kuusi eri-ikäistä sorakerrosta. Niistä vanhimmat ovat satoja tuhansia vuosia vanhoja. Turvallisuussyistä yleisöllä ei ole pääsyä Susiluolan sisälle.[2]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset löydökset luolasta tehtiin vuonna 1996, kun sitä oltiin tyhjentämässä matkailukohteeksi. Seuraavana vuonna Museovirasto, Geologian tutkimuskeskus ja Helsingin yliopisto aloittivat yhteistyössä kaivaukset.[3]

Luolasta löydetyt karkeat, käteen sopivat kiviesineet herättivät toiveita siitä, että ne olisivat ihmisen esi-isän tai lähisukulaisen valmistamia viimeistä jääkautta edeltävältä ajalta. Eräät kivilöydöt on tulkittu kivityökaluiksi ja niiden valmistamisessa muodostuneeksi ”kivijätteeksi” eli iskoksiksi. Luolasta on myös väitetty löytyneen nuotion pidon jälkiä.[4]Museovirasto ilmoitti kuitenkin myöhemmin, että hiileksi luultu löytö oli luultavasti mangaania.[5]

Luolassa on esitetty eläneen neanderthalinihminen joko noin 70 000 vuotta sitten tai vielä aikaisemmin 130 000–120 000 vuotta sitten Eem-interglasiaalin aikaan.[4] On myös esitetty, että 1,5 metrin korkuinen luola olisi sopinut jollekin neanderthalinihmistä lyhyemmälle lajille.[4] Tutkimuksen alkuvaiheessa vuonna 1997 keskusteltiin siitä, voisivatko löydöt olla yli 250 000 vuoden takaa. Vuosina 1999–2005 aineistoon tutustuneet tutkijat tukivat tulkintaa siitä, että löydökset ajoittuisivat keskipaleoliittisen Mousterien-kompleksin piiriin.[6]

Jos tulkinnat löydöksistä pitäisivät paikkansa, Susiluola olisi ainoa mannerjään peittämä paikka Fennoskandiassa, josta on löydetty ihmistoiminnan jälkiä ajanjaksolta ennen jäätiköitymistä.[7] Tulkinnan mukaan luola on Suomen ainoa paleoliittista eli vanhinta kivikautta edustava muinaisjäännös.[8] Viimeinen, kolmivuotinen tutkimushanke päättyi 2006, ja viimeiset tutkimustulokset on julkaistu 2013.[8]

Tutkimustulosten kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Löydöistä on kiistelty ovatko ne ihmisen vai luonnon muovaamia. Kriitikoiden mukaan kivistä ei ole havaittavissa merkkejä iskemisestä ja luolan lattia on muovautunut joko eläinten tallaamana tai veden vaikutuksesta. Kiistassa ei ole päästy yksimielisyyteen ja suuri osa arkeologeista välttelee keskusteluun osallistumista.[4] Ongelma paleoliittisen asutuksen todistamisen puolesta ovat kivien vähäinen määrä ja se, että valmistusjätteeksi tulkittu kivimateriaali voi olla myös paineen tai putoilevien kivien voimasta syntynyttä.[4]

Neanderthalilaishypoteesia koskeva keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Susiluolan tyhjentäminen maamassoista alettiin vuonna 1996. Geologian tutkimuskeskuksen geologi Heikki Hirvas kiinnitti huomiota kiviin, joissa oli lohkeamapintoja. Museoviraston tutkija Hans-Peter Schulz piti niitä ihmisen aikaansaamina, jolloin kivien täytyisi olla neanderthalilaisihmisten muotoilemia. Tutkimuksia tehtiin tämän hypoteesin pohjalta, ja hankkeelle haettiin huomattavaa julkisuutta. Arkeologi Christian Carpelan kritisoi sitä, että tulosten annettiin jokseenkin ongelmattomasti ja yhtäpitävästi todistavan neanderthal-ihmisten läsnäolosta luolassa 130000–100000 vuotta sitten ja sitä, että tutkimus aloitettiin, vaikka sille ei Suomessa ollut arkeologista asiantuntemusta.[9] Kiistely henkilöityi, siihen sekoittuivat henkilösuhteet ja virantäytöt sekä Museoviraston viestintä ja uskottavuus. Osa keskustelusta käytiin tieteellisissä lehdissä ja osa sanoma- ja tieteellisissä aikakauslehdissä.[6]

