Fjodor Roditšev

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fjodor Roditšev vuonna 1910.

Fjodor Izmailovitš Roditšev (9. helmikuuta 1854 Vjatka, Tverin kuvernementti, Venäjän keisarikunta29. helmikuuta 1933 Lausanne, Sveitsi)[1] oli venäläinen liberaali poliitikko. Hän toimi vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen tilapäisesti Suomen asiain komissaarina hoitaen Suomen suuriruhtinaskunnan ministerivaltiosihteerin tehtäviä.

Roditšev oli aatelinen maanomistaja, joka valmistui vuonna 1876 juristiksi Pietarin yliopistosta ja osallistui vapaaehtoisena Serbian–Turkin sotaan 1876–1878. Hän oli vuosina 1878–1890 Vesjegonskin piirikunnan aatelismarsalkkana ja rauhantuomarina. Hänet valittiin 1891 ensimmäisen kerran Tverin kuvernementin zemstvon puheenjohtajaksi. Hän oli mukana laatimassa zemstvojen 1894 uudelle keisari Nikolai II:lle jättämää adressia ja kuului kesäkuussa 1905 keisarin luo lähetettyyn zemstvojen lähetystöön. Vuosina 1898–1901 Roditšev toimi lakimiehenä Pietarissa, mutta hänet karkotettiin pääkaupungista kahdeksi vuodeksi poliittisten mielipitteitensä vuoksi. Hän oli mukana perustamassa vuonna 1903 Vapautuksen liitto -nimistä liberaalia oppositiojärjestöä, joka liittyi vuonna 1905 uuteen Perustuslaillisdemokraattiseen puolueeseen eli niin sanottuun kadettipuolueeseen. Roditšev kuului kadettipuolueen keskuskomiteaan ja oli vuosina 1906–1917 edustajana valtakunnanduumassa, jossa hänen sanottiin olleen kadettien edustajaryhmän parhaimpia puhujia.[2][1]

Helmikuun vallankumouksen jälkeen Duuman väliaikainen komitea nimitti Roditševin Suomen asiain komissaariksi 15. maaliskuuta (J: 2. maaliskuuta) 1917. Hän vieraili Suomessa kaksi päivää myöhemmin rauhoittelemassa vallankumouksellisia venäläisiä merisotilaita ja neuvottelemassa suomalaisten kanssa sortokauden päättämisestä. Hänet korvattiin 8. huhtikuuta (26. maaliskuuta) ministerivaltiosihteeriksi nimitetyllä Carl Enckellillä.[3]

Roditšev valittiin kadettien edustajana syksyn 1917 esiparlamenttiin ja perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen. Venäjän sisällissodan aikana hän toimi valkoisten hallinnossa Etelä-Venäjällä. Vuodesta 1920 hän asui maanpaossa Sveitsissä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Федор Измайлович Родичев (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 4.12.2016.
  2. Tietosanakirja (1922), s. 1014 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.12.2016.
  3. Pertti Luntinen: Autonomian vahvistamisyritys, s. 149–152 teoksessa Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. Osa I: Irti Venäjästä (päätoim. Ohto Manninen). Valtionarkisto, Helsinki 1992.