Lapväärtti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapväärtti
Lappfjärd
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kristiinankaupunki
Lapväärtti.vaakuna.svg Lapväärtti.sijainti.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°14′48.5″N, 21°31′17.5″E
Lääni Vaasan lääni
Maakunta Pohjanmaan maakunta
Kuntanumero 409
Hallinnollinen keskus Lapväärtin kirkonkylä
Perustettu
– emäpitäjä Närpiö
Liitetty 1973
– liitoskunnat Kristiinankaupunki
Tiukka
Siipyy
Lapväärtti
– syntynyt kunta Kristiinankaupunki
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1972)
– maa 347,8 km²
Väkiluku 3 801  [2]
(31.12.1972)
väestötiheys 11,2 as./km²

Lapväärtti (ruots. Lappfjärd) on Pohjanmaalla sijainnut entinen Suomen kunta, aiemmin pitäjä. Vuonna 1973 Lapväärtti liitettiin osaksi Kristiinankaupunkia. Tuolloin molemmat kunnat kuuluivat hallinnollisesti Vaasan lääniin, ja nykyään (2013) entisen Lapväärtin kunnan alue sijaitsee pääosin Pohjanmaan maakunnassa.

Lapväärtin naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Isojoki, Karijoki, Kristiinankaupunki, Siipyy ja Tiukka.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapväärtti mainitaan ensimmäisen kerran Tukholmassa 1. kesäkuuta 1303 päivätyssä kirjeessä, jossa Ruotsin kuningas Birger Maununpoika kirjoittaa virkamiehelleen Nils Anderssonille. Kirjeessä hän käskee antaa talonpojille Michael Lapväärtistä (kirjoitusasuna Lappafärd), Andar Merikarvialta ja Tobbe Tiukasta luvan vapaasti hyödyntää Hämeen metsiä.

Lapväärtti oli pitkään osa Närpiön pitäjää, mutta siitä tuli oma kappeliseurakuntansa vuonna 1594 ja itsenäinen seurakunta vuonna 1607. Nykyinen kirkko, joka on rakennettu 1848–1851, on yksi Suomen suurimmista maaseudulla sijaitsevista kirkoista. Kirkkosalissa on istumapaikkoja 3 000 hengelle, ja rakennus on kuin pieni katedraali peltojen keskellä. Siipyy erotettiin Lapväärtistä vuonna 1860. Isojoki erotettiin Lapväärtistä 1855[3]. Karijoki erotettiin Lapväärtistä 1862[4].

Lapväärtti valittiin ruotsinkielisen Pohjanmaan Vuoden Kyläksi vuonna 2004. Lapväärtin pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla klimppisoppa[5].

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Lapväärtin väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Lapväärtin väestönkehitys 1880–1970
Vuosi Asukkaita
1880
  
5 515
1890
  
5 979
1900
  
6 395
1910
  
5 699
1920
  
5 732
1930
  
4 946
1940
  
4 967
1950
  
5 121
1960
  
4 449
1970
  
3 881
Lähde: Tilastokeskus.[6]

Vuonna 1926 Lapväärtistä liitettiin Karijokeen alue, jossa oli 876 asukasta.[6]

Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 69,7 prosenttia Lapväärtin asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia.[7]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Lapväärtissä oli neljä taajamaa: Dagsmark (251 asukasta), Härkmeri (319 asukasta), kirkonkylä (1 467 asukasta) ja Perus (207 asukasta). Vuonna 1960 Dagsmarkissa oli 326 asukasta, Härkmerellä 471 asukasta, kirkonkylässä 1 568 asukasta ja Peruksessa 292 asukasta.[8]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dagsmark, Härkmeri, Lapväärtti (ruots. Lappfjärd), Lålby, Myrkky (ruots. Mörtmark; liitettiin Karijokeen 1927), Peninkylä (ruots. Åback), Uttermossa.

Kuuluisia lapväärttiläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1972 (PDF) (sivu 32) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. Väestönmuutokset 1972 (PDF) (sivut 34–35) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. http://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/2597/stora-stora/ Storå
  4. http://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/2598/botom-botom/ Bötom
  5. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  6. a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  7. Avain omaan maahan – tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 147. Sanoma Osakeyhtiö, 1964, Helsinki.
  8. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]