Kristiinankaupunki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kristiinankaupunki
Kristinestad
Kristiinankaupunki.vaakuna.svg Kristiinankaupunki.sijainti.Suomi.2020.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°16′25″N, 021°22′40″E
Maakunta Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Suupohjan rannikkoseutu
Kuntanumero 287
Hallinnollinen keskus Kristiinankaupungin keskustaajama
Perustettu 1649
Kuntaliitokset Lapväärtti (1973)
Siipyy (1973)
Tiukka (1973)
Pinta-ala ilman merialueita 697,54 km²
144:nneksi suurin 2020 
Kokonaispinta-ala 1 678,98 km²
62:nneksi suurin 2020 [1]
– maa 683,04 km²
– sisävesi 14,50 km²
– meri 981,44 km²
Väkiluku 6 485
146:nneksi suurin 30.6.2020 [2]
väestötiheys 9,49 as./km² (30.6.2020)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 11,8 %
– 15–64-v. 55,1 %
– yli 64-v. 33,1 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 40,9 %
ruotsinkielisiä 55,1 %
– muut 4,0 %
Kunnallisvero 21,50 %
82:nneksi suurin 2020 [5]
Kaupunginjohtaja Mila Segervall
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
  2017–2021[6]
 • RKP
 • Kok.
 • Kesk.
 • SDP
 • Ps.

17
5
3
1
1
www.kristinestad.fi

Kristiinankaupunki (ruots. Kristinestad) on kaupunki Pohjanmaan maakunnassa.

Kristiinankaupungissa asuu 6 485 henkilöä,[2] ja sen pinta-ala on 1 678,98 km², josta 14,50 km² on sisävesiä ja 981,44 km² merialueita.[1] Väestötiheys on 9,49 asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja 40,9 % sen asukkaista puhuu äidinkielenään suomea ja 55,1 % ruotsia.[4]

Kristiinankaupunki on Suomen pisin nykyisin käytössä oleva kunnan nimi. Kaupungista käytetään myös lyhempää nimeä Kristiina.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupunki ja Tiukka mainitaan ensimmäistä kertaa virallisissa kirjoituksissa vuonna 1303.[7] Kaupungin alue oli alun perin hämäläisten asuttamaa aluetta. Ruotsista tulleet siirtolaiset saivat tuolloin luvan asettua "hämäläisten maahan".[8]

Alueen viljelijät hakivat 1500-luvulla lupaa rakentaa kaupungin Tiukanjoen suulle. Tuolloin lähin kaupunki, Vaasa, oli matkojen päässä ja tavaroiden kuljettaminen mutkaisilla ja kuoppaisilla teillä vaati kovaa työtä.[7]

Kristiinankaupunki perustettiin vuonna 1649 Lapväärttin pitäjään Koppöön saarelle ja kaupungin nimeksi tuli aluksi Koppöstad. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe nimesi kaupungin uudelleen 1. maaliskuuta 1651 Kristiinankaupungiksi (ruots. Christinae Stadh). Brahe antoi kaupungille nimen senhetkisen kuningattaren Kristiinan mukaan, mutta on hyvin mahdollista, että hän ajatteli myös omaa vaimoaan, kreivitär Kristina Katarina Stenbockia, joka kuoli vuonna 1650. Maanmittaaja Claes Claesson piirsi kaupungille asemakaavan Pietari Brahen pyynnöstä vuonna 1651 renessanssiajan ruutukaavamallin mukaan. Asemakaava on edelleen suurimmalta osin käytössä.

Kristiinankaupungista muodostui tärkeä laivakaupunki. 1800-lvulla Kristiinankaupungissa sijaitsi yksi maan suurimmista kauppalaivastoista. Kaupunkia ympäröivä maaseutu kehittyi 1800-luvun lopulla. Tiukassa sijaitsi kruunun tislaamo ja Tiukanjoen rannalla sijaitsi useita myllyjä.[9]

31. tammikuuta 1918 käytiin Kristiinankaupungin taistelu, joka oli Suomen sisällisodan ainoa Etelä-Pohjanmaalla käyty punaisten ja valkoisten välinen taistelu.[10]

