Ministerivaltiosihteeri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ministerivaltiosihteeri (ruots. ministerstatssekreterare) oli virkamies, joka esitteli Venäjän keisarille Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevat asiat. Hän toimi siten linkkinä Suomen senaatin ja Venäjän hallinnon välillä. Ministerivaltiosihteerin viraston asemapaikkana oli Pietari ja monet viraston tehtävistä antoivat sille myös edustuston luonnetta. Viraston yhteydessä toimi myös Suomen passivirasto.

Lain mukaan ministerivaltiosihteerin tuli olla Suomen kansalainen, mutta sortovuosien aikana vuosina 1900–1905 ja 1913–1917 virkaan oli nimitettynä venäläinen henkilö. Ministerivaltiosihteerin virasto lakkautettiin vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen, 28. kesäkuuta 1918.

Ministerivaltiosihteerin apuna toimi Suomen asiain komitea.

Luettelo ministerivaltiosihteereistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimike ministerivaltiosihteeri otettiin käyttöön 1834, tätä ennen puhuttiin valtiosihteeristä. Venäjän väliaikaisen hallituksen aikana nimettiin ministerivaltiosihteerin tehtävään lyhyeksi aikaa Suomen asiain komissaari, Fjodor Roditšev.

Valtiosihteeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtiosihteeri Virka-aika
Mihail Speranski 1809–1811
Robert Henrik Rehbinder 1811–1834

Ministerivaltiosihteeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ministerivaltiosihteeri Virka-aika
Robert Henrik Rehbinder 1834–1841
Alexander Armfelt 1842–1876
Emil Stjernvall-Walleen 1876–1881
Theodor Bruun 1881–1888
Casimir Ehrnrooth 1888–1891
Woldemar von Daehn 1891–1898
Victor Procopé vt. 1898–1899
Vjatšeslav von Plehwe 1900–1904
Edvard Oerstroem vt. 1904–1905
Constantin Linder 1905
August Langhoff 1906–1913
Vladimir Markov 1913–1917

Suomen asiain komissaari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Komissaari Virka-aika
Fjodor Roditšev 1917

Ministerivaltiosihteeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ministerivaltiosihteeri Virka-aika
Carl Enckell 1917

Ministerivaltiosihteerin apulaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Suomen asiain komissaarin apulainen

Helmikuun vallankumouksen jälkeen apulaisen virkaa ei enää täytetty, mutta sitä käytännössä hoiti valtiosihteerinviraston neuvotteleva virkamies, myöhempi kansliapäällikkö K. G. Idman.[2]

  1. Suomen keskushallinnon historia 1809–1996, s. 60. Edita, Helsinki 1996.
  2. Idman, Karl Gustaf (1885 - 1961) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]