Vähäkyrö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vähäkyrö (ruots. Lillkyro) on asukasluvultaan Vaasan kaupungin kuudenneksi suurin suuralue. Mustasaaren kunta erottaa Vähänkyrön muusta Vaasasta, mikä tekee siitä Vaasan eksklaavin. Suuralueella asuu 4 620 ihmistä (31.12.2015). [1]

Vähäkyrö
Lillkyro
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Vaasa
Vähäkyrö.vaakuna.svg Vähäkyrö.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°03′20″N, 022°06′25″E
Maakunta Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Vaasan seutukunta
Perustettu 1868
Liitetty 2013
– liitoskunnat Vaasa
Vähäkyrö
– syntynyt kunta Vaasa
Pinta-ala 177,66 km² [2]
(1.1.2012)
– maa 175,67 km²
– sisävesi 1,99 km²
Väkiluku 4 727  [3]
(31.12.2012)
väestötiheys 26,91 as./km² (31.12.2012)

Entinen kunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähäkyrö on Suomen entinen kunta. Se liittyi osaksi Vaasan kaupunkia 1. tammikuuta 2013.[1] Vähänkyrön kunnanvaltuusto hyväksyi yhdistymissopimuksen 27. kesäkuuta 2011.[4] Kunta kuului Pohjanmaan maakuntaan ja Kyrönmaan seutukuntaan. Vähäkyrö oli yksikielisesti suomenkielinen ja asukkaita kunnassa oli lakkauttamishetkellä 4 727.[3] Kunnan pinta-ala oli 177,66 km2, josta 1,99 km2 vesistöjä, [2] ja väestötiheys 26,91 asukasta/km2. Vähänkyrön naapurikuntia olivat Isokyrö, Laihia, Mustasaari ja Vöyri.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautakaudella Kyrönjoen suu sijaitsi Vähässäkyrössä. Alue oli suojainen sisäsaaristo, joka oli otollinen asutukselle. Rautakautista Vähääkyröä voi myös luonnehtia Pohjanmaan kaupalliseksi keskukseksi. Merkittäviä muinaisjäännösalueita on kunnan monessa osassa. Vanhin tunnettu rautakautinen esine on Pääkköönmäeltä vuonna 1837[5] löydetty, 100-luvulla valmistettu roomalainen viinikauha.[6] Merkittävimmät hautaröykkiökeskittymät ovat Perkiön ja Tervajoen kylissä. Erikoisimpiin muinaisjäännöksiin kuuluu niin kutsuttu Jättiläisen tie. Pohjanmaan ainoa viikinkiaikainen aarre- tai kätkölöytö on Vähänkyrön Housulanmäen rahalöytö.

Vähäkyrö perustettiin Isonkyrön saarnakuntahuoneena vuonna 1561 ja oli vuodesta 1593 Isonkyrön kappelina nimellä Alastaro. Vuonna 1607 siitä tuli itsenäinen kirkkoherrakunta.[7] Vähänkyrön kivinen ristikirkko valmistui vuonna 1803. Sen kellotapuli on vuodelta 1767. Vähästäkyröstä tuli itsenäinen kunta vuonna 1868.[8]

Vähänkyrön läpi virtaa Kyrönjoki, jossa on hyviä kalastuspaikkoja, muun muassa Perkiönkoski ja Hiirikoski.

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haarajoki, Hiiripelto, Hyyriä, Järvenkylä, Kalsila, Krekilä (Greggilä), Kuuttila, Merikaarto, Mullonkylä, Ojaniemi, Perkiö, Saarenpää, Saarensivu, Savilahti, Selkämäki, Tapoila, Tervajoki, Torkkola

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vaasa
  2. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2013.
  3. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2012. Väestörekisterikeskus. Viitattu 16.1.2013.
  4. Kuntaliitos
  5. Savilahden koulumuseo Museo Pohjanmaa. Viitattu 16.8.2015.
  6. Taittonen, Reijo: "Vähäkyrö. Muinainen Kyrönjokisuisto"
  7. Vähäkyrö (Lillkyro) Biografiakeskus, SKS. Viitattu 16.8.2015.
  8. Lagerstedt, Ilpo: Nuijasodan vaikutus Etelä-Pohjanmaan asutukseen, s. 149. Books on Demand, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.8.2015).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vähäkyrö.