Eylaun taistelu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eylaun taistelu
Osa Napoleonin sotia
Antoine-Jean Gros: Napoleon Eylaun taistelukentällä (1808)
Antoine-Jean Gros: Napoleon Eylaun taistelukentällä (1808)
Päivämäärä:

7. helmikuuta (J: 26. tammikuuta) 1807 - 8. helmikuuta (J: 27. tammikuuta) 1807

Paikka:

Preußisch Eylau, Preussin kuningaskunta

Lopputulos:

Ranskan taktinen voitto, strategisesti ratkaisematon

Osapuolet

Flag of France.svg Ranskan keisarikunta

Flag of Russia.svg Venäjän keisarikunta
Flag of the Kingdom of Prussia (1803-1892).svg

Komentajat

Flag of France.svg Napoleon

Coat of Arms of Russian Empire.svg Levin Benningsen

Vahvuudet

75 000 miestä[1]
Napoleon: 45,000
Ney: 14,500
Davout: 15,000
200 tykkiä

76 000 miestä[1]
Benningsen: 67,000 Venäläistä
L'Estoq: 9,000 Preussilaista
460 tykkiä

Tappiot

10 000 – 15 000 [2]

15 000 – 20 000[1][3][4] + 3000 vankia.

Eylaun taistelu tai Preussisch-Eylaun taistelu (ven. Битва при Прейсиш-Эйлау ), (ransk. Bataille d'Eylau) taisteltiin vaikeissa lumisissa olosuhteissa. Taistelupäivänä oli pakkasta 4–6 astetta ja voimakas pohjoistuuli.

Eylaun taistelua pidetään kaikista Napoleonin taisteluista kyseenalaisimpana ja selittämättömimpänäkenen mukaan?. Taistelussa merkittäviä asioita olivat Muratin reserviratsuväen voima, ranskalaisia vastaan puhaltanut tuuli sekä L'Estocqin oikea-aikainen saapuminen taistelukentälle.

Eylaun taistelu oli ensimmäinen vakava isku Grande Armée'lle ja Napolenin voittamattomuuden myytille. Preussisch-Eylaun nykyinen nimi on Bagrationovsk (ven. Багратионовск ) ja se sijaitsee Kaliningradin alueella.

Taistelun taustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Preussi liittyi vuonna 1806 Napoleonin vastaiseen neljänteen liittokuntaan. Samana vuonna Preussi luhistui sotilaallisesti ja moraalisesti Jenan–Auerstedtin taistelussa[5] 14. lokakuuta (J: 2. lokakuuta). Napoleon eteni itään valloittaen Puolaa. Venäjä lähti taistelemaan Napoleonia vastaan ja Preussin jäljellä oleva armeija tuki venäläisiä.

Tammikuun 1807 alussa venäläisten joukkojen komentaja Levin Benningsen hyökkäsi Itä-Preussiin tuhotakseen Ranskan marsalkka Michel Neyn VI armeijakunnan ja Jean-Baptiste Bernadotten I armeijakunnan. Napoleon määräsi vastahyökkäyksen, jonka käskyn Kasakkapartio sai käsiinsä. Beningsen pelkäsi nyt armeijansa saartamista ja vetäytyi. Vetäytymisen aikana oli pienempiä kahakoita: 25. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) Mohrungenin taistelu, 3. helmikuuta (J: 22. tammikuuta) Jonkowon taistelu ja 6. helmikuuta (J: 25. tammikuuta) Hoofen taistelu.

Beningsenin armeija vetäytyi Preussisch Eylaun kylään. Beningsen määräsi kenraaliluutnantti Pjotr Bagrationin ryhmittämään kenraalimajuri Karl Gustav Baggovutin etuiskujoukot noin kilometrin verran Eylaun kylän eteen Landsbergin (nykyisin Górowo Iławeckie) tielle Napoleonin lähestymissuuntaan. Samanaikaisesti hän ryhmitti armeijansa kylän taakse puolustuksellisesti edulliseen maastoon.

Taistelukenttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelualueen koko on noin 4 x 4,5 km. Maasto on vaihtelevaa ja kumpuilevaa, se antoi Beningsenille mahdollisuuden sijoittaa tykistö edullisiin ampumaasemiin kukkuloille. Taisteluryhmityksessä Beningsen hallitsi Königsbergin ja Friedlandin teitä. Muuten taistelmaasto oli avointa. Napoloen perusti esikuntansa kirkkomaakukkulalle[6], josta näkyi koko seutu[7].

Taistelun osapuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan joukkojen koko on yleisesti arvioitu olevan 75000 miestä ja 200 tykkiä[1]. Ranskan armeijan III ja VI armeijakunnat liittyivät mukaan vasta toisena taistelupäivänä eli 8. helmikuuta. Eri asiantuntijoiden arviot joukkojen vahvuuksista poikkeavat toisistaan.

Napoleonin suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleonin tarkoitus oli saartaa Venäjän keisarillinen armeija ja tuhota se. Davout (15 100 miestä) oli saanut käskyn tulla Eylauhin. Neyn (14 500 miestä) tuli pidätellä Preussin L'Estocqin lisävoimia Benningsenille.

Soultin (16 750 miestä) kolme divisioonaa levittäytyivät vasemmalle venäläisten oikeaa siipeä vasten. Loput voimat ja koko Augereaun VII armeijakunta (14 500 miestä), Muratin reserviratsuväki (15 200 miestä) ja Keisarillinen Kaarti (9 000 miestä) sijoitettiin keskelle ja oikealle. Taisteluun liittyvä Davout tuli lisäämään hyökkäysvoimaa oikealle. Napoleon oli sijoittanut kolme neljäsosaa voimistaan venäläisten vasenta sivustaa vastaan.

Venäläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisten joukkojen vahvuuden arvioidaan olleen 68 000–70 000 miestä ja 400 tykkiä [8]. Preussin joukkojen kokonaisvahvuus oli noin 9 000 miestä ja siihen kuului jalka– ja ratsuväkeä sekä tykistöä.

Beningsenin taisteluryhmitys 8. helmikuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baggovutin etuiskujoukko sijoitettiin äärimmäiseksi vasemmalle Serpallenin kylän kohdalle. Sen jälkeen ryhmitys oli linjassa Aleksandr Osterman-Tolstoi, Fabian Osten-Sacken ja Nikolai Tutškov. Äärimmäisenä oikealla oli Jevgeni Markovin etuiskujoukot. Dmitri Dohturovin reservi oli Osten Sackenin takana. Puolustuslinjan taakse jäivät Kleine Sausgartenin, Auklapenin ja Kutschittenin kylät. Ryhmityksen leveys oli 4,5 kilometriä ja tykkejä oli 450.

Taistelutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eylaun taistelun alkuasetelmat. Ranskalaiset punaisella, Venäläiset vihreällä ja preussilaiset sinisellä

7. helmikuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soultin ja Muratin johtamat ranskalaiset lähestyivät Landsbergin tien suunnasta. Baggovutin etujoukoilla oli määräys viivyttää ranskalaisia ja tehdä sitkeää vastarintaa. Benningsenin oli voitettava mahdollisiman paljon aikaa, voidakseen kuljettaa raskaan tykistönsä Eylaun läpi ja sijoitettaakseen ne taisteluasemiin.

Noin klo 14 ranskalaisen ensimmäiset prikaatit hyökkäsivät oikealta metsän kautta sekä jäätyneen Warskeiter-järven yli venäläisten asemiin. Heidät torjuttiin, mutta kun Soultin 2. divisioona iski vasemmalta venäläiset vetäytyivät Eulayn kylään.

Kylän hallinnasta syntyi raivokas taistelu, joka jatkui vielä pimeällä. Tappiot kummallekin puolelle arvioidaan olleen noin 4000 miestä. Klo 22 Benningsen antoi vetäytymiskäskyn venäläisille. Ranskalaiset saivat kylän hallintaansa. Yön aikana Benningsen vahvisti reserviään oikean siiven kustannuksella.