Kivet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvas toimitti ensimmäiset kivet Museoviraston arkeologisen osaston yli-intendentille Paula Purhoselle. Hän näytti kivet arkeologian professori Ari Siiriäiselle, joka kävi tutustumassa luolaan ja totesi myöhemmin, että esine ei ole ihmisen tekemä. Geologian tutkimuskeskuksen geologi Kari Kinnunen kertoi, että hänestä kivet näyttivät luonnostaan hajonneilta. Kinnunen kävi myös tutkimassa löytöjä Kansallismuseossa ja arvioi Museoviraston erehtyneen.[10]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäilyihin vaikutti myös ns. Varikkoniemen tapaus. Schultz oli Purhosen tuella tutkinut Hämeenlinnassa rautakautista asuinpaikkaa. Viikinkiaikaisiksi tunnistetut satamavallit paljastuivat kuitenkin 1920-luvun rakennelmiksi ja rautaesineet hevosenkengän nauloiksi. Arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsainen piti Susiluolaa vain uutena osoituksena tarkoitushakuisesta arkeologiasta. Samaa tulkintaa esitti arkeologi Heikki Martiskainen. Myöskään emeritusprofessori Joakim Donner ei vakuuttunut.[10]

Keskustelu aiheesta yltyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinnunen esitti kritiikkiä tulkinnoista Kivi-lehdessä vuonna 2003. Tieteellisten seurojen valtuuskunnan jäsen geologi Matti Saarnisto esitti aihetta Tieteen päivien Päivän painin aiheeksi. Museoviraston pääjohtajaksi edennyt Purhonen kieltäytyi vedoten siihen, että ei pitänyt itseään asiantuntijana, eikä osannut sanoa, kuka voisi tulla kyseeseen. Valtuuskunnan puheenjohtaja Jan Rydman suivaantui ja kirjoitti asiasta Tieteessä tapahtuu -lehteen. Rydmania häiritsi, että Museovirasto piti tuloksia yksiselitteisen varmoina ja että Purhonen nimesi Susiluolan suomalaisen arkeologian tieteellisesti kiinnostavimmaksi kohteeksi ja esitti sitä UNESCOn maailmanperintökohteeksi mutta ei katsonut itseään päteväksi keskustelemaan aiheesta.[11][5]

Väittely jatkui muun muassa Fennoscandia archaeologica -lehden numerossa XXIV (2007), jossa useat tutkijat kommentoivat Susiluolan löytöjä ja niiden pohjalta esitettyjä tulkintoja kriittisesti. Arkeologi Milton Núñezin mukaan hänen mittansa täyttyi, kun lapsille suunnattussa kuvakirjassa Elämää kivikauden Suomessa Miettinen ja Purhonen esittivät neanderthalilaishypoteesin faktana.[12] Núñez piti ongelmana, että tutkijat eivät olleet osanneet halunneet konsultoida asiantuntijoita. Hänestä kaivauksia ei olisi syytä jatkaa kohteen tuhoutumisriskin takia.[12]

Kiistanalaista asiassa on, ovatko luolasta löytyneet kivet ihmisen muotoilemia. Kivien murtumakohdat ovat pyöristyneet eri tavoin ja kulmat erilaisia, mikä ei viittaa ihmiseen. Kinnusen mukaan samanlaisia löytyy mistä tahansa sorakuopasta.[10] Schulzin mukaan kulmat ovat samansuuntaisia ja geologia ei luonnollisimmin niitä selitä.[13] Donnerin mukaan julkaistussa artikkelissa esitetyssä piirroksessa lohkeamisjäljet on piirretty selkeämmiksi kuin ne alkuperäisessä kivessä ovat.[14][15]

Arkeologi Heikki Matiskainen ja kaivauksia alun perin johtanut Hans-Peter Schulz väittelivät aiheesta Helsingin yliopistossa järjestetyssä Tieteen päivät -tapahtumassa.[6] Matiskainen esitti kritiikkinään, että Susiluolasta löytyneet erimuotoiset kivityökalut voivat aivan hyvin olla luonnon muokkaamia. Matiskaisen mukaan Susiluolaa tutkineiden suurin ongelma on, miten säilyttää kasvonsa ja uskottavuutensa. Hänen mukaansa tähänastiset saavutukset ovat riittämättömiä vastaamaan kysymykseen, asuiko luolassa neanderthalilaisia.[16]

