Vähäkyrö
|
Lillkyro |
|
|---|---|
| Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat: Vaasa |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Pohjanmaan maakunta |
| Seutukunta | Kyrönmaan seutukunta |
| Perustettu | 1868 |
| Liitetty | 2013 |
| – liitoskunnat | Vaasa Vähäkyrö |
| – syntynyt kunta | Vaasa |
| Pinta-ala | 177,66 km² [1] (1.1.2012) |
| – maa | 175,67 km² |
| – sisävesi | 1,99 km² |
| Väkiluku | 4 727 [2] (31.12.2012) |
| – väestötiheys | 26,91 as/km² (31.12.2012) |
Vähäkyrö (ruots. Lillkyro) oli Suomen kunta, joka sijaitsi Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asui lakkauttamishetkellä 4 727 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 177,66 km2, josta 1,99 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 26,91 asukasta/km2. Vähänkyrön naapurikunnat olivat Isokyrö, Laihia, Mustasaari ja Vöyri.
Vähäkyrö on perustettu vuonna 1607 Kyrön suurpitäjän Alastaro-nimisestä kappeliseurakunnasta,[3] ja Vähänkyrön pitäjä muuttui itsenäiseksi kunnaksi 1868[4]. Kunnanvaltuusto hyväksyi 27.6.2011 yhdistymissopimuksen Vaasan kaupungin kanssa. Yhdistyminen toteutui 1.1.2013[5], jolloin Vähästäkyröstä tuli Vaasan eksklaavi ilman yhteistä rajaa sen kanssa.
Rautakaudella Kyrönjoen suu sijaitsi Vähässäkyrössä. Alue oli suojainen sisäsaaristo, joka oli otollinen sen ajan asutukselle. Rautakautista Vähääkyröä voi myös luonnehtia Pohjanmaan kaupalliseksi keskukseksi. Merkittäviä muinaisjäännösalueita on kunnan monessa osassa. Vanhin tunnettu rautakautinen esine on Pääkköönmäeltä löydetty, 100-luvulla jaa. valmistettu roomalainen viinikauha.[6] Merkittävimmät hautaröykkiökeskittymät ovat Perkiön ja Tervajoen kylissä. Erikoisimpiin muinaisjäännöksiin kuuluu niin kutsuttu Jättiläisen tie. Pohjanmaan ainoa viikinkiaikainen aarre- tai kätkölöytö on Vähänkyrön Housulanmäen rahalöytö.
Vähänkyrön läpi virtaa Kyrönjoki, jossa on hyviä kalastuspaikkoja, muun muassa Perkiönkoski ja Hiirikoski.
Sisällysluettelo
Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haarajoki, Hiiripelto, Hyyriä, Järvenkylä, Kalsila, Krekilä (Greggilä), Kuuttila, Merikaarto, Mullonkylä, Ojaniemi, Perkiö, Saarenpää, Saarensivu, Savilahti, Selkämäki, Tapoila, Tervajoki, Torkkola
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luukko, Armas. Etelä-Pohjanmaan keskiaika. Etelä-Pohjanmaan historia I.
- Meinander Carl Fredrik. Esihistoria. Etelä-Pohjanmaan historia I.
- Taittonen Reijo. Vähäkyrö, Muinainen Kyrönjokisuisto.
- Kotimaisten kielten tutkimuskeskus – Nimen taivutus
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2013.
- ↑ a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2012. Väestörekisterikeskus. Viitattu 16.1.2013.
- ↑ http://www.vahakyro.fi/Suomeksi/MATKAILIJALLE_VINKKEJA/Tarinaa_400_vuotiaasta___ Matkailijalle vinkkejä, 2000 vuotta historiaa, 400 vuotta itsenäisyyttä]
- ↑ Kuntainfo
- ↑ Kuntaliitos
- ↑ Taittonen, R: "Vähäkyrö. Muinainen Kyrönjokisuisto"
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Isokyrö - Kaskinen - Korsnäs - Kristiinankaupunki - Kruunupyy - Laihia - Luoto - Maalahti - Mustasaari - Närpiö - Pedersöre - Pietarsaari - Uusikaarlepyy - Vaasa - Vöyri |
| Entiset kunnat Alaveteli - Bergö - Björköby - Jepua - Koivulahti - Lapväärtti - Maksamaa - Munsala - Oravainen - Petolahti - Pirttikylä - Purmo - Raippaluoto - Siipyy - Sulva - Teerijärvi - Tiukka - Uudenkaarlepyyn mlk - Vähäkyrö - Vöyri - Vöyri-Maksamaa - Ylimarkku - Ähtävä |
