Björköby

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Björköby
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Mustasaari
Björköby.vaakuna.svg Björköby.sijainti.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°20′48.6″N, 21°20′01″E
Lääni Vaasan lääni
Maakunta Pohjanmaa
Hallinnollinen keskus Björköby
Perustettu [1] 1932
– emäpitäjä Raippaluoto
Liitetty 1973
– liitoskunnat Mustasaari
Koivulahti
Raippaluoto
Sulva
Björköby
– syntynyt kunta Mustasaari
Pinta-ala  km²  [2]
(1.1.1972)
– maa 63,7 km²
Väkiluku 464  [1]
(1970)
väestötiheys 7,28 as./km²

Björköby on kylä Mustasaaressa ja entinen Suomen kunta Pohjanmaan rannikolla. Siihen kuului Björkön saari Raippaluodon vieressä. Raippaluoto oli myös Björköbyn ainoa naapurikunta. Björköbyn kunta liitettiin Mustasaareen vuonna 1973. Björköby on pinta-alaltaan kasvavan Björkön saaren asutustaajama. Seurakunnallisesti Björköby kuuluu Raippaluodon seurakuntaan, Mustasaaren seurakuntayhtymään ja Porvoon hiippakuntaan.

Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan Björköbyn kunta oli täysin ruotsinkielinen.[3]

Björköbyn vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1959. [4]

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björköbyn ainoa henkikirjakylä on sekin nimeltään Björköby.[5]

Vuosien 1960 ja 1970 taajamarajauksissa Björköbyn ainoa taajama oli Björkö, jossa oli 503 asukasta vuonna 1960 ja 401 asukasta vuonna 1970.[6]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björköbyn saaristo on kohonnut merestä suhteellisen myöhään, joten on epätodennäköistä, että täällä olisi ollut varsinaista esihistoriallista asutusta. Björkön saarelle muodostui kuitenkin 1500-luvun puoliväliin mennessä kalastajien ja hylkeenpyytäjien ruotsinkielinen kyläkunta. Keskiajalta lähtien se kuului Mustasaaren suurpitäjään, kunnes se jäi Raippaluodon itsenäistyessä viimeksi mainitun yhteyteen. Björköbyn ensimmäinen kirkko rakennettiin luultavasti jo Ruotsin vallan aikana ja sen tiedetään vaurioituneen 1840-luvulla sattuneessa tulipalossa. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1859. Kunnallisesti Björköby itsenäistyi vuonna 1932.[5]

Koska Merenkurkku on Björköbyn kohdalla kapeimmillaan, saarelaiset joutuivat aikanaan kuljettamaan paljon postia Ruotsin puolelle jäitse ja vesitse. Näiden usein vaarallisten matkojen muistoksi Björköbyn vaakunassa on kuvattuna postitorvi. Venäläinen kenraali Barclay de Tolly marssitti Suomen sodan aikana maaliskuussa 1809 joukkonsa Vaasasta Björköbyn kautta Uumajaan. Vaikeakulkuisten ahtojäiden vuoksi venäläiset kärsivät retken aikana suurta mieshukkaa, ja kenraali de Tollyn kerrotaan sanoneen, että hän viitoitti tien Merenkurkun yli omien miestensä ruumiilla.[5]

Björköbyhyn kuuluville Valassaarille pystytettiin vuonna 1886 rautarakenteinen majakka, ja myöhemmin sinne sijoitettiin myös säähavaintoasema ja meripelastusasema. Nykyisin paikka on tunnettu myös monilajisesta linnustostaan, ja osa siitä on muodostettu luonnonsuojelualueeksi, jolle maihinnousu on kielletty lintujen pesimäaikana.[5]

Kun postin kuljetus Merenkurkun yli päättyi, Björköby jäi liikenteellisesti syrjään. Vähitellen parantuneet tieyhteydet, kuten pengertie Raippaluodon puolelle ja vuonna 1997 valmistunut Raippaluodon silta, ovat vähentäneet eristyneisyyttä. Jäätilanteen salliessa on voitu liikennöidä myös jäätietä pitkin Ruotsin puolelle.[5]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Björköbyn väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1950–1970.

Björköbyn väestönkehitys 1950–1970
Vuosi Asukkaita
1950
  
548
1960
  
547
1970
  
464
Lähde: Tilastokeskus.[7]

Björköbyn väestö on tilastoitu Raippaluodon yhteydessä vuonna 1940.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tilastotietoja Suomen kunnista toti.eu.com. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  2. Suomen tilastollinen vuosikirja 1972 (PDF) (sivu 32) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  3. Avain omaan maahan - tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 141. Sanoma Osakeyhtiö 1964, Helsinki.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 135. Otava 1967, Helsinki.
  5. a b c d e Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 83–86. Porvoo: WS, 1967.
  6. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
  7. a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.