Nykyiseen Kristiinankaupunkiin ovat kuuluneet vuodesta 1973 Kristiinankaupungin keskustan lisäksi entiset kunnat Tiukka, Siipyy ja Lapväärtti.[9]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupunki sijaitsee noin sadan kilometrin päässä sekä Vaasasta, Seinäjoelta että Porista.[11] Sen naapurikunnat ovat Isojoki, Karijoki, Merikarvia, Närpiö ja Teuva.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupunki on ainoa Pohjanmaan kuudesta 1500- ja 1600-luvun kaupungista, joka on säästynyt suurilta paloilta. Kaupunkia pidetään yhtenä Pohjoismaiden parhaiten säilyneistä puukaupungeista. Kaupungin ensimmäinen kirkko paloi 1700-luvun lopulla salaman iskun sytytettyä sen. Tämän tilalle rakennettiin Ulrika Eleonoran kirkko vuonna 1700, joka on nykyään entisöity alkuperäiseen tilaansa ja on osittain käytössä. Nykyinen pääkirkko rakennettiin 1890-luvulla.[12]

Teuvanjoen suun ympärillä sijaitsevaa kaupunkia yhdistää yli 300 metrin pituinen kivisilta. Uusklassisen tyylin Raatihuoneelta lähtevä Raatihuoneen puisto johtaa aukiolle ja kivisillalle. Kasbergetin huipulla sijaitseva koulurakennuksen on suunnitellut Lars Sonck.[12]

Monet kaupungin rakennukset ovat peräisin 1700- ja 1800-luvulta. 1700-luvulta peräisin olevassa Lebellin kauppiaantalossa sijaitsee nykyään museo.[12]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungissa on kaikkiaan 35 järveä. Niistä suurimmat ovat Härkmerifjärden, Storträsket ja Blomträsket.[13]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungin Natura-kohteita ovat keskustan itäpuolella sijaitsevat metsälueet Pohjoislahden metsä ja Tiilitehtaanmäki, sekä Kristiinankaupungin saaristo, Lapväärtin kosteikot, Lapväärtinjokilaakso ja Pyhävuori, jota pidetään sekä geologisesti että biologisesti yhtenä Länsi-Suomen arvokkaimmista kallioalueista.[14]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Kristiinankaupungissa oli 6 638 asukasta, joista 4 438 asui taajamissa, 2 152 haja-asutusalueilla ja 48 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Kristiinankaupungin taajama-aste on 67,3 %.[15] Kristiinankaupungin taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[16]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Kristiinankaupungin keskustaajama 2 706
2 Lapväärtti 1 490
3 Tiukka 242

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungissa maatalous on matkailun lisäksi tärkeä, työllistävä elinkeino. Tärkein viljeltävä kasvi on peruna; Kristiinankaupunki on Suomen suurin ruokaperunantuottajakunta viljelyalan ollen vuonna 2009 noin 2 700 hehtaaria. Suomen Estrellalla oli perunalastutehdas 1988-2004. Sour cream -makuiset perunalastut keksittiin Kristiinankaupungin perunalastutehtaalla.lähde?

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Öströmin Perunatuote, Kone-Ketonen Oy ja koneita ja niiden komponentteja teollisuudelle tuottava Krikoma Ab.[17]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kristiinankaupungin väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
9 043
1985
  
9 081
1990
  
8 839
1995
  
8 685
2000
  
8 084
2005
  
7 662
2010
  
7 157
2015
  
6 793
2020
  
6 504
Lähde: Tilastokeskus.[18]

Muutama vuosi ennen Kristiinankaupungin ja sen lähikuntien liitosta pidettiin vuoden 1970 väestönlaskenta. Sen mukaan Kristiinankaupungin kaupungissa oli suomenkielinen enemmistö (54,2 prosenttia) ja liitoskunnissa ruotsinkielinen enemmistö: Lapväärtissä 70,1 prosenttia, Siipyyssä 58,5 prosenttia ja Tiukassa 92,0 prosenttia[19]. Vielä vuoden 1960 väestönlaskennassa myös kaupungissa oli ruotsinkielinen enemmistö (51,7 prosenttia)[20]. Kuntaliitoksen jälkeen Kristiinankaupunki on ollut enemmistöltään ruotsinkielinen.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kristiinankaupungissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[21]

Nämä seurakunnat muodostavat Kristiinankaupungin seurakuntayhtymän (ruots. Kristinestads kyrkliga samfällighet).

