Robert Henrik Rehbinder

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert Henrik Rehbinder, J. E. Lindhin öljymaalaus.
Robert Henrik Rehbinder sekä hänen puolisonsa ja isänsä on haudattu suvun mausoleumiin Paimion Pyhän Jaakobin kirkkomaalle.[1]

Robert Henrik Rehbinder (15. heinäkuuta 1777 Paimio8. maaliskuuta 1841 Pietari) toimi Suomen suuriruhtinaskunnan valtiosihteerinä ja ministerivaltiosihteerinä vuosina 1811–1841. Tässä virassaan hän oli Suomen suuriruhtinaskunnan alkuajan korkeimpia virkamiehiä. Rehbinderillä oli ratkaiseva rooli Suomen autonomian aseman vahvistamisessa, muun muassa Porvoon valtiopäivien valmistelussa.selvennä Hän kuului Rehbinderin aatelissukuun.

Rehbinder oli koulutukseltaan lakimies, ja hän toimi hovioikeudenneuvoksena Turun hovioikeudessa vuosina 1811–1822.

Vuonna 1824 valtiosihteeri Rehbinder ehdotti Suomen suuriruhtinaskunnan rajaa siirrettäväksi lännemmäs Pietarin porteilta, mutta tsaari Aleksanteri I katsoi, että Suomi säilyy varmemmin osana Venäjän valtakuntaa, kun raja on mahdollisimman lähellä tsaarin pääkaupunkia.[2]

Rehbinderistä tuli kreivi 1826. Venäjän keisari Nikolai I myönsi Rehbinderille vuonna 1832 Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan suurristin briljanttien kera. Lisäksi hänelle oli myönnetty Pyhän Vladimirin ritarikunnan II luokan kunniamerkki ja Ruotsin kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan I luokan komentajamerkki.[3] Vuonna 1834 hän sai todellisen salaneuvoksen arvonimen. Hänet on myös promovoitu filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1840 Helsingin yliopiston 200-vuotisjuhlassa. Hän omisti Paimion Viksbergin kartanon.

Rehbinderillä oli Helsingissä enimmillään viisi nimikkokatua. Näistä edelleen jäljellä ovat Iso Roobertinkatu Punavuoressa, Pieni Roobertinkatu Kaartinkaupungissa ja Rehbinderintie Eirassa. Lisäksi nykyisen Mannerheimintien eteläosa oli 1800-luvulla kaksiosainen esplanadikatu, jonka kadunpuoliskot oli nimetty Rehbinderin mukaan Itäiseksi ja Läntiseksi Heikinkaduksi (Henriksgatan). Heikinkatu-nimi oli käytössä vuoteen 1942, jolloin katu nimettiin uudelleen Mannerheimintieksi. Rehbinderillä oli siis nimikkokadut sekä molemmille etunimilleen että sukunimelleen.

Vuonna 1936 hänen muistokseen julkaistiin postimerkki.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin Sanomat 18.12.2005
  • Kotivuori, Yrjö: Robert Henrik Rehbinder. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  • Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja 24. Helsinki 1981. ISBN 951-771-220-0
  1. Pyhän Jaakobin kirkko, Paimion seurakunta. Viitattu 26.10.2015.
  2. Heikki Talvitie: Venäjä, Venäjä, Venäjä, s. 264. Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-06-6.
  3. Muotokuva Suomen Museot Online. Viitattu 20.9.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markku Tyynilä: Rehbinder, Robert Henrik (1777–1841) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.