Napoleon saapui noin Eylauhun noin klo 23. Tällöin hänellä oli käytettävissään vain 46 000 miestä ja 300 tykkiä. Davout’n III armeijakunta oli vielä noin 18 km etelään ja Neyn VI armeijakunta noin 30 kilometriä pohjoiseen, Bernadotte oli liian kaukana ehtiäkseen mukaan.

8. helmikuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eulaun taistelu toisen päivän aamulla. Ranskalaiset punaisella, Venäläiset vihreällä ja preussilaiset sinisellä

Venäläinen kolmeen suureen patteristoon jaettu tykistö aloitti klo 7 ja ranskalaiset vastasivat. Tykistökaksintaistelu kesti noin 2 tuntia.

Noin klo 9 Napoleon käski Augereauta hyökkäämään venäläisten keskustaan. Augereau itse oli kuumeinen ja hyökkäyksestä tuli katastrofi. Lumimyrsky[9] sokaisi Augereaun armeijakunnan joukot ja ne joutuivat suoraan venäläisten 70 raskaan tykin rumputuleen. Napoleon näki henkilökohtaisesti kuinka hänen 14. linjajalkaväkirykmenttinsä tuhottiin viimeiseen mieheen. Lisäksi venäläiset tekivät pistin- ja ratsuväkihyökkäyksen, joilla lisäsivät Augereaun armeijakunnan tuhoa. Muutamassa minuutissa Augereau oli menettänyt 5200 miestä[10]. Keisarillinen Kaarti lähetettiin vastahyökkäykseen pistimin. Venäläinen ratsuväki oli päässyt hyvin lähelle Napoleonin komentopaikkaa ja ranskalaisten keskusta oli murtumaisillaan. Napoleonilla oli jäljellä vereksinä voimina vain Muratin reserviratsuväki.

Muratin ratsuväen hyökkäys

Murat’n ratsuväkihyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eulayn taistelu Davoutin hyökkäyksen jälkeen. Ranskalaiset punaisella, Venäläiset vihreällä ja preussilaiset sinisellä

Eräs maailman suurimmista ratsuväkihyökkäyksistä alkoi noin 11.30. Hämärässä säässä Muratin eskadroonat hyökkäsivät Eylaun kylässä venäläisten jalkaväkeä vastaan ja sitten jakautuivat kahteen ryhmään.

Oikean puoleinen ryhmä, 2. rakuunadivisioona (komentaja Grouchy) iski venäläisen ratsuväen sivustaan, helpottaen painetta Soultin 1. jalkaväkidivisioonan (komentaja divisioonakenraali Saint-Hilaire) kohdalla. Venäläisten ratsuväki hajoitettiin.

Murat johti henkilökohtaisesti rakuunoita keskustassa olevaa venäläisten ratsuväkeä vastaan ja 2. kyrasieeridivisioonan (komentaja divisioonakenraali d'Hautpoul) liityttyä hyökkäykseen, venäläisten ratsuväki työnnettiin omien linjojen taakse. Venäläiset lähettivät taisteluun verestä ratsuväkeä, jotka pakottivat Muratin ja rakuunat vetäytymään.

D'Hautpoulin kyrasieerit kuitenkin hyökkäsivät ja hävittivät edetessään kaiken. He paloittelivat väsyneet venäläiset joukot. Sen jälkeen d'Hautpoulin kyrasieeerit hyökkäsivät sapelein venäläisten tykistön lävitse ja tunkeutuivat ensimmäisen jalkaväkilinjan läpi ja murskasi jalkaväkipataljoonan. Kyrasieerit jatkovat venäläisten toiselle jalkaväkilinjalle. Hyökkäys pysähtyi lopulta venäläisten reserviin.

Grouchyn rakuunat ja Keisarillisen kaartin ratsuväki muodostivat toisen ratsuväkihyökkäysaallon. He osuivat venäläisten hyökkäysryhmitysvalmisteluun. Myös tämä ratsuväkijoukko läpäisi molemmat jalkaväkilinjat.

