Suomen kenraalikuvernööri
| Suomen kenraalikuvernööri | |
|---|---|
| Virka-asunto |
Bockin talo Kesäranta |
| Nimittäjä |
Ruotsin kuningas Venäjän keisari |
| Perustettu | 1623 |
| Ensimmäinen | Nils Bielke |
| Viimeinen | Nikolai Nekrasov |
| Lakkautettu | 1917 |

Suomen kenraalikuvernööri (ruots. generalguvernör över Finland; ven. генерал-губернатор Финляндии) oli Ruotsin ja Venäjän vallan aikana Suomen korkein siviili- ja sotilasviranomainen. Ruotsin vallan ajan kenraalikuvernööri oli oikeastaan ylimaaherra, joka lisäksi oli vastuussa sotilashallinnosta. Suomen suuriruhtinaskunnassa kenraalikuvernööri oli keisaria edustava virkamies, senaatin puheenjohtaja ja lisäksi siviilihallinnon ja armeijan päällikkö. Näissä tehtävissä auttoi kenraalikuvernöörinkanslia.
Ruotsin vallan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niin sanotun ”Ruotsi-Suomen ajan” kenraalikuvernöörit.
| nro | Kenraalikuvernööri | Virkakausi | |
|---|---|---|---|
| 1 | Klaus Eerikinpoika Fleming lähde? | 1594–1597 | |
| 2 | Nils Tuurenpoika Bielke | 1623–1631 | |
| 3 | Gabriel Pentinpoika Oxenstierna | 1631–1633 | |
| 4 | Pietari Brahe | 1637–1641 ja 1648–1654 | |
| 5 | Erik Karlsson Gyllenstierna | 1657 | |
| 6 | Kustaa Evertinpoika Horn | 1657–1658 | |
| 7 | Karl Maurits Levenhaupt | 1664 | |
| 8 | Herman Klaunpoika Fleming | 1664–1669 | |
| 9 | Carl Nieroth | 1710–1712 | |
| 10 | Gustav Otto Douglas | 1717–1721 | |
| 11 | Johan Balthasar von Campenhausen | 1742–1743 | |
| 12 | Gustaf Fredrik von Rosen | 1747–1753 | |
Venäjän vallan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ollessa Suomen sodan sotatoimialueena siviilihallinto oli alistettu venäläisten joukkojen komentajan kenraali Friedrich Wilheln von Buxhoevdenin alaisuudessa toimineelle siviilikanslialle. Joulukuun 1. päivänä 1808 annetulla asetuksella siviilikanslian tehtävät siirrettiin uudelle viranomaiselle, kenraalikuvernöörille, jonka kansliassa oli sekä venäläisiä että suomalaisia. Kenraalikuvernöörin ohjesääntö vahvistettiin helmikuussa 1812. Sen mukaan kenraalikuvernöörin tuli toimia hallituskonseljin puheenjohtajana, maan korkeimpana hallinto- ja järjestysviranomaisena ja maassa olevan sotaväen päällikkönä.[1]
Suomen suuriruhtinaskunnan ajan kenraalikuveröörit.
| nro | Kenraalikuvernööri | Virkakausi | |
|---|---|---|---|
| 1 | Georg Magnus Sprengtporten | 1808–1809 | |
| 2 | Michael Barclay de Tolly | 1809–1810 | |
| 3 | Fabian Steinheil | 1810–1823 | |
| 4 | Gustaf Mauritz Armfelt | 1812–1813 vt. | |
| 5 | Arseni Zakrevski | 1824–1831 | |
| 6 | Aleksandr Sergejevitš Menšikov | 1831–1855 | |
| 7 | Alexander Amatus Thesleff | 1833–1847 vt. | |
| 8 | Fredrik Vilhelm Berg | 1855–1861 | |
| 9 | Platon Rokassovski | 1861–1866 | |
| 10 | Nikolai Adlerberg | 1866–1881 | |
| 11 | Fjodor Heiden | 1881–1897 | |
| 12 | Stepan Gontšarov | 1897–1898 vt. | |
| 13 | Nikolai Bobrikov | 1898–1904 | |
| 14 | Nikolai Turbin | 1904 vt. | |
| 14 | Ivan Obolenski | 1904–1905 | |
| 15 | Nikolai Gerard | 1905–1908 | |
| 16 | Woldemar von Boeckmann | 1908–1909 | |
| 17 | Franz Albert Seyn | 1909–1917 | |
| 18 | Adam Lipski | 1917 vt. | |
| 19 | Mihail Stahovitš | 1917 | |
| 20 | Nikolai Nekrasov | 1917 | |
Aateluus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1850-luvulle saakka oli tapana, että kenraalikuvernööreille annettiin jossain vaiheessa kunnianosoituksena Suomen aateliin kuuluva aatelisarvo tai heidän sukunsa merkittiin muuten Suomen ritarihuoneelle. Suomalaisen kreivin arvon saivat Sprengtporten (joka kuului jo valmiiksi Suomen aateliin), Steinheil, Zakrevski ja von Berg, Rokassovskille annettiin alempi vapaaherran arvo ja Menšikovin venäläinen ruhtinaan arvo liitettiin sellaisenaan Suomen aateliin. Varhaisista kenraalikuvernööreistä vain Barclay de Tolly ei saanut tätä kunnianosoitusta. Tavasta luovuttiin myöhemmin. Osalla viimeisistä kenraalikuvernööreistä ei ollut syntyperäistä aatelisarvoa, mutta tšin-järjestelmän ansiosta he olivat venäläisessä katsannossa joka tapauksessa aatelisia.[2]
Kenraalikuvernöörin apulaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alexander Amatus Thesleff 1833–1847
- Platon Rokassovski 1848–1854
- Bernhard Indrenius vt. 1873–1881
- Edvard Gustaf af Forselles 1885–1891
- Stepan Gontšarov 1893–1898
- Nikolai Šipov 1899–1902
- Vladimir Fjodorovitš Deutrich 1902–1905
- Franz Albert Seyn 1907–1909
- Adam Lipski 1910–1917
- S. A. Korff 1917
Lähde:[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Finland – Governors-general. WorldStatesmen.org. (englanniksi)
- Låstbom, August Theodor: Swea och Götha höfdinga-minne sedan 1720. Tredje Afdelningen: General-Gouverneurer och Landshöfdingar i Finland, s. 1–5. Uppsala: 1843. (ruotsiksi)
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Zetterberg, Seppo & Pulma, Panu: Autonominen suuriruhtinaskunta, s. 376–378. Teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Snellman, Alex: Suomen aateli – yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 80–81. Helsingin yliopisto 2014.
- ↑ Suomen keskushallinnon historia 1809–1996, s. 60. Hallintohistoriakomitea/Edita, Helsinki 1996.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen kenraalikuvernööri Wikimedia Commonsissa
- Tietoa kenraalikuvernöörin asiakirjojen tutkimisesta (Arkistolaitos)