Kivien alkuperän lisäksi muita neanderthalilaishypoteesin väitteitä on kritisoitu: Suuaukon läheltä löytyi nokea. Sen alkuperää ei kuitenkaan ole voitu osoittaa. Luolasta on myös löytynyt painaumia. Ne voivat olla myös merkki eläinten oleskelusta. Susiluolan maakerrosten iän määritykselle ei ole katsottu olevan perusteita. Ei siis voida myöskään sanoa, miltä ajalta peräisin olevassa kerrostumassa kivet olivat.[17]

Reaktiot kritiikkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schultzin ja Tapani Rostedtin mukaan kivien luonnollisiksi tulkitsemisen ilmeisyys on harhaanjohtavaa eikä kivien väittäminen luonnon muovaamiksi vakuuta, vaikkakin osa kivistä on luonnon muovaamia. Heidän mukaansa myöskään parempaa asiantuntemusta ei olisi ollut saatavissa, koska kohde on ainutlaatuinen. Tutkijat ovat lisäksi oppineet tutkimuksen kuluessa. Myöskään ulkomaisten asiantuntijoiden palkkaamiseen ei olisi ollut varaa. Maakerrosten sekoittumista pidettiin selvänä mutta kerrosten ajoitukseen ei katsottu julkaisuaikana voitavan ottaa kantaa. Schultz ja Rostedt pitivät mahdollisena, että neanderthalilaisia olisi voinut olla Suomen alueella.[18] Museovirasto esittää edelleen sivullaan, että "Tutkimustulosten perusteella luolassa on asunut Neandertalin ihminen noin 75000–125000 vuotta sitten."[19] Johanna Enqvist viittaa Susiluolaan todetessaan, että kulttuuriperimäkohteen ei välttämättä tarvitse olla aito.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Susiluola.fi Susiluola.fi. Viitattu 1.4.2017.
  2. Luolan kätkössä Karijoella kotimaassa.fi. Viitattu 2.4.2017.
  3. Susiluolan tutkimukset www.nba.fi. Viitattu 1.4.2017.
  4. a b c d e Haggrén, Georg,: Muinaisuutemme jäljet : Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle, s. 29. Gaudeamus, 2015. 937725390. ISBN 9789524953634. Teoksen verkkoversio.
  5. a b Rydman, Jan: Susiluola – ei mikään pieni probleemi Museovirastolle. Tieteessä tapahtuu 8/2004, 2004.
  6. a b c Susiluola-keskustelu www.nba.fi. Viitattu 1.4.2017.
  7. Susiluolan merkitys Euroopan arkeologiassa www.nba.fi. Viitattu 1.4.2017.
  8. a b Susiluola www.nba.fi. Viitattu 1.4.2017.
  9. Carpelan, Christian: Susi luolassa? Sivullisen mietteitä. Tieteessä tapahtuu 2/2005, 2005.
  10. a b c Susiluola, neandertaleja vai ei? Tiede. 5.5.2009. Viitattu 28.11.2017.
  11. Purhonen, Paula: Susiluolan tutkiminen turvattava. Helsingin Sanomat, 15.8.2002.
  12. a b Núñez, Milton: My problem with Susiluola. Fennoscandia archaeologica XXIV, 2007.
  13. Schultz, Hans-Peter: Selittääkö Susiluolan murtuilleet kivet todellakin luonnollisimmin geologia?. Tieteessä tapahtuu 2/2005, 2005.
  14. Donner, Joakim: Susiluola-kivet eivät ole ihmisen muokkaamia. Tieteessä tapahtuu 8/2006, 2006.
  15. Donner, Joakim: On the lack of evidence of artifacts in the Susiluola cave in Finland. Fennoscandia archaeologica XXIV, 2007.
  16. Matiskainen, Heikki: Susiluolan yhteys paleoliittiseen kivikauteen on kyseenalainen. Tieteessä tapahtuu 2/2005, 2005.
  17. Pettitt, Paul ja Niskanen, Markku: Neanderthals in Susiluola Cave, Finland during the last interglacial period?. Fennoscandia archaeologica XXII, 2005.
  18. Schultz, Hans-Peter ja Rostedt, Tapani: Debating Susiluola – Some commnetary. Fennoscandia archaeologica XXV, 2008.
  19. Susiluola www.nba.fi. Viitattu 28.11.2017.
  20. Enqvist, Johanna: The new heritage: A missing link between Finnish archaeology and contemporary society?. Fennoscandia archaeologica XXXI, 2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Susiluola.