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kristiinankaupungin alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.[22]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kristiinankaupungin nykyisellä alueella.[21]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungin perinteisiin kuuluvat Pohjanmaalle tyypilliseen tapaan jouluristien pystyttäminen. Jouluristin pystyttäminen juontaa pakanalliseen aikaan, jolloin ristin avulla haluttiin pelottaa pois pahoja henkiä. Kristiinankaupungilla on oma jouluristinsä, jota kutsutaan Wendelinin ristiksi.[23]

Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungin ruokaperinteessä perunalla on iso rooli ja kaupunki on Suomen suurin perunantuottaja. Kaupungissa kasvatetaan perunaa noin 3000 hehtaarilla ja peräti kolmannes Suomen ruokaperunasta viljellään Kristiinankaupungissa.[23] Kristiinankaupungin pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla silakkaperunat.[24]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungin keskusta mataline puutaloineen ja kapeine kujineen on harvinainen koko Pohjolan mittakaavassalähde?. Kaupungissa ei ole koko sen 350-vuotisen olemassaolon aikana sattunut yhtään laajaa tulipaloalähde?. Kantakaupungissa sijaitsee myös kapeudestaan tunnettulähde? Kissanpiiskaajankuja.

Nykyään hyvin säilynyt vanhakaupunki toimii seudun kaupan ja huvielämän keskuksena, ja siellä on erilaisia liikkeitä ja palveluita. Turismista ja vapaa-ajan asumisesta on 2000-luvulla tullut kaupungille tärkeä tulonlähde.lähde?

Kristiinankaupungin ja Karijoen rajalla sijaitsee Susiluolaksi kutsuttu, kalliononkalossa sijaitseva mahdollisesti 120 000 vuotta vanha ihmisen leiriytymispaikka. Kaupunki ja Museovirasto pyrkivät yhdessä kehittämään luolan kulttuurikäyttöä.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungista kotoisin olevia urheiluseuroja ovat muun muassa Kristiinan kärpäset (jääkiekko), Kristiinan Urheilijat (yleisurheilu, hiihto, uinti), IF Länken (voimanosto, sulkapallo, yleisurheilu, hiihto, pyöräily), Sporting Kristina (jalkapallo) ja SC Saragoza (salibandy).

Kuvia Kristiinankaupungista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungin kaupunginjohtaja oli vuosina 2005–2018 Riitta El-Nemr.[25] Mila Segervall aloitti virassa El-Nemrin jäätyä eläkkeelle.[26]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristiinankaupungin valtuustossa on 27 paikkaa, joista 17 on RKP:n hallussa kaudella 2017–2021.[6]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2020 1.1.2020. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.4.2020.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2020M01*-2020M06* 30.6.2020. Tilastokeskus. Viitattu 20.8.2020.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2020 27.11.2019. Verohallinto. Viitattu 26.1.2020.
  6. a b Kuntavaalit 2017, Kristiinankaupunki Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. a b Stolpe 1999, s. 80
  8. Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 97. Svenska litteratursällskapet i Finland., 2010.
  9. a b Stolpe 1999, s. 82
  10. Lappalainen, Jussi T.: Punakaartin sota 1, s. 106–107. Helsinki: Opetusministeriö, 1981. ISBN 951-85907-1-0.
  11. Matkustaminen Kristiinankaupunkiin Visit Kristiinankaupunki. Viitattu 6.2.2018.
  12. a b c Stolpe 1999, s. 83
  13. Kristiinankaupunki Järviwiki. Viitattu 6.2.2018.
  14. Natura 2000 -alueet - Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 5.2.2018.
  15. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  16. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  17. Alueen Kristiinankaupunki kunta yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 5.2.2018.
  18. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  19. Väestölaskenta 1970: Yleiset demografiset tiedot (PDF) (sivut 210, 222 ja 230) Tilastokeskus. Viitattu 11.2.2018.
  20. Yleinen väestölaskenta 1960: Väestön ikä, siviilisääty, pääkieli ym. (PDF) (sivu 58) Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 11.2.2018.
  21. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  22. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta
  23. a b Visit Kristinestad: Kristiinankaupungin erikoisuudet visitkristinestad.fi. Viitattu 17. lokakuuta 2020.
  24. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 149. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  25. Kristinestad får se sig om efter ny stadsdirektör – El-Nemr går i pension Yle. Viitattu 5.2.2018.
  26. Kristiinankaupunki valitsi Mila Segervallin Kuntalehti. Viitattu 23.7.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]