Vielä kolmas ryhmä hyökkäsi venäläisten jalkaväkeä vastaan Augereaun asemissa. Murat menetti 1 000 – 1 500 koulutettua ratsumiestä [11].

Eylaun taistelukenttä. Kuva vuonna 2013 venäläisten vasemmalta sivustalta. Metsästä hyökkäsi marsalkka Davout

Muratin ratsuväkihyökkäyksen aikana Davout oli saapunut ja ryhmittänyt armeijakuntansa. Davoutin hyökkäys Baggovutin etuiskujoukkoja ja koko venäläisten vasenta siipeä vastaan Serpallenin kylän kohdalla muutti taistelun painopisteen. Baggovutin asemiin hyökkättiin kolmelta puolelta, hän joutui vetäytymään. Koko venäläisten vasen siipi alkoi siirtyä taaksepäin, Kleine Sausgartenin, Auklapenin ja Kutschittenin kylät jäivät yksi toisensa jälkeen ranskalaisille. Klo 15.30 mennessä vaikutti siltä, että venäläisten rintama murtuisi[12].

Beningsen oli henkilökohtaisesti ratsastanut L'Estocqia vastaan pyytäen häntä kiirehtimään. Klo 16 L'Estoq pääsi hyökkäämään Davoutin avoimeen oikeaan sivustaan. Venäläiset lähtivät uuteen hyökkäykseen L'Estoqin mukana. Venäläisten oikean siiven tykistökenraali Aleksandr Kutaisov lähetti Auklapenin kylän luo kolme hevospatteria, jonka 36 tykkiä auttoivat venäläisiä valtaamaan takaisin Auklappenin kylän. Davoutin hyökkäys pysähtyi ja ranskalaiset joutuivat vetäytymään Kleine Sausgartenin asti.

Ney saapui noin klo 19. Hän oli saanut Napoleonin käskyn vasta aamulla noin 10.30. Armeijakunnan siirto lumimyrskyssä ja lumenpeittämillä teillä kesti odotettua pitempään. Ney hyökkäsi välittömästi venäläisten oikeaan sivustaan.

Talo Bagrationovskissa (Preussisch–Eylau), jossa Napoleon asui

Taistelu jatkui pimeässä noin klo 22 asti, jolloin kumpikin vetäytyi hieman. Beningsen piti neuvottelun esikunnassaan ja neuvottelun jälkeen klo 23.00 venäläiset päättivät vetäytyä kasakoiden suojaamana. Väsyneet ranskalaiset totesivat vasta 03.00 venäläisten poistuneen.

Napoleon viipyi taistelun jälkeen Preussisch-Eylaussa 8 päivää.

Yhteenveto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelu oli kestänyt 14 tuntia ja se oli Napoleonin kaikista 64 taistelusta verisin ja merkityksettömin. Kaikkiaan taistelussa kaatui kuusi ranskalaista ja kahdeksan venäläistä kenraalia[13]. Michael Barclay de Tolly oli taistelussa mukana kenraalimajurina ja haavoittui. Vuosina 1809–1810 de Tolly toimi Suomen kenraalikuvernöörinä.

Ranskalaiset pitivät itseään voittajina, koska Benningsen oli perääntynyt. Napoleon puhui päiväkäskyssään voitosta, mutta ymmärsi ettei ollut saavuttanut tässä verisessä taistelussa todellista voittoa[14]. Napoleon oli itse myös kärsinyt suuret tappiot ja epäonnistunut tuhoamaan Venäjän armeijan. Tappiot olivat molemmille taisteluosapuolille yhteensä noin 40 000 miestä.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Eylau  –  Artikkeli on koottu pääosin englannin-, ranskan- ja venäjänkielisiltä Wikipedia-sivustoilta

Taistelujärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan, Venäjän ja Preussin joukkojen kokoonpanot ja komentajat ovat allaolevassa linkissä [15]

Ranskalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasen sivusta: IV armeijakunta komentaja Ranskan marsalkka Jean-de-Dieu Soult
Keskusta: VII armeijakunta komentaja Ranskan marsalkka Pierre Augereau
Armeijan reservi: Komentaja Ranskan marsalkka Jean Lannes
Keisarillinen Kaarti: komentaja Ranskan marsalkka Jean-Baptiste Bessiéres
Reservin ratsuväki: Ranskan marsalkka Joachim Murat
III armeijakunta: Ranskan marsalkka Louis-Nicolas Davout
VI armeijakunta: komentaja Ranskan marsalkka Michel Ney

Venäläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkojen ryhmitys toisena taistelupäivänä (8. helmikuuta).

