Koivulahti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koivulahti
Kvevlax
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Mustasaari
Koivulahti.vaakuna.svg Koivulahti.sijainti.svg

vaakuna

sijainti

Lääni Vaasan lääni
Maakunta Pohjanmaan maakunta
Kuntanumero 270
Hallinnollinen keskus Koivulahti
Perustettu 1865
– emäpitäjä Mustasaari
Liitetty 1973
– liitoskunnat Mustasaari
Raippaluoto
Björköby
Sulva
Koivulahti
– syntynyt kunta Mustasaari
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1972)
– maa 229,1 km²
Väkiluku 2 541  [2]
(31.12.1972)
väestötiheys 11,11 as./km²

Koivulahti (ruots. Kvevlax) on Pohjanmaalla sijainnut entinen Suomen kunta. Se liitettiin 1973 Mustasaareen, ja sen naapurikunnat olivat Maksamaa, Vöyri, Mustasaari, Raippaluoto, Vaasa ja Vähäkyrö.

Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 98 prosenttia Koivulahden asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia.[3]

Vuonna 2000 Koivulahden taajamassa oli asukkaita noin 1 000.

Koivulahden puukirkko on rakennettu vuonna 1693 ja laajennettu ristikirkoksi vuonna 1795.

Koivulahden pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla päronkamsona, raastettua perunaa ja ohrajauhoa valkokastikkeen kera.[4]

Koivulahden nimestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asiakirjalähteistä löytyvät muodot: Quiflax, Koiffuolax (1440), Kåjwålax (1443), Quiffuelax (1543) ja Queflax (1554). Nimi on varhaisten suomenkielisten antama lahdennimi. Vanhojen kirjoitusmuotojen perusteella alkuperäinen nimi on voinut olla joko Kuivalaksi (T. E. Karsten) tai Koivulaksi (Lars Huldén). Nimen tarkoite on ollut Kyrönjokisuulla olleen ison lahden läntinen haarake. Ruotsinkieliset uudisasukkaat ovat lainanneet nimen, joka on vuosisatoja säilynyt ruotsinkielisten käytössä. Nykyään käytössä oleva suomenkielinen nimivastine Koivulahti, joka mainitaan Suomalaisessa Wirallisessa lehdessä 1867, perustunee nimen vanhoihin kirjoitusmuotoihin.[5]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivulahti sijaitsee Pohjanlahden rannikolla Kyrönjoen suussa. Entisen kunnan alue on kauttaaltaan alavaa ja vain muutamat yksittäiset kumpareet ylittävät 20 metrin korkeuden merenpinnasta. Korkein maastonkohta on Koskön kylän itäpuolella sijaitseva Rävholstret (30 m mpy.). Maankohoaminen ja Kyrönjoen mukanaan tuoma liete muuttavat jatkuvasti rantaviivaa Koivulahden alueella: merenlahdet maatuvat ja saaret yhtyvät tai kasvavat kiinni mantereeseen. Koivulahden asutus on keskittynyt Kyrönjoen suistoon.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologisten löytöjen perusteella Koivulahden alueella on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Ensimmäiset alueelle asettuneet pysyvät asukkaat 1100-luvun tienoilla olivat suomalaisia ja kotoisin Satakunnasta, mutta 1200-luvun aikana asutus ruotsalaistui. Ensimmäinen tieto Koivulahden asukasluvusta on vuodelta 1546, jolloin siellä mainittiin olleen 426 asukasta. Ruotsin valtakunnan jatkuvan sotatilan vuoksi väkiluku väheni niin, että vuonna 1692 asukkaita oli vain 300. Kuitenkin 1700-luvun alusta lähtien väkiluku lisääntyi tasaisesti 1900-luvun alkupuolelle saakka, kunnes alkoi siirtolaisuus ensin Amerikkaan, myöhemmin yhä voimakkaampana Ruotsiin.[6]

Koivulahti kuului alun perin Mustasaaren seurakuntaan. Piispa Johannes Gezelius nuoremman vaikutuksesta kuningas Kaarle XI määräsi vuonna 1691 Koivulahden muodostettavaksi kappeliseurakunnaksi, ja vuonna 1692 valmistui oma kirkko. Tosin perimätiedon mukaan Koivulahdella olisi ollut kirkko jo keskiajalla. Suomen senaatin päätöksellä Koivulahdesta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1857. Kunnallishallinto Koivulahdessa alkoi vuonna 1865. Ensimmäiset kansakoulut perustettiin kirkonkylään sekä Västerhankmon ja Vassorin kyliin vuonna 1879.[6]

Isonvihan aikana vuonna 1714 Koivulahden kyläläisiä oli mukana Napuen taistelussa, ja venäläisjoukot rryöstivät Koivulahden kylää kulkiessaan sen läpi. Koivulahti joutui jälleen taistelunäyttämöksi Suomen sodassa, kun ruotsalainen kenraali Johan Bergenstråhlen johtama apuretkikunta nousi maihin Österhankmon kylässä, ja Vaasassa käydyn taistelun jälkeen venäläiset seurasivat merelle paenneita ruotsalaisia Koivulahteen. Talvi- ja jatkosodassa kaatui yhteensä 57 koivulahtelaista.[6]

Koivulahden perinteiset pääelinkeinot olivat maa- ja metsätalous sekä kalastus, mutta 1960-luvulla huomattavksi uudeksi elinkeinoksi muodostui turkistarhaus.[6]

3. tammikuuta 1961 Koivulahdessa tapahtui vakava lento-onnettomuus, kun Aeron DC-3 syöksyi maahan. Koneen kaikki 22 matkustajaa ja 3-henkinen miehistö saivat surmansa. Onnettomuuspaikalla on muistomerkki.[6]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivulahden kautta kulkee valtatie 8.[6]

Etäisyyksiä Koivulahdesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Koivulahdella oli kaksi taajamaa: kirkonkylä (308 asukasta) ja Kalvholm (yhteensä 213 asukasta, josta 136 Koivulahden puolella). Kalvholmin taajama sijaitsi osin myös Mustasaaren puolella.[7]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Koivulahden väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Koivulahden väestönkehitys 1880–1970
Vuosi Asukkaita
1880
  
3 618
1890
  
3 737
1900
  
3 890
1910
  
3 096
1920
  
2 999
1930
  
3 129
1940
  
2 974
1950
  
3 037
1960
  
2 899
1970
  
2 545
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1972 (PDF) (sivu 32) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. Väestönmuutokset 1972 (PDF) (sivut 34–35) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. Avain omaan maahan - tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 145. Sanoma Osakeyhtiö 1964, Helsinki.
  4. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 158. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  5. Sirkka Paikkala ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 171. Jyväskylä: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0. suomi
  6. a b c d e f g Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 385–390. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  7. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
  8. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.