Michael Barclay de Tolly
| Michael Barclay de Tolly | |
|---|---|
.jpg) Georg Dawen maalaama muotokuva 1828 Talvipalatsin Sotagalleriassa |
|
| Suomen kenraalikuvernööri | |
| Edeltäjä | Göran Magnus Sprengtporten |
| Seuraaja | Gustaf Mauritz Armfelt (vt.) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. joulukuuta (16. joulukuuta) 1761 Pamūšis, Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta, Liivinmaa |
| Kuollut | 26. toukokuuta 1818 (56 vuotta) (14. toukokuuta) Königsberg, Itä-Preussi |
| Kansalaisuus | Venäjä |
| Tiedot | |
| Sotilaspalvelus | |
| Sotilasarvo | sotamarsalkka |
Michael Andreas Barclay de Tolly (ven. Михаи́л Богда́нович Баркла́й-де-То́лли, Mihail Bogdanovitš Barklaj-de-Tolli); (27. joulukuuta (J: 16. joulukuuta) 1761 Pamūšis (nyk. Zeimys, Liettua), Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta, Liivinmaa – 26. toukokuuta (J: 14. toukokuuta) 1818 Königsberg, Itä-Preussi) oli ruhtinas ja Venäjän keisarikunnan sotamarsalkka.[2]
Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michael Andreas syntyi Liivinmaalla baltiansaksalaiseen aatelisperheeseen, jonka skottilaiset esi-isät olivat asettuneet sinne 1620-luvulla.[2] Hänen vanhempansa olivat Gotthard Barclay de Tolly (1734–1781) ja Margarete Elisabet von Smitten (1733-1771). Hänen isänsä oli suvun ensimmäinen jäsen, joka hyväksyttiin Venäjän aatelistoon. Hän kasvoi 4-vuotiaasta lähtien tätinsä luona Pietarissa.
Hän liittyi 15-vuotiaana Venäjän armeijaan vuonna 1776.[2]
Vuosina 1788–1789 Barclay palveli Venäjän armeijassa sodissa turkkilaisia vastaan, vuonna 1790 ja 1794 Ruotsia ja Puolaa vastaan.[3] Hänet ylennettiin everstiksi vuonna 1798 ja kenraalimajuriksi vuonna 1799.[4]
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1806 sodassa Napoleonia vastaan Barclay de Tollyn osuus oli merkittävä Pultuskin taistelussa joulukuussa 1806. Hän haavoittui Eylaun taistelussa 7. helmikuuta 1807, jossa hänet ylennettiin osoittamastaan taidosta kenraaliluutnantiksi. Vuonna 1808 hän komensi joukkoja Ruotsia vastaan Suomessa, ja eteni vuonna 1809 jäätyneen Pohjanlahden yli valloittaen Uumajan. Hän toimi Suomen kenraalikuvernöörinä 1809–1810. Vuonna 1810 hänet nimitettiin sotaministeriksi, jossa virassa hän toimi vuoteen 1813 asti.[3]
Vuonna 1812 komensi yhtä Napoleonia vastaan taistelleista armeijoista. Barclay de Tolly ehdotti poltetun maan taktiikkaa ja vihollisen vetämistä pitkälle omalle alueelle. Venäläiset vastustivat ulkomaalaisen asettamista ylipäälliköksi. Barclay de Tollyn joukkojen taisteltua Napoleonia vastaan Smolenskissa 17.–18. elokuuta 1812 ja hävittyä taistelun, hänet erotettiin ja armeijan johtoon asetettiin Mihail Kutuzov.[5]
Barclay de Tolly osallistui Borodinon taisteluun 7. syyskuuta 1812, mutta jätti armeijan pian sen jälkeen. Hänen kunniansa palautettiin vuonna 1813, otettiin jälleen armeijan palvelukseen ja hän otti osaa taisteluihin Saksassa. Bautzen taistelun 21. toukokuuta 1813 jälkeen hänet asetettiin jälleen ylipäälliköksi, jossa asemassa hän osallistui Dresdenin taisteluun, Kulmin taisteluun ja Leipzigin taisteluun. Viimeisestä taistelusta hän sai kreivin arvonimen.[6]
Barclay de Tolly osallistui Ranskan valtaukseen vuonna 1814 ja sai sotamarsalkan arvon Pariisissa. Vuonna 1815 hän oli jälleen ylipäällikkönä Ranskan valtauksessa, ja korotettiin ruhtinaaksi Napoleonin viimein kukistuessa.[2]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michael Andreas Barclay de Tolly kuoli 56-vuotiaana Königsbergissä Itä-Preussissa 26. toukokuuta (J: 4. toukokuuta) 1818.[7] Hänellä oli poika Magnus avioliitosta serkkunsa Helene Auguste Eleonore von Smittenin (1770–1828) kanssa, joka kuoli vuonna 1871 ilman jälkeläisiä. Sotamarsalkan sisaren tyttärenpoika Alexander von Weymarn tuli tällöin vuonna 1872 keisari Aleksanteri II:n luvalla adoptoiduksi ja peri ruhtinassuvun, sen tittelit ja nimen, joka jatkui Barclay de Tolly Weymarnina.
Michael Andreas Barclay de Tolly ja puoliso Helena Auguste von Smitten on haudattu Etelä-Viron Jõgevesteen, jonne on rakennettu vuonna 1832 Apollon Štšedrinin ja kuvanveistäjä Vasili Demut-Malinovskin suunnittelema mausoleumi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 'Baltisches Wappenbuch : Wappen sämmtlicher, den Ritterschaften von Livland, Estland, Kurland und Oesel zugehörigen Adelsgeschlechter' - Viewer | MDZ www.digitale-sammlungen.de. Viitattu 13.4.2024.
- ↑ a b c d Mikhail Bogdanovich, Prince Barclay de Tolly | Napoleonic Wars, Russian Army, Reforms | Britannica www.britannica.com. 14.2.2024. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Suomen ensimmäiset kenraalikuwernöörit Wenäjän wallan aikana. Savolainen, 10.04.1908, nro 43, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.07.2014.
- ↑ Chisholm, Hugh (toim.): Barclay de Tolly, Michael Andreas en.wikisource.org. 1911. Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Pretoria ja Moskowa. Kaiku, 12.04.1900, nro 86, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.07.2014.
- ↑ Mikhail Bogdanovich, Prince Barclay de Tolly | Napoleonic Wars, Russian Army, Reforms | Britannica www.britannica.com. 14.2.2024. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Suomen tähänastiset kenraalikuvernöörit. Wiipuri, 25.11.1905, nro 268, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.07.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veli-Matti Syrjö: Barclay de Tolly, Mihail (1761–1818). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu 16.3.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michael Barclay de Tolly Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Georg Magnus Sprengtporten |
Suomen kenraalikuvernööri 1809–1810 |
Seuraaja: Gustaf Mauritz Armfelt vt. |
| ||||||||||||
| ||||||||||||||||||