Vasen sivusta: Komentaja kenraalimajuri Aleksandr Osterman-Tolstoi
Vahvennetut etuiskujoukot: Komentaja kenraalimajuri Karl Gustav Baggovut.
Vasemman sivustan ratsuväki: Komentaja kenraaliluutnantti Dmitri Golitsin.


Keskusta: Komentaja kenraaliluutnantti Fabian Osten-Sacken
Keskustan reservi: komentaja kenraaliluutnantti Dmitri Dohturov
Keskustan reservin ratsuväki: Komentaja kenraalimajuri Jefim Tšaplits.


Oikea sivusta: Komentaja kenraaliluutnantti Nikolai Tutškov
Etuiskujoukot: Komentaja kenraalimajuri Jevgeni Markov
Oikean sivustan ratsuväki: Komentaja kenraaliluutnantti Pavel Palen

Vanhan Suomen joukko-osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisissä joukoissa oli mukana kaksi Vanhan Suomen joukko-osastoa:

1. Viipurin musketöörirykmentti [16]. Rykmenistä oli taistelemassa 3 pataljoonaa. Viipurin musketöörirykmentin komentajana oli Jegor von Pillar. Rykmentti oli alistettuna kenraalimajuri L'Estocqin preussilaiseen divisioonaan.

2. Suomalainen rakuunarykmentti [17] komentajaeversti Evstafii Nauendorff kuului vasemman sivustan ratsuväkeen ( Prikaati Šepelev)

Preussi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioona: Komentaja kenraalimajuri Anton Wilhelm von L'Estocq

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d David B. Chandler On The Napoleonic Wars sivu 536
  2. Chandlerin mukaan tappiot saattaisivat olla jopa 25 000 mutta toteaa, että todellista lukua ei voi päättää (David B. Chandler On The Napoleonic Wars sivu 548); (Michel Franceschi, Ben Weider The Wars Against Napoleon sivu 118 arvioi 14 000); (Owen Connelly Blundering to Glory sivu 137 arvio tappioiden olevan yli 15 000).
  3. Michel Franceschi, Ben Weider The Wars Against Napoleon sivu 118 arvioi 20 000 ja 3000 vankia)
  4. (Owen Connelly Blundering to Glory sivu 137 ehdottaa 15 000)
  5. Maailmanhistorian Atlas, sivu 29 ISBN 978-951-20-7568-3
  6. Nykyisin kirkko ja kirkkomaa on hävitetty ja paikalla on tehdas
  7. Herman Lindqvist Napoleon ISBN 951-0-30810-2 sivu 336
  8. Бескровный Л.Г. Русское военное исскуство XIX века М., 1974. С. 47; Строков А.А. История военного исскусства. Т.4. М, 1994. С. 275
  9. Herman Lindqvist Napoleon ISBN 951-0-30810-2 sivu 337: Napoleonin joukoilla oli vastatuuli
  10. Лашук А. Наполеон. — 2004. — С. 283.
  11. F. Loraine Petre: Napoleon's Campaign in Poland 1806-7. ISBN 1-85367-441-9 s.183
  12. F. Loraine Petre Napoleon's Campaign in Poland 1806-7 ISBN 1-85367-441-9 s.188
  13. Herman Lindqvist Napoleon ISBN 951-0-30810-2 sivu 338
  14. E. Tarle Napoleon 1946 sivu 209
  15. Eylaun taisteluun osallistuneiden joukot
  16. Выборгский мушкетерский полк
  17. Финляндский драгунский полк