Vähäkyrö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vähäkyrö
Lillkyro
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Vaasa
Vähäkyrö.vaakuna.svg Vähäkyrö.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°03′20″N, 022°06′25″E
Maakunta Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Kyrönmaan seutukunta
Kuntanumero 942
Hallinnollinen keskus Vähänkyrön kirkonkylä
Perustettu 1868
Liitetty 2013
– liitoskunnat Vaasa
Vähäkyrö
– syntynyt kunta Vaasa
Pinta-ala 177,66 km² [1]
(1.1.2012)
– maa 175,67 km²
– sisävesi 1,99 km²
Väkiluku 4 727  [2]
(31.12.2012)
väestötiheys 26,91 as./km² (31.12.2012)

Vähäkyrö (ruots. Lillkyro) on entinen Suomen kunta, joka liitettiin vuoden 2013 alussa Vaasan kaupunkiin. Vähäkyrö liittyi osaksi Vaasan kaupunkia 1. tammikuuta 2013.[3] Vähänkyrön kunnanvaltuusto hyväksyi yhdistymissopimuksen 27. kesäkuuta 2011.[4] Kunta kuului Pohjanmaan maakuntaan ja Kyrönmaan seutukuntaan. Vähäkyrö oli yksikielisesti suomenkielinen ja asukkaita kunnassa oli lakkauttamishetkellä 4 727.[2] Kunnan pinta-ala oli 177,66 km2, josta 1,99 km2 vesistöjä, [1] ja väestötiheys 26,91 asukasta/km2. Vähänkyrön naapurikuntia olivat Isokyrö, Laihia, Mustasaari ja Vöyri.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautakaudella Kyrönjoen suu sijaitsi Vähässäkyrössä. Alue oli suojainen sisäsaaristo, joka oli otollinen asutukselle. Rautakautista Vähääkyröä voi myös luonnehtia Pohjanmaan kaupalliseksi keskukseksi. Merkittäviä muinaisjäännösalueita on kunnan monessa osassa. Vanhin tunnettu rautakautinen esine on Pääkköönmäeltä vuonna 1837[5] löydetty, 100-luvulla valmistettu roomalainen viinikauha.[6] Merkittävimmät hautaröykkiökeskittymät ovat Perkiön ja Tervajoen kylissä. Erikoisimpiin muinaisjäännöksiin kuuluu niin kutsuttu Jättiläisen tie. Pohjanmaan ainoa viikinkiaikainen aarre- tai kätkölöytö on Vähänkyrön Housulanmäen rahalöytö.

Vähäkyrö perustettiin Isonkyrön saarnakuntahuoneena vuonna 1561 ja oli vuodesta 1593 Isonkyrön kappelina nimellä Alastaro. Vuonna 1607 siitä tuli itsenäinen kirkkoherrakunta.[7] Vähänkyrön kivinen ristikirkko valmistui vuonna 1803. Sen kellotapuli on vuodelta 1767. Vähän kunta perustettiin vuonna 1868.[8]

Vuonna 1596 puhjenneeseen kansannousuun, nuijasotaan, osallistui myös suuri joukko vähäkyröläisiä talonpoikia. Sodan onneton loppu ja vuoden 1601 kato aiheuttivat Vähässäkyrössä monen talon autioitumisen. Suuren Pohjan sodan aikaisessa Napuen taistelussa 19. helmikuuta 1714 kaatui 144 vähäkyröläistä; menetys oli suurempi kuin minkään muun pitäjän nostoväen tappiot. Lisäksi Venäjälle vietiin vankeina 91 henkeä, ja Vähänkyrön on laskettu menettäneen tällöin yli 70 prosenttia asekuntoisesta miespuolisesta väestöstään.[9]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähänkyrön läpi virtaa Kyrönjoki, jossa on hyviä kalastuspaikkoja, muun muassa Perkiönkoski ja Hiirikoski. Pääosa asutuksesta on sijoittunut nauhamaisesti Kyrönjoen varteen sen molemmin puolin. Vähäkyrö sijaitsee aivan lähellä meren rantaa; entisen kunnan luoteisrajalta on vain muutama kilometri Vassorfjärdenin pohjukkaan. Kyrönjoen laakson korkeus merenpinnasta on kirkonkylän länsipuolella vain kuutisen metriä ja kaakossa Isonkyrön rajalla 12 metriä. Maaston kohoumatkin ovat matalia ja enimmillään vain 15–17 metriä merenpintaa ylempänä.[9]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haarajoki, Hiiripelto, Hyyriä, Järvenkylä, Kalsila, Krekilä (Greggilä), Kuuttila, Merikaarto, Mullonkylä, Ojaniemi, Perkiö, Saarenpää, Saarensivu, Savilahti, Selkämäki, Tapoila, Tervajoki, Torkkola

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähänkyrön eteläosan kautta kulkevat valtatie 16 ja Seinäjoki–Vaasa-rata.

Etäisyyksiä Vähästäkyröstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähäkyrö on perinteisesti tunnettu pläkkyreistä eli läkkipeltisepistä ja heidän tekemistään fyrryistä, lasten leluista joissa pilliin puhaltamalla saa siipipyörän pyörimään. Fyrry on Vähänkyrön maakuntaesine, ja Vähänkyrön lempinimi onkin paikallismurteella Fyrrykyröö. 1950-luvulla Vähäkyrö tunnettiin myös emäntien sivuansioikseen ompelemista esiliinoista.[10][11]

Vähänkyrön pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla riivinkropsu eli raastetusta perunasta tehty pannukakku.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2013.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2012. Väestörekisterikeskus. Viitattu 16.1.2013.
  3. Vaasa vaasa.fi.
  4. Kuntaliitos
  5. Savilahden koulumuseo Museo Pohjanmaa. Viitattu 16.8.2015.
  6. Taittonen, Reijo: "Vähäkyrö. Muinainen Kyrönjokisuisto"
  7. Vähäkyrö (Lillkyro) Biografiakeskus, SKS. Viitattu 16.8.2015.
  8. Lagerstedt, Ilpo: Nuijasodan vaikutus Etelä-Pohjanmaan asutukseen, s. 149. Books on Demand, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.8.2015).
  9. a b Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 456–459. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  10. Fyrrykyrö tunnettiin pläkkyrien lisäksi essuista Yle Uutiset. 26.3.2010. Viitattu 16.12.2018.
  11. Mikä Fyrry? 9.9.2016. Fyrry-fiilismessut 2016. Viitattu 16.12.2018.
  12. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 